Päivä päivältä alkaa syksyisemmät jutut kiinnostamaan, ja vaikka kesäkukat nyt ulkona vielä jaksavatkin porskuttaa, laitoin kuistille jo pieniä syysistutuksia. Oikein tuli syksyinen fiilis, ja kuistikin näyttää heti astetta siistimmältä!
En juurikaan haaskaa rahojani sellaisiin välikausikasveihin, kuten koristekaalit. Ne kun eivät kuitenkaan kestä pakkasia, ja kesäkukat taasen jaksavat niihin pakkasiin asti, jonka jälkeen ruukkuihin saa iskeäkin jo havut ja callunat. Sen sijaan yritän hyödyntää kaikki vihreät kesäkukkaistutusten “höysteet” ja käyttää niitä vielä syksyllä uudelleen. Esimerkiksi nuo hopeavitjat (tai hopeaputoukset) ostin aikaisin keväällä ja ne kasvoivatkin aluksi sisätiloissa. Kunnes pakkasvaara oli ohi, laitoin kasvit kesäkukkaruukkujen reunoille, ja nyt kaivoin mullasta pieniä tupsuja hopealangan ja callunoiden seuraksi. Samasta syystä kesäkukkaruukkuihini eksyy joka kevät myös esimerkiksi murattia. 🙂
Viime keväänä päätin ilotella väreillä kesäkukkien kanssa oikein kunnolla, ja ikuisen valkoisen sekä vihreän lisäksi meillä kukkikin pinkit, keltaiset, oranssit ja violetit kukat. Vaikka kesällä nuo värit oikein kivoilta tuntuivatkin, täytyy myöntää, että nyt nuo hillitymmät sävyt taas sopivat omaan silmään paremmilta. Mutta antaa miljoonakellojen ja leijonankitojen kukkia ulkona vielä ihan rauhassa, tai ainakin niin kauan kuin vain suinkin jaksavat!
Eikä nuo juuri kaipaakaan kuin kynttilöitä seurakseen!
On aina pieni riski puhua aamujen ihanuudesta juuri maanantaina. Viikonlopun jälkeen kun arkiaamu voi olla toisille jopa hyvinkin herkkä aihe. Riskistä huolimatta kirjoitan teille jonkinlaisen aamujen ylistyksen, sillä kaupallinen yhteistyö Nespresson kanssa haastoi minut miettimään sitä, kuinka palan kesää saisi ujutettua myös alati tummeneviin syysaamuihin!
Mitä sitten haluaisin kesäaamuista mukaani syksyyn? No tietenkin valon, lämmön ja kiireettömyyden. Näistä kolmesta kuitenkin vain yksi on käsissäni, ja niinpä tämä postaus on omistettu kiireettömille aamuille, jotka eivät lopu kesään tai lomiin, vaan jotka jatkuvat koko syksyn, ja aina vuoden ympäri!
Meitä jaetaan usein karkeasti aamu- ja iltaihmisiin, ja usein julistankin kuuluvani tuohon ensimmäiseen ihmisryhmään. Aamuihmisyyteni ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sisääni olisi rakennettu kello, joka herättää minut läpi vuoden ennen kukon laulua, saati että olisin sosiaalinen ja täynnä tarmoa heti aamuvarhaisen ensimmäisistä hetkistä asti. Uskallanpa jopa väittää, että itsensä voi muuttaa ainakin osittain aamuihmiseksi jos vain haluaa!
Usein puhumme hehkuttaen kiireettömistä kesäaamuista, viikonloppuaamuista ja lomapäivien aamuista. Siitä, miten ihanaa on herättää itsensä rauhassa ja kahvitella ajan kanssa. Kun ei ole kiire eikä liiemmin hoppukaan. Itse asiassa, kiireettömyys lasketaan aika usein onnistuneen aamun avaimeksi, vaikka kiireen syntyä kyseenalaistetaan vain harvoin. Arki saa usein syntipukin roolin ja kivitetään aamujen pahimpana vihollisena.
Varsinkin kesän jälkeen itselleni on jälleen noussut äärimmäisen tärkeäksi, että aamuissa on riittävästi sitä ylimääräistä aikaa. Tiedän, voisin vallan mainiosti vetää sikeitä tunnin parikin pidempään, ja varmasti ehtisin suorittaa ne pakolliset aamutoimet, mutta haluan silti herätä ajoissa. Vähintään tunti sitä ihan omaa aikaa on omalla kohdallani kaikkein hyödyllisin kun sen nauttii heti ensimmäiseksi aamulla. Onnistuneella aamulla on nimittäin suuri vaikutus tulevaan päivään, ja jos onnistunut aamu vaatii kiireettömyyttä, sitä todellakin kannattaa metsästää lomien jälkeen myös niistä arkiaamuista.
