Projekti: Lastenhuone

18.10.2015

No nyt on kalkkimaalit sudittu lastenhuoneen seinään. Ihan ei riittänyt, ja tuosta ekasta kuvasta huomaakin, että tuolla seinällä on vain yksi kerros maalia. No, mutta tästä on hyvä jatkaa!

Samalla kun huonetta tuli tyhjennettyä, huomattiin, että vähemmän on enemmän –ajattelu toimii myös tässä tilassa. Niinpä edessä tulee olemaan karsintaa ja organisointia, jotta lastenhuone saadaan siistiksi ja avaraksi. Mutta hieno siitä tulee, olen ihan varma!

Eilinen meni lähestulkoon kokonaan tuon huoneen kimpussa, joten tänään saa riittää sellainen kevyt raivaus ja järjestely. Ensi viikolla on taas aikaa tarttua maalipensseliin.

kalklitir nougat 4 kalklitir nougat 2 kalklitir nougat 3kalklitir nougat 1

Kivaa sunnuntaita ja hei, muistakaa osallistua Nova Melina -arvontaan. Vielä tänään ehditte mukaan!!!


Miten meni?

16.10.2015

Perjantai perjantai! Ja täällä myöskin syyslomaviikko edessä!

Kirjoittelin eilen lastenhuoneen sisustuksesta, ja samalla mainitsin, kuinka keksin selättää verho-ongelman pesukonevärjäämällä parin valkoisia puuvillaverhoja. No, lupasin palata asiaan tuloksien kanssa ja tässä sitä nyt tulisi.

Tähän nyt pienenä alustuksena sen verran, että olen mielestäni tottunut pesukonevärjääjä (koneessa on pyörinyt suuret päiväpeitteet, verhokankaat ja vaatteet), enkä muuten ole koskaan onnistunut epäonnistumaan kyseisessä lajissa. Paitsi nyt! Olen aina aikaisemmin käyttänyt Dylon -merkkisiä tekstiilivärejä, mutta paikallinen “tavaratalo” on vaihtanut kyseisen valikoiman uuteen merkkiin, joten sen enempää ajattelematta tartuin näihin mulle uusiin Nitor -väreihin.

verhotuunaus 1

Värjäystapa oli pikkuisen erilainen (väri nestemäistä), mutta ohjeet olivat mielestäni selkeät ja noudatin niitä. Kahta verhoa kohden ostin kaksi väripakettia, ja lisäksi tarvittiin kiinnityssuola. Koska ohje oli kastella kangas ensin, päätin pestä kolme vuotta kaapissa viruneet verhot 60 asteessa. Hetkeäkään en siis epäile, etteikö kangas olisi ollut puhdasta! Oikeastaan mun ei käynyt mielessäkään, etteikö värjäys onnistuisi. Lähinnä jännitin lopullista väriä.

verhotuunaus 2

No, sävy oli jo märkänä lupaava, ja kun verhot kuivuivat, hyppelin innosta, sillä tuo sävy on just ihana, rusehtavaan taittava, eli lämmin, harmaa. Mutta, siinä vaiheessa kun tajusin, ettei laikukkuus johtunutkaan kosteasta kankaasta, oli pakko myöntää, että pieleen meni ja kunnolla!

verhotuunaus 3

Lopputulos viittaa vähän siihen, että väriaine on päässyt kankaan sekaan epätasaisesti ja jämähtänyt heti paikalleen, jättäen ikävät laikut pitkin verhoa. Värin sävystä täysi kymppi, lopputuloksessa jäädään ilman pisteitä! Ääneeni asiaa harmitellessa, mieheni muistutti, ettei vahinko nyt niin kovin suuri ole, kun projekti vaati alle kahden kympin väriaineet, mutta en mä sitä rahaa harmitellutkaan. Jos väri olisi ollut liian tumma tai muuten kamala, laikukkuus ei olisi harmittanut varmaan niin paljon. Mutta kun se väri olisi ollut ihan täydellinen ilman laikkuja, harmittaa, että pääsin niin lähelle, kuitenkaan onnistumatta projektissa.

verhotuunaus 4

Eli pieleen meni ja kunnolla. No, syyslomaviikolle ainakin jotain ohjelmaa, kun  metsästetään lastenhuoneeseen uusia verhoja! Ne mustavalkoiset lähtevät nimittäin joka tapauksessa! 🙂

Kivaa perjantaita!


Iski ihan hirveä inspis!

15.10.2015

Kiitos tuon eilisen postauksen, johon sain taas toiveen postailla lastenhuonesisustusta, tajusin, että lastenhuoneelle ei ole tapahtunut mitään sitten viime helmikuun, kun laitoin Goovy Magnets puputapetin (löytyy täältä) Klaaran sängyn taakse.