En ole koskaan ollut torkuttaja. Kun kello soi, nousen mekaanisesti ylös, enkä uhraa ajatusta siihen, miten mukavaa olisi jatkaa uniaan. Sille tielle ei kannata lähteä, mikäli sänkyyn ei ihan oikeasti ole mahdollista jäädä köllöttelemään aamupäiväksi. Hiivin varovasti alakertaan narisevia portaita, ja toivon, etten herättäisi sikeässä unessa olevia lapsia liian aikaisin. Kahvikone päälle ja vessaan. Villapaita tai aamutakki pyjaman päälle ja suuri lasillinen sitruunavettä sisuksiin. Pari kapselia tiukkaa kahvia mukin pohjalle ja loput makeanlämmintä kauramaitoa vaahdotettuna. Tässä vaiheessa koira nukkuu vielä yhtä sikeästi kuin lapsetkin, mutta pehmeän lämmin kissa hurisee jaloissa ja toivottaa hyvää huomenta. Ja ihana niin, sillä sen suurempaan sosiaalisuuteen en ehkä ennen kahviani olisi valmiskaan.
Tiedän että tunninmittainen aamukahviseremoniani jopa huvittaa osaa ystävistäni. Miksi nousta sängystä yhtään aikaisemmin kuin on pakko? Mutta kun en tahdo nousta ylipäätään sängystä vain siksi, että minun on pakko! Herääminen on nimittäin huomattavasti helpompaa silloin kun oikeasti haluaa herätä ja nousta ylös. Ja silloin kun aamuista luo itselleen mahdollisimman nautinnollisen kokemuksen, tulee eteen nekin aamut, kun kellon soidessa herää oikeastaan ihan mielellään viettämään sitä päivän laatuhetkeään!
Kiireettömän aamun valmistelut aloitetaan toki jo illalla. Meillä tosin herätään sen verran aikaisin, että päivän vaatteet ehditään katsoa vasta aamulla kuntoon, ja aikaa jää myös tiskikoneen tyhjennykselle, puhtaan pyykin viikkaukselle, sekä kukkien ja kasvien kastelulle. Usein vastailen joihinkin työviesteihinkin aamulla, ja ainakin merkitsen sähköposteista ne, joihin päivän aikana tulisi tarttua. Aamupalan ohella perusrutiineihin kuuluu tietenkin kasvojen puhdistus ja rasvaus, meikkaus ja hiustenlaitto. Aamulla vaihdetaan myös ajatuksia ja mietitään tulevan päivän ohjelmaa.
Illan tärkein valmistautuminen onkin nukkumaan meno riittävän ajoissa. Nimittäin myöhään valvotut illat eivät juuri sovi tähän kuvioon, ja siksipä saatan kömpiä vuoteeseen jo puoli yhdeksältä. Joskus tosin valvon kymmeneenkin ennen kuin pujahdan sänkyyn, mutta yleensä seuraavana päivänä huomaan kaipaavani unta jo reippaasti aikaisemmin. Vuorokausirytmiä ei tietenkään muuteta parissa päivässä, mutta parissa viikossakin saa jo ihmeitä aikaan, kun pysyy tavoitteessaan. Tuntia aikaisemmin nukkumaan, ja kello puoli tuntia aikaisemmin soimaan. Kun iltarytmin saa kohdilleen, pystyy aamujen heräämistä säätämään paremmin. Väsyneenä mikään elintapojen muutos ei onnistu!
Toiset aloittavat aamunsa musiikilla, radion kuuntelulla tai uutisilla. Itse olen huomannut, että uutisten nauttiminen aamulla ensimmäiseksi ei juuri kohota mielialaani. Suljen siis hyvällä omallatunnolla todellisuuden pois aamun ensimmäisestä tunnista ja luen mieluummin vaikka kirjaa tai kaunista sisustuslehteä. Aamulla on myös mukavaa venytellä keho yöunien jälkeen pystyasentoon. Syksyn tullen poltan aamuisin myös kynttilöitä. Siitäkin huolimatta, että sytytän kaikki mahdolliset valot palamaan. Kuistilla on vielä hetken aikaa mukavan valoisaa, kun valoa tulvii sisään kolmelta suunnalta. Ja vaikka kattovalon laittaa palamaan, kynttilät luovat silti kivaa tunnelmaa. Kohta tulee se aika, kun ulkona on niin pimeää, että ikkunoista ei näe kuin oman heijastuksensa, joten tästä ihanuudesta pitää nauttia juuri nyt! Viileä ilma myös herättää ja laittaa veren kiertämään.
Aamuun sopii mainiosti pitkät lungo-kahvit, mutta paras kahvi on juurikin se, josta itse ihan oikeasti pidät eniten. Itselleni se on tummapaahtoinen, vahva Dharkan. Maitona käytän tavallisen kauramaidon ja kaurakahvimaidon sekoitusta. Joskus saatan juoda vielä toisen aamukahvin ikään kuin sen toiminnallisemman aamunkin puolella, mutta se on lähinnä sitä extranautiskelua, ei niinkään kofeiinin tarvetta. 🙂
Hitaiden aamujen muistilista:
Tee osa aamun valmisteluista jo illalla. Mene ajoissa nukkumaan. Viritä kello soittamaan pikkuhiljaa aikaisemmin – 15 minuuttia tai puolituntia on hyvä aloitus, aikaa voi lisätä sitä mukaan kun nukuttuja tunteja tulee enemmän. Opettele positiivinen mantra, jota toistat mielessäsi kellon soidessa. Unohda kiroileminen ja pärrääminen. Anna itsellesi aikaa herätä rauhassa. Tee mukavia asioita ja sulje huonot uutiset, sekä maailman meno hetkeksi pois päivästäsi. Mieti mistä kiire syntyy ja pohdi, miten voit vaikuttaa kiirettä synnyttäviin asioihin.
Hemmottele itseäsi! Laadukas kahvi ja pienet kauneusrituaalit boostaavat omaa oloa, ja siihen jos mihin kannattaa aamulla panostaa!
Mutta hei, tänään jos koskaan oli helppo päästä sängystä ylös! Mutta siitä lisää toisella kertaa. Nyt toivottelen ihanaa uutta viikkoa! ♡
Toivottavasti olette kaikki kunnossa!? Täällä päästiin Klaara-myrskyn kanssa erittäin vähällä. Illalla kyllä satoi, mutta pisarat tippuivat kauniisti pystysuorassa, ja tuntui, ettei tuulenvireestäkään ollut tietoa. Oli siis aika outoa katsella noita uutiskuvia Etelä-Suomesta. Aamulla heräsin viiden aikaan kovaan sateeseen ja ennen kuutta jysähti niin, että luulin jo salaman osuneen omaan pihaan. Huhu kuitenkin kertoo, että kyseessä olisi jonkinlaisen sähkökaapin räjähdys, ja ääni kantautui kauempaa. No, omasta pihasta en ainakaan vahinkoja löytänyt, joten jään tähän uskoon.
Tuon parin viime päivän nahkeuden jälkeen tänään on oikeastaan ihan kivan raikas ilma. Koti on viilentynyt, ja ilma vaihtuu avonaisten ikkunoiden kautta. Myönnettäköön silti, että pojan jalkapalloturnaukseen olisi mukavampi lähteä, mikäli ei sataisi. Mutta nyt on tuskin paikallaan valitella pikku sateista, kun huonomminkin voisi olla! 🙂
Koska ensi viikko on jo naputeltu melkoisen täyteen ohjelmaa, tänään pitää nauttia sellaisesta sunnuntain pehmeydestä. Olen oikeastaan aika mielissäni siitä, että arki palauttaa taas sunnuntaille sen syvimmän merkityksen, eli parhaassa tapauksessa sellaisen hitaan joutilaisuuden, jota ennen uuden viikon alkua tarvitaan. Villasukat, kuppi teetä, kynttilät ja hyvä kirja. Sunnuntai-illan rentoutumissuunnitelma on jotakuinkin valmis!
Elokuu tuo aina mukanaan sellaisen kosteuden, joka ei haihdu ulkoa, vaikka kuinka porottaisi. Pikkuhiljaa olen alkanut siirtämään kesäelämää kuistille. Jos vaikka saisi pitkitettyä sitä kesäistä fiilistä mahdollisimman pitkälle syyskuuhun asti! Toivon ainakin onnistuvani. :)Kuvien
Kuvien Bucle -neuletakki on Lifestyle La Luna -nettikaupasta (saatu bloginäkyvyyttä vastaan). Sellainen sopivan jakkumainen, että käy takistakin niin pitkälle kuin vain suinkin tarkenee. Muistattehan, että tuo 15% alennuskoodi on voimassa enää tämän sunnuntaipäivän, joten jos sen haluaa hyödyntää, kannattaa pitää jo kiirettä!
Eli koodilla laluna saat -15% alennusta kaikista Lifestyle La Luna -nettikaupan normaalihintaisista tuotteista.
Nyt kuitenkin lantsarit jalkaan ja sadetakki niskaan. Sunnuntain ulkoilut hoidetaan kentänlaidalta!