Meillähän on se tilanne, että samaan huoneeseen on mahdutettu sekä ekaluokkalainen, että pikkusisko. Sinänsä järjestely toimii hyvin, sillä huoneessa lähinnä nukutaan. Tai oikeammin Klaara menee sinne illalla nukkumaan ja poika kannetaan sitten meidän sängystä myöhemmin omaan petiinsä. Koska isoveli haluaa lukea vielä sängyssä (ja muutenkin nukkua meidän aikuisten pedissä), on järjestely toiminut hyvin ja pienempi saa rauhassa nukahtaa pimeään, kun toinen vielä kopistelee kirjojensa kanssa.

Suunnitteilla on kylmän vintin käyttöönotto, ja jonkinlaisen poikaboxin (tai tyttöboxin) rakentaminen vinon katon alle, mutta alusta alkaen oli selvää, ettei mikään laajentaminen kuuluisi ensimmäiseen viisivuotissuunnitelmaamme, josta nyt siis on eletty jo kolme vuotta. (Aika rientää!) Jatkossakin makuuhuoneet pysyisivät yläkerrassa ja alakerta jäisi muuhun käyttöön.

Koska meillä on suuri keittiö, keskittyy arkinen elämä yleensä sinne. Keittiössä tehdään läksyt, pelataan, leikitään ja säilytetään myös leluja. Tai no, osaa leluista, ja aina välillä on pakko vaatia, että kertynyttä tavaramäärä kannetaan välillä yläkertaan. 🙂 Meillä siis keittiö, johon vieraidenkin kanssa useimmiten jämähdetään, on välillä automattojen, pikkuautojen ja isompien Legojen vallassa. Varsinaiseen lastenhuoneeseen jää näin ollen nukkuminen, lelu- ja vaatesäilytys, sekä jotkin leikit, kuten vaikka pienemmät Lego-jutut.

Näissä kuvissa, jotka blogista nappasin, on aika hyvin juuri sitä tunnelmaa, mitä lastenhuoneeseen haluan, mutta selailemalla kategoriaa lastenhuoneessa, huomaatte, että fiilis ei ole niin vallitseva, ja huone on oikeastaan vähän sellainen kaikkien tyylien sekamelska. Yksi itseäni eniten ärsyttänyt juttu (toki heti sähköjen puuttumisen jälkeen!) on lastenhuoneen pitkät verhot. Mustavalkoraidalliset kankaat kun eivät ole miellyttäneet silmääni oikeastaan tähän kotiin muutettuamme ollenkaan. Siitä huolimatta ne vain ovat jämähtäneet paikalleen.

Mutta, nyt kuulkaan iski tolkuton inspis! Verhoista on päästävä eroon ihan heti ensimmäisenä, ja koska tarjonta meidän hoodeilla ei ole parhaimmasta päästä, kaivoin esiin parin valkoisia, pitkiä ja paksuja, puuvillaverhoja, jotka hankittiin aikoinaan väliaikaiseen kotiimme. Ihan valkoinen (tai luonnonvalkoinen) ei just nyt napannut, mutta kaupasta kipaisin pari pakettia myyränharmaata tekstiiliväriä, ja nyt verhot kieppuvat pesukoneessa. Katsotaan, mitä tulee. Väriaine oli mulle ihan uutta merkkiä, joten jännitän nyt hiukan itsekin lopputulosta. Toisaalta, jos verho-ongelma on ratkaistu 15 eurolla, ei lainkaan paha!

Mutta sitten siihen muuhun sisustamiseen! Selailin Nougat -nettikaupan valikoimia, ja poimin joitakin juttuja, jotka ovat mieleeni. Eli asioita joilla voisin koittaa taikoa lastenhuoneeseen vähän enemmän sitä fiilistä, jota silmäni kaipaa.

Numero74 on tuotemerkki, jonka valikoimissa on tosi ihania puuvillatekstiilejä ja pieniä lastenhuoneen piristyksiä. Kaikki sellaisessa suloisen harmonisessa värimaailmassa. Ylimmässä kuvassa näkyykin tuo Klaaran viirinauha ja sängyllä lepäävä tähtityyny. Tähtityynyjä voisi olla enemmänkin, ja harmaa päiväpeitto hiukan myös himottaisi. Mustilla lelukoreilla voisi heittää vesilintua ja tilalle hommata Tellkiddon hauskoja paperisäkkejä. Keittiössäkin kun paperisäkit toimivat loistavasti lelujen säilytyksessä. Näissä kuvitus olisi vain vähän enemmän lasten maailmasta, ja pojallekin Batman-teema kelpaisi varmasti. Ikean värikkäät lastentaulut voisi vaihtaa johonkin vähän rauhallisempaan, ja Mrs Mighetto -printtejä olen himoinnut jo pitkään. Samoin tykkäilen noista Lovedales Studion Cat-printeistä. Ja, mikäli nyt olisi sitä pätäkkää laittaa lastenhuoneeseen ihan älyttömästi, hommaisin kattoon vielä tuon Paris au mois d´aout tekstiilivalaisimen. Mutta, tässä se on nyt valitettavasti vain siksi, että sain täydellisen ruudukon kollaasiini. 😉