Luin juuri jostakin, että hygge sana koetaan jo äärimmäisen ärsyttäväksi. Samassa jutussa haukuttiin kaikki ne bloggaajat, jotka kuvaavat blogiaan elämänmakuiseksi. Liikutaan siis varsin heikoilla jäillä, mutta mennään nyt kuitenkin valitulla linjalla! Tilasin nimittäin tuossa jokin aika sitten pari keitto-/leivontakirjaa, ja hetken mielijohteesta tilaukseeni päätyi myös Hygge – Hyvän elämän kirja (Meik Wiking). Kirjaa on kuvattu hauskaksi ja rennoksi, joten ajattelin, että se oikein hyvää luettavaa kesän sadepäivinä. Toisaalta syksyä ajatellen, toisaalta ajattelin, että voisin kirjan opeilla ottaa ilon irti juurikin niistä sadepäivistä. Lisätään nyt vielä sekin, että Baltimoren sukuhaaran tragedian jälkeen on taas himputin vaikea keskittyä uusiin tarinoihin.
Mutta siis tuo Hygge -kirja ei ollut lainkaan huono hankinta ja siihen tulee varmasti palattua vielä moneen otteeseen. Opuksessa keskitytään oikeastaan elämän kaikkiin osa-alueisiin. Mukana on pukeutumista, sisustamista ja asumista, sekä leivontaa ja ruuanlaittoa. Kaikkea yhdistää tietenkin se hygge ote elämiseen. Ja vaikka monessa kohdassa sainkin hieman taputella päätäni oikeilla raiteilla olemisesta, huomasin myös, että täysin hyggeen elämäntapaan itsellänikin on vielä kosolti matkaa.
Kirjan takakansi valottaa sisältöä ja sen laatua näin:
Tanska mainitaan usein maailman onnellisimpana maana. Onnellisuuden selittää yksi asia: hygge.
“Hyggeä on selitetty läheisyyden luomisen taiteeksi, sielun viihtyisyydeksi, rauhoittavista asioista nauttimiseksi ja kaikeksi näiden väliltä. Oma suosikkini on kupillinen kaakaota kynttilänvalossa…”
“Jokainen tietää, mitä hygge on, kun sen kokee. Kyse on hyggestä, kun on käpertynyt rakkaansa kainaloon sohvalla tai syö fiilisruokaa parhaiden ystäviensä seurassa. Sitä on myös raikas aamu, jolloin ikkunasta tulviva valo on täydellistä.
Meik Wiking on paras mahdollinen opas kertomaan kaikille hyggeilyn saloista. Meik on kööpenhamilaisen Happiness Research Instituten johtaja, ja hän on tutkinut vuosikausia tanskalaista elämäntapaa. Tämä Meikin kaunis, innoittava kirja avaa tien hyggeilyn maailmaan. Aiheina ovat muun muassa oikean valaistuksen valitseminen, päivälliskutsujen suunnittelu, hygge-hätäpakkauksen luominen ja jopa pukeutuminen.”
(Meik Wiking – Hygge)
Viime päivät täällä on käperrytty aika tiukasti kotiin. Huomaan, että sateinen ja pilvinen sää ovat vaikuttaneet moodiini, vaikkakaan eivät pelkästään negatiivisessa mielessä. Vaatehuone on tullut siivottua, samoin muutama kaappi ja lipasto. Kaikki kuitenkin rennolla otteella sen enempää suorittamatta. Kun aikaa joutuu olosuhteiden pakostakin viettämään sisällä, paikkojen järjestely tuntuu luontevalta. Ja ainahan voi välillä istua alas ja nostaa jalat pöydälle! Tänään on kuitenkin tuntunut taas mukavalle paistatella auringossa, vaikkakin se vaatii villatakkiin käpertymistä.
Pahoittelut kaikille, etten ole olut kovin aktiivinen kommenttiboksin puolella. Lupaan korjata asian pikimmiten!
Sataa, paistaa, sataa, paistaa… “Kevät keikkuen tulevi” pitää kutinsa tänäkin vuonna. Nimittäin juuri kun tulee keväinen olo, ja aurinko lämmittää mukavasti poskipäitä, pilvet valtaavatkin taivaan ja alas sataa räntää tai rakeita. Säästä huolimatta viikonloppuun mahtui keväistä tunnelmaa. Oli jumpan kevätnäytöstä, puutarhatöitä ja joitakin muita kevätvalmisteluja. Vappuviikonlopulle onkin sitten luvattu jo lämpimämpää säätä, joten elättelen toiveita oikein kunnon puutarhapäivästä. Kaipaan jo sitä ihanaa fiilistä, kun haravoidessa tulee niin lämmin, että pitää riisua teepaidalle. 🙂
Eilen lykittiin maahan vielä syksyltä jääneitä kukkasipuleita. Maasta kuitenkin puskee kovalla voimalla myös viime keväänä istutettuja sipulikasveja, joten eiköhän nuokin tuosta unohduksesta tokene. Miten se syksy onkin jotenkin niin vaikea! Joka vuosi jää jokunen sipuli jota ei vain tahdo saada maahan. Joko sataa, tai on liian kylmä. Niin, tai pimeä! Veikkaan kuitenkin, että se suurin syy on vain se syksyinen saamattomuus. Tekisi mieli olla sisällä lämpimässä ja rakentaa itselleen pesää. Kevät tuntuu siinä kohtaa niin kovin kaukaiselta.