idNougat Mini -lapset

Ja sitten ne kaikki isommat jutut, mitä kevyt sisustaminen tietysti vaatisi myös. Eli sähköt pitäisi vetää huoneeseen ensitilassa (nyt toimivat jatkojohdolla), ja sitten tietty listoittaa jne. Mutta seinien suhteen olen vähän alkanut pohtia eri vaihtoehtoja valkoisen rinnalla. Tapettia en oikein uskaltaisi huoneeseen edelleenkään laittaa, sillä Klaara varmaan tuhoaisi sen tosi nopeasti repimällä, mutta rakkauteni kalkkimaaleihin on saanut miettimään, olisiko elävä maalipinta ehkä myös lastenhuoneen pelastus. Toisaalta tykkään myös tuosta magneettitapetista ja pilkuista. Hhhmmm, tätä pitää tosiaan pohtia!

Nyt mä kuitenkin jatkan noiden verhojen odottelua. Lupaan raportoida lopputuloksesta! 🙂

Torstaita!


Joulu 2015

07.10.2015

Jep, tiedän, että ollaan vasta lokakuun alussa, mutta koska maa kimmeltää kuuraisen kauniina ja olen siivonnut kuistia ja pihaa talvikuntoon, tämä joulufiilistely on luonnollinen jatkumo edellisille.

Koen bloggaajana joka vuosi valtavaa painetta siitä, että mun pitäis fiilistellä joulua kovin aikaisin. Laittaa kotiin ajoissa koristeita ja inspiroida muita. Kaikki DIYt ja askartelut pitäis toteuttaa hyvissä ajoin, jotta ne ehtisivät muidenkin jouluvalmisteluihin. Mutta tiedättekö, mä en ole sellainen! Mä haluan laittaa joulua kotiini ihan samoin kuin monet muutkin; Sitten “joulun alla”. Tykkään toki lukea joululehtiä, ja joulujuttuja, jo syksyllä, mutta itse jouluun haluan virittäytyä rauhassa turhia hötkyilemättä.

Fiiliksissäni ryhdyin eilen selailemaan vähän jouluinspistä, ja ajattelin laittaa teillekin muutaman itseäni “puhutelleen” kuvan. Näissä kaikissa on jotain sellaista, mikä tehoaa muhun: Luonnonmateriaaleja, hillittyjä sävyjä, jonkinlaista rosoisuutta, mutta kuitenkin perinteikästä vähäeleistä joulua.

Eli miltä näyttää joulu 2015:

bloomingville1bloomingville 2Kuvat yllä: Bloomingville
housedoctor1 housedoctor2 housedoctor3 housedoctor4Kuvat yllä: House Doctor

Nappasin myös muutaman jutun Tine K:n valikoimista. Risutähdet, ja -kuuset, sekä kalenterikynttilä ovatkin jo koristaneet kotiamme edellisinä vuosina. Myös Tinen lahjapaperit ovat päässeet kuusen alle. Nyt silmiin osui uusi kuusikoriste ja metallinen tähtikehikko. Molemmat edustavat just sellaista simppeliä joulufiilistä, jota mielelläni suosin.

tinek christmasKuvat yllä: Tine K Home


sunday mood

04.10.2015

Raukea, levollinen, rauhallinen ja tunnelmallinen. Siten kuvaisin tämän sunnuntain olotilaa. Aamupäivällä hiukan kotitöitä, sen jälkeen pikkuisen fiinimpää ruokaa ja nyt ihan vain nautiskelua ja akkujen lataamista. Kynttilöitä, lastenohjelmia, rupattelua. Ei sen kummempaa. Nyt kun jalkapallokausi on paketissa ja sunnuntait muuttuivat vapaiksi, aion nautiskella niistä juuri näin; Villasukat jalassa ja pyjama päällä.

sunday mood 5

Kynttilän valo ja kaminan lämpö, kenties jokin pieni jälkkäri palanpainikkeeksi. Oma sunnuntaini ei vaadi ihmeitä ollakseen täydellinen.

sunday mood 4sunday mood 1sunday mood 3sunday mood 2

Muistan lapsena vihanneeni sunnuntaipäiviä. Tylsää, tylsää ja tylsää. Ei käyty edes kaupassa. Muistan myös, miten äiti manasi, että vielä tulee sekin päivä, kun sunnuntait tuntuvat parhaimmilta; Sitten aikuisena. Siihen tuntui olevan ikuisuus, mutta tässä ollaan. 🙂

Levollista viikon viimeistä!