Kevään tullen kellossa on eri ääni. Ulkona viihtyisi iltamyöhään, ja tekemistä keksii kyllä jatkuvasti. Lisäksi on ne suuret suunnitelmat, joita ei kuitenkaan ehdi yhden kevään aikana toteuttaa. Tänä keväänä aion kuitenkin toteuttaa sen yhden, joka on aina kevätkiireissä jäänyt tekemättä. Nimittäin piharakennuksen taakse joutomaalle tulee tänä vuonna pieni kukkapelto. Auringonkukkaa nyt ainakin, mutta voihan sekaan heittää myös vaikka kehäkukan siemeniä. Sieltä on sitten hyvä napsia maljakkoonkin vähän väriä.
Samalla kun ajatukset ovat kesässä ja kukissa, kääntyy katse väkisinkin myös omaan kotiin. Tuntuu jotenkin niin kovin värittömältä. Ehkä olisi aika kaivaa kaikki siniset tyynynpäälliset kaapista ja ottaa askel kesää kohti myös sisällä. En tahdo kuulostaa pessimistiltä, mutta aika kuluu kuitenkin niin nopeaan, että syksy kolkuttelee ovelle pikemmin, kuin ehkä haluaisinkaan. Tämä osa vuodesta on kuitenkin niin lyhyt, että siitä kannattaa ottaa ilo irti ihan koko rahalla! 🙂
Tänään on luvattu aurinkoista aina puolille päivin asti. Kenties päiväkahvinsa voisi jo nauttia lastauslaiturilla istuskellen!
Kesäaika alkoi, ja kyllähän se hiukan aamulla herätessä (kröhöm.. aamupäivällä!) harmitti, kun päivä olikin tunnin pidemmällä. Mutta toisaalta, nyt tuntuu liki hassulta ajatella, että pitäisi ryhtyä valmistautumaan iltapuuhiin, ja ulkona kun paistaa aurinko!
Tähän sunnuntaihin on mahtunut monenlaista, ja valitettavasti enimmäkseen tietokoneella istumista. Otin kuitenkin itselleni ansaitun tauon ja korkkasin puutarhapuuhani pienellä raivauksella. Pulkat varastoon ja callunat metsään. Hedelmäpuiden tarkistus, ja kevään ensimmäisten sipulikukkien bongailua tuolta maatuneen nurmen seasta. Nyt ulkoruukuistakin kurkistaa keväisiä sipulikasveja, ja fiilis muuttui sekin kertaheitolla kesäaikaan. 🙂 Pakko myöntää, että sellainen pieni kruopsutusinto tuolla ulkona jo tuli, mutta nurmikoita on vielä aivan turha mennä saappaineen sotkemaan. Haravoinnit ja putsaukset saavat odottaa vielä kaikessa rauhassa maan kuivumista. Ja jälleen kerran tuli se jokakeväinen fiilis, vähän ahdistavakin tunne, kun mietti mitä kaikkea taas pitäisi kesän aikana ehtiä tekemään.
Ostin muutaman keväthyasintin, koska mielestäni hyasintti on sipulikukkien kuningattaria. Kuistilla kuitenkin kukkii vielä nuo neljä jouluksi ostamaani valkoista hyasinttia, ja narsissien kavereina ne lupailevat huomattavasti enemmän kevättä kuin joulua.
Kesäaika alkoi, ja tänä vuonna olen kevätkylvöineni kyllä jo myöhässä, sillä jotenkin tämä alkuvuosi on ollut hirveän kiireinen ja rikkonainen. Onneksi vielä ehtii oikein hyvin, ja kaipa näissä puutarhajutuissakin pitää opetella sitä rennompaa otetta. Tehdään sitä, mikä tuntuu mukavalta ja ollaan sitten lopun edestä tekemättä.
Eilen tuli niin monta hyvää sarjaa telkkarista (Midsomerin murhat, Jane Kenedy ja Nuori Morse), että tänään pitää ottaa sohva-aikaa Areenan seurassa. Tänään kun tulee vielä Hiljainen todistajakin, on koko viikoksi taas katseltavaa jemmassa! 🙂
Rentoa (ja valoisaa) sunnuntai-iltaa. Enemmän juttua ja kuvia meidän puutarhasta löydät täältä.
Lupasin teille pohjapiirustusta kodistamme, ja tässäpä sitä olisi tarjolla. Tosin nyt alkuun vain alakerran osalta, niin ei tule postauksesta kauhean pitkää. Eikä tuo pohjapiirros ole mikään luotisuora tai millintarkka, mutta ei kyllä ole talokaan, joten tämä riittänee tässä tapauksessa antamaan hieman sitä osviittaa huoneiden järjestyksestä. 🙂
Me tosiaan kuljetaan tuosta kuistin kautta yleensä sisään. Kuvia kuistilta löytyy täältä, mutta kaikkia postauksia en ole tähän kansioon vielä ehtinyt laittaa, joten kuistin kuvia on blogissa kyllä enemmänkin.
Kuistin jälkeen tulee meidän pikkueteinen, tai arkieteinen – tila, johon ulkovaatteet ja kengät jätetään. Eteisestä ei ole montaa postausta blogissa, mutta pari (joista hahmottaa tilan funktion) laitoin pikkueteinen -tunnisteen alle. Löydät ne täältä.
Pikkueteisen rinnalle jää vaatehuone, josta erillistä kansiota ei ole, mutta kuvia löytyy kyllä joistakin postauksista. Koska kyseessä ei nyt kuitenkaan ole mikään muotibloggaajan walk in closet, vaan ihan tavallinen kahden aikuisen vaatehuone, tila ei noin sisustuksellisessa mielessä ole kovinkaan relevantti.
Ja sitten ollaankin jo työhuoneessa. Tässä huoneessa on tosiaan toinen alakerran tulisijoista, musta Upo, joka oli täällä jo valmiina kun muutimme. Nuohoojan kertomuksen mukaan sen paikalla on aikoinaan ollut puuliesi, ja tämä tila on tosiaan toiminut keittiönä.
Työhuoneen jälkeen ollaan sitten tuossa isommassa eteisessä. Tästä tilasta on aikoinaan lohkaistu myös meidän piskuinen kylppäri. Joku kysyikin eteispostauksessa kylppärin kuvia, mutta tosiaan niitä ei blogista löydy. Edellinen asukas oli juuri tehnyt kylpyhuoneremontin, ja päätimme heti, että kylppäri ei yksinkertaisesti kuulu remontin ensimmäiseen viisivuotissuunnitelmaan. Toki jouduimme sitäkin vähän järkeistämään peilikaapilla ja kääntyvillä suihkuseinillä (jotka vaativat vähän putkien uudelleen vetoa ym.), mutta noin muuten wc-kylppäri on edellisen asukkaan jäljiltä. Ja tosiaan kyseessä on tuollainen pienen kerrostalokylppärin kokoinen tila, joten mitään spa-osastoa meiltä ei löydy. 🙂 Kylpyhuoneen kohdalla on aikaisemmin ollut ovi meidän nykyiseen pianohuoneeseen, eli tätä tarkoitin, kun kirjoitin tiistaina, että tämä puoli talosta on kokenut eniten muutoksia vuosien varrella.
Seuraavaksi keittiö. Eli talon laajennusosa, jossa on aikoinaan toiminut kauppa. Tämän 50 neliöisen tilan alla meillä on tosiaan kellarikerros, eli kyseessä on se talon lämpimin huone (kylmä ei hohkaa lattianraoista). Keittiön oleskelutilapäädyssä (bambutuolien takana) on muuri, joka lämmittää keittiötä sekin. Kellarissa on lämmityskattila, jossa meillä palaa miltei ikuinen tuli – ainakin talviaikaan. Puilla hoidetaan niin vesikiertoinen lämmitys, kuin käyttövedenkin lämmittäminen.
Tämä tila on se, missä meillä pääsääntöisesti arkea eletään. Keittiössä ollaan aina, ja useimmiten vieraatkaan eivät tämän pidemmälle meillä päädy. Eräs blogini ahkerimmista kommentoijista muistuttaa myös jatkuvasti, että blogissani on liikaa kuvia keittiöstä, joten tämän huoneen syvin olemus lienee teille kaikille jo selvä. 🙂 Alla olevassa kuvassa näkyy ovi yläkertaan vieviin rappuihin ja piano-/olohuone -tilaan. Keittiön vesipisteen takana on eteisestä kulku kellariin, tieto, joka ehkä helpottaa huoneen hahmottamista. Niitä keittiökuvia viimeisen vuoden ajalta löytyy täältä, mutta onpa tilasta valtavasti blogissa myös niitä vanhempia kuvia, joita en ole vielä ehtinyt laittamaan tuonne keittiö-tagin alle.
Ja sitten on pianohuone. Huone joka sai nimensä miehen heräteostoksen pakkosijoittamisen myötä. Pianon takana näkyy yläkertaan vievät rappuset ja tähän tilaan tosiaan asennettiin kamina silloin heti muuttomme jälkeen.