Lukuloma

30.9.2015

Hello hello!

Pahoittelut parin päivän hiljaisuudesta, taisin jäädä suunnittelemattomalle lukulomalle. Camilla Läckbergin uusin koukutti taas, joten kaikki ylimääräinen aika on mennyt kunnon tarinasta nauttien. Tai no, on tässä tullut nautittua myös yksi sarja Netflixistä. Hups!
Kieltäydyin pitkään katsomasta Broadchurch -sarjaa, koska kaikki lapsiin kohdistuva paha menee yli sietokykyni, mutta koska ystävä (jonka kanssa jaamme varsin samanlaisen kirjamaun) suositteli tuota ykköskautta, laitoimme ekan jakson sunnuntaina pyörimään, ja nyt sitten kolme iltaa on mennyt ahmiessa jaksoja. Tosi koukuttava ja monikerroksinen tarina. Rankkakin kyllä, mutta hyvin siltamainen toteutus vangitsee ja sarja on vain pakko katsoa äkkiä loppuun.

Rikostarinoiden rinnalla olen kuitenkin saanut kuljetettua tämän todellisuudenkin mukanani, ja mitä siihen tulee, olen virittäytynyt tällä viikolla vahvasti jouluisiin fiiliksiin. Kaikenlaiset jouluiset jutut ovat täyttäneet mielen, ja olenpa mielessäni kattanut joulupöydänkin jo useampaan kertaan. Vaikka en nyt vielä ole ajatuksen tasolta lähemmäs joulua siirtynyt, huomasin, että ensimmäiset “täytyy toivoa Joulupukilta” -fraasit on tullut heitettyä jo lapsillekin.

Fiilistelen vahvasti syksyä, yksi asia ei sitten muutu millään! Nimittäin haravointi tuntuu vuosi vuodelta ihan yhtä luotaan työntävältä ajanvietteeltä. Pohdin jopa, olenko pitänyt itseni “kiireisenä” ihan vain työntääkseni pois mielestäni kaikki syksyn pihatyöt. Paljon mahdollista. Luulen nimittäin, että tuo haravoinnin epämiellyttävyys on enemmänkin psykologista kuin fyysistä. Järki sanoo, että hyötyliikunta raikkaassa ja aurinkoisessa säässä olisi mitä ihaninta, mutta mieli haluaa sulkea silmänsä maatuvalta luonnolta. Vuosi sitten taisin muokata ajatukseni kulkua jotenkin niin, että haravoinnilla pohjustan alustan talven valkoiselle lumihunnulle.

Eli pyhät lupaukseni tällä erää ovat lyhykäisyydessään seuraavanlaisia:

1. Vastaan kommentteihinne ASAP
2. Aloitan perennapenkkien siistimisen tällä viikolla
3. Siirryn haravointiin viimeistään ensi viikolla
4. Jatkan hyväksi havaittua aikaisten iltaunieni linjaa jo tänään

Nyt kuitenkin esikoinen haluaa leipoa sämpylöitä ja lupasin auttaa taikinanteossa.

Superia syyspäivää kaikille!


eteisen muutos

21.9.2015

Muutama räpsy eteisestä. Siis siitä, jota ei kyllä eteisenä käytetä, kun kuljemme toisesta ovesta, mutta tämä on sellainen läpikulkutila, jonka funktiota pohdinkin jo keväällä Risteyskohta -postauksessa. Listojen myötä päästiin taas tässäkin huoneessa eteenpäin. Vielä tosin puuttuu työhuoneen oven karmilistat, sähkökalusteiden vaihto, sekä pienen tuulikaapin laitto, mutta muuten alkaa olla aika valmista. Facebookista löytyy kansio, jossa on enemmän vaiheita eteisen rempasta, mikäli ne jotakuta kiinnostaa.

ideteinen

Loppuun vielä ennen ja jälkeen -kuva. Punaisempi on räpsäisty ennen kuin muutimme taloon, ja valkoisempi tänä aamuna.

eteisen muutos before/after

Uusi viikko, uudet kujeet! Mahtavaa maanantaita!


daydreaming: bedroom

16.9.2015

Niinhän se yleensä menee, että silloin kun olis hyvä draivi päällä ja maalit sun muut työkalut leviteltynä pitkin lattioita, tuleekin jotain muuta. Tällä kertaa tuli oksennustauti, ja vaikka omalta osaltani yökötys loppuikin, niin olo on kyllä hutera kuin mikä. No, onneksi nämä taudit ovat pikaisia vieraita, ja kohta ei edes muista, että tässä on jotain pientä maalaustaukoa pidetty.