Ja viimeisenä olkkari. Edelliseen huoneeseen isolla oviaukolla yhdistyvä (ja liukuovilla erotettava) tila, joka edellisen omistajan käytössä oli makuuhuone. Talon kylmin huone, josta on kulkuyhteys sinne meidän arkieteiseen, vaikka ovea ei juuri käytetä. Tarpeen tullen talon alakerran pääsee kuitenkin kävelemään ympäri.
Eli sellainen kierros. Osalle teistä tässä ei nyt ollut mitään uutta tietoa, koska kaikki nämä tiedot jo blogista löytyykin. Mutta kenties tosiaan tuon pohjapiirroksen (tai sitä muistuttavan) avulla voi hahmottaa paremmin huoneiden järjestyksen ja kuvien suunnan.
Tuolta blogin oikeasta laidasta löytyy tosiaan tuo avainsanapilvi, ja siitä eri huoneita. Niihin en ole kuitenkaan vielä ehtinyt kaikkiin kategorisoimaan postauksia kuin vasta viimeisen vuoden ajalta. Postauksia voi tietysti hakea myös tuolla haku-toiminnolla, joka löytyy sekin oikeasta laidasta. Joku kyselikin kuvia ja juttuja meidän pihasta ja puutarhasta, siitä minkä värinen talo meillä on jne. Esimerkiksi näitä juttuja löytyy tuolta puutarhassa– ja koti -tunnisteiden alta. Koti-kategoria pitää sisällään myös enemmän sitä remppaa ja taloa koskevaa sisältöä (kuten tulevaisuudessa myös tämän postauksen). Myös Instagramista löytyy joitakin juttuja, mitä blogissa ei ole, ja Facebookista tietysti ne kaikki ennen -kuvat ja kuvia remontin keskeltä.
Että sellainen! Nyt toivottelen teille oikein ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!
Täällä on vietetty perjantaita toipilasmenolla, eli taudit tuntuu olevan nyt voitettuna ja tänään uskaltauduttiin jo kauppaankin. Täytyy sanoa, että tässä kun on nyt viikon ollut kotona joko itse sairastaen tai toista hoitaen, niin kyllä ne seinät jo alkavat vähän kaatua päälle. Vähän ollut noiden kotitöidenkin kanssa nihkeää, kun tavallaan kaikkea tekemistä on kasaantunut, mutta toisaalta ei yhtään hontsita tehdä niitä, kun pelkkä koti jo ahdistaa. Tänään sain kuitenkin heti kaupassa käynnin jälkeen jonkinlaisen inspiksen oikoa paikkoja, joten kai se on tuo mökkihöperyys joka passivoittaa. Itse asiassa, sain jopa kuningasidean ryhtyä ikkunoidenpesuun, mutta se into kyllä lopahti jotenkin yhtä nopeasti kuin tulikin. 🙂
Päivälliseksi bataattivuokaa, jolla pelastetaan myös viikonlopun ruokahuolto. Kaikenlaista ohjelmaa koko viikonlopuksi, joten ruuanlaittoon ei oikein jää aikaa. Meillä mennään arkena useampi päivä samalla menulla, ja välillä tätä käytäntöä pidetään yllä myös viikonloppuisin. Koska arjesta pitää kuitenkin jotenkin eritellä ne spesiaalimmat hetket, mies on luvannut tehdä tänään pitsaa. Illaksi kun on sovittuna videotreffitkin (käytetään tuon vanhan treffiohjelman nimeä puhuttaessa aikuisten sohva-ajasta lasten mentyä nukkumaan. Muistatteko, Marita Taavitsainen…?), niin pitsa sopii kuvioihin paremmin kuin hyvin. 🙂
Kuistilla alkaa olla jo hiukan keväisempi fiilis, nimittäin tuolla viileässä mulla on jemmassa joitakin sipulikasveja, joiden elämää yritän pitkittää. Nuo hyasintit on kylläkin jo ennen joulua hankittu, ja nekin aukesivat nyt vihdoin maaliskuun kunniaksi. Samoin kuin joulun aikaan, myös keväällä tuolta viileästä on kiva ottaa sisälle pientä piristystä vähän kerrallaan. Lämpimässä kun nuo kasvit menevät niin nopeasti ja ilo jää muutamaan päivään.
Myös vanha oliivipuun raato on innostunut kasvamaan uutta. Tänään katkoin uusia kasvustoja rankalla kädellä. Toisaalta sääli, koska noissa lehdissä on niin ihanan energisen vihreä väri!
Varsin tavallinen viikonlopun aloitus siis täällä. Mutta näin on hyvä, lopulta sitä ei ihminen niin kauheasti muuta tarvitsekaan.
Synttäreistä päästiin, niin johan se on joulun vuoro. Ja joulu on tullutkin meille parin viime päivän aikana oikein kunnolla. Tänään hain kukkatilaukseni, ja nyt kuistilla on mukavan kukikas joulutunnelma. Ai että, kukkia ei kai koskaan voi olla liikaa!?
Tälle illalle on vielä yhtä jos toistakin puhdetta, mutta ajattelin kuitenkin jakaa tämän talvisen kukkaloiston teidänkin kanssa.
Tervehdys talikakkutehtaalta! Tein tosiaan eilen noita linnunruokakakkuja, joita ajattelin paitsi ripustella omaan pihaan, antaa myös joulun alla lahjaksi. Sopivia pois kuluvia lahjoja niille ihmisille ja niihin talouksiin, joihin ei oikein muuta osaa antaa. Käyvät siis hyvin esimerkiksi opettajille tai kerhotädeille, koska lahja ikään kuin annetaan eteenpäin pikkulinnuille, eikä se jää nurkkiin pyörimään.
Noitahan voisi valaa ihan minkälaiseen muottiin tai astiaan tahansa, samalla periaatteella kuin kynttilöitäkin (ripustuslenkki upotetaan ja kiristetään sulaan massaan, kuin kynttilän sydän), mutta itse halusin tehdä kakkuja, joiden ympäri saa erilaisin nauhoin ja naruin rusetit.
Omatekoisiin linnunruokiin on yleisesti kaksi ohjeistusta. Toiset luottavat suolaamattomaan sianihraan, mutta itse kallistuin, niin saatavuus- kuin mukavuussyistäkin, kookosrasvaan. Koska pakkasella muutenkin kova kookosrasva kovettuu kuin kivi, lisäsin sulan rasvan joukkoon ihan tavallista rypsiöljyä.
Periaatteessa näihin kannattaa (juuri niitä pienempiä lintuja ajatellen) käyttää kuorittuja siemeniä ja murskattuja pähkinöitä, mutta itse laitoin mukaan myös siemenseosta, jossa oli kuorellisia auringonkukansiemeniä. Ne antavat vähän väriä kokonaisuuteen ja osa linnuista hyödyntää kyllä nekin.
Linnunruokakakut:
(viisi isoa ja neljä pientä kakkua valmistuivat näistä aineista)
1kg kookosrasvaa
3dl rypsiöljyä
n. 2kg linnunsiemeniä / ruokasekoituksia
Lisäksi tarvitaan suuri kattila ja kauha rasvan sulatukseen ja kakkumassan sekoitukseen, kakkuvuokia tai muita muotteja, ja lopuksi nauhoja ja naruja koristeeksi sekä ripustamiseen.
Sulata kookosrasva kattilassa tosi miedolla lämmöllä. Lisää sulaan rasvaan ruokaöljy ja siemenet. Jos on joskus lapsuudessaan tehnyt niitä riisimurokarkkeja, niin homma on aika lailla vastaavaa. Tässä siemenet saavat kuitenkin jäädä lillumaan rasvaan, eli ihan kauheasti ei kannata laittaa liikaa tavaraa kattilaan, muuten kakut murenevat heti ensimmäisten lintujen nokissa.
Kauho “velli” kattilasta kakkuvuokiin. Pienemmät voi täyttää kokonaan, isompiin kannattaa tehdä vähän matalammat kakut. Lopuksi jos vuokien pintaan nousee kovasti “tyhjää” rasvaa, siihen voi sekoittaa vielä vähän siemeniä.
Kakut kovettuvat parhaiten viileässä. Jos kakkuvuokia on rajallisesti, nosta kakut jääkaappiin tai kylmälle kuistille, ja jätä kattila huoneenlämpöön. Kakut kovettuvat reilussa tunnissa, mutta kattilan sisältö pysyy sulana, joten voit käyttää samoja vuokia hetken päästä uudelleen. Kakut irtoavat parhaiten, kun kastat kakkuvuokaa pari sekuntia kuumassa vedessä.
Mikäli herkut eivät tule heti käyttöön, ne voi pussittaa ja säilyttää kylmässä. Itse laitoin kakut yöksi pakastimeen, jolloin nauhat oli helpompi laittaa paikalleen siten, ettei kakkujen pinta ala sulaa sormiin. Pakastimessa myöskin säilytän niitä.
Koska tässä ei pelata kuumalla rasvalla (kookosrasva sulaa aika pienessä lämmössä), kakkujen tekoon voi ottaa lapset mukaan. Kakkuvuokien alla kannattaa kuitenkin pitää leivinpaperia, niin ei ole koko keittiönpöytä rasvatahroissa. 🙂
Alla olevasta kuvasta näkyy parhaiten nuo erilaiset linnunruokasekoitukset, joita itse käytin. Kolme alinta ovat Lidlin valikoimista ja ylin (auringonkukka/maapähkinä -sekoitus) on Tokmannilta.
Mutta nyt pikkupotilaan seuraksi sohvalle. Kivaa päivää!