No mutta ykästä mukavampiin juttuihin ja tällä kertaa projektiin makuuhuone. Tämä prokkis ei tosin ole vielä alkanut, eikä alakaan ennen kuin nämä nyt työn alla olevat jutut saadaan valmiiksi, mutta hyvin suunniteltuhan on ihan jo puoliksi tehty, joten aikani kuluksi olen vähän haaveillut tulevan makuuhuoneen lookista. Myöskin usko tämän projektin ajankohtaisuuteen lähitulevaisuudessa kasvoi noiden listojen myötä. Kyllä ne kaikki tästä – pikkuhiljaa!

Jossain kohtaa vieraannuin ihan täysin Pinterestistä, mutta nyt kun pää on täynnä suunnitelmia, huomasin sen jälleen palvelevan paremmin kuin hyvin. Onhan Instagram myös täynnä inspiroivia kuvia, mutta pinnaamalla ne just itseä puhuttelevat, saa talteen parhaat inspikset. Niinpä olen viime päivinä taas kunnostautunut Pinterestin käytössä. Pinterest-tauluni löytyvät täältä, ja makuuhuonetaulu, josta kaappasin nyt muutaman screenshotin, löytyy täältä.

Nappasin kuvia katsellessani muutaman jutun, johon oma silmä tällä hetkellä tarttuu. Alla pieni lista, jonka kanssa aion siis tulevaisuudessa ryhtyä makuuhuonetta sisustelemaan.

Luonnolliset värit: Valkoisen, beigen ja harmaan sävyt…
Luonnolliset materiaalit: Puu, pellava, puuvilla, lampaantaljat, juutti…
Kalkkimaalatut seinät.
Matala vuode / tai ei ainakaan alhaalta avoin vuode.
Erilaiset vuodekatokset (pölyongelma?), korit, bambuhuonekalut, cotton lamp, valkoinen lattia…

makkari 2 makkari 1 makkari 4 makkari 3

Jeps, mutta nyt takaisin tähän päivään, ja jos vaikka vähän saisi maalattuakin.

Kivaa keskiviikkoa!


Keittiöapulainen

14.9.2015

En tiedä, kuinka tarpeellinen höyläpenkki lopulta keittiössä on, mutta siinä se nyt tosiaan seistä tönöttää ja tuntuu, että se olisi ollut siinä aina! Eilen jo blogin Facebook-seinälle laitoinkin kuvan mun uudesta keittiöapulaisesta, joka tosiaan kannettiin ulkovaraston vintiltä nyt suoraan keittiöön. Idea tuli jo viime talvena/aikaisin keväällä, yhdestä sisustuslehdestä, jossa oli (tosin sellainen kaunis täysin entisöity ja sileäpintainen) höyläpenkki olkkarin sivutasona. Käytiin katsomassa tätä tuolla varastossa silloin, mutta pimeässä oli mahdoton hahmottaa penkin kuntoa, ja se tuntui jotenkin vielä paljon enemmän elämää nähneeltä. Taisi äiti ja isä taas hetken mielessään eilen huokaista, kun illan päätteeksi tarvittiin kantoapua, jotta höyläpenkki saadaan keittiöön.

Penkin iästä kertoo jo ihan sen korkeuskin, tämä on nimittäin matala kuin mikä (puoleen reiteen), vaikka aikuisten käyttöön tehty onkin. Ergonomisesti tästä ei siis ole keittiöön työtasoksi, mutta korkeus on täydellinen ikkunan eteen, ja siinä se saa nyt olla möllöttää yrttiruukkujen alla. Jalassa on vielä tuollainen näppärä hyllytaso, johon mahtuu sisustuslehdet sievään nippuun.

Voihan tälle tietty joskus keksiä jotain ihan oikeaa työtäkin, mutta onpa se ihan kiva vain pöytänäkin. Nyt tuntuisi hassulta vaihtaa postimerkin kokoinen pikkupöytä takaisin ikkunan eteen. Tämä massiivinen ratkaisu miellyttää omaa silmääni ihan valtavasti. Ja tukeva se on ainakin kuin mikä!

Ei lainkaan hassumpi tämä apulainen!

Huisia uutta viikoa!