Terehdys vietin viemältä! Pesänrakennusta todellakin, sitä on kuulunut viime päiviin. Hassua siivousta ja puunailua, kodinlaittoa ja valmistautumista.
Ajattelin kuitenkin tulla välillä tervehtimään teitä, moni kun on jo kysellyt, mitä tänne kuuluu. Kiitos kun olette niin ihanasti myötäeläneet mun kanssa! Koitan sitten vaikka feissarin puolella teitä infota, kun jotain kerrottavaa on!
Hah, olipa siskoni ystävä muuten bongannut poksahtamisestani jo keskustelupalsta-arvailujakin! Voihan vihne! Melkein odotan kansainvälisten vedonlyöntisivustojen kiinnostumista, saadaanpa ihan oikeat mittasuhteet tällekin asialle 🙂

Kuvissa paloja olkkarista. Kirjahyllyt, ja hiukan muutakin, pitäisi kotiuttaa varastosäilytyksestä. Katto on yhä laittamatta, sähköjä ei ole. Listoja ym. hienosäätöä ei edes ajatella vielä. Sohva ja divaani kaipaavat uusia päälisiä, vaan enpä taida enää uskaltaa Ikeaan asti lähteä. Pöytää pitää myös tuumailla, mutta sekin asia selkiytyy vasta muiden kalusteiden saavuttua kotiin. Olkkari on kuitenkin siisti ja puhdas – se on tällä hetkellä pääasia. Pikkuhiljaa valmiimmaksi!
Oliivipuu löytyi myös sieltä Bauhaussista. Kiva ruukunsuojakori Tine K:lta, samoin suuri kassi, joka nielee peittot ja tyynyt.
Tekstiilejen ompelua olisi seuraavaksi suunnitelmissa.

Jatkan hommia! Mahtavaa talvista viikkoa kaikille. Nautitaan auringosta ja kirpeistä pakkasista!

 

Piskuisen myrtin verran viherterapiaa, ja heti piristää kummasti. Bauhaussin reissulta tarttui mukaan kyllä muutakin vehreää, mutta niitä toisella kertaa. Kukkaruukkuja hain eilen aamulla paikallisesta marketista, ja sivelin niihin ohuelti valkoista vesiohenteista pohjamaalia. Käsittely, jota olen suosinut ennenkin; Saviruukun pinta krakeloituu nopeasti kauniiksi, kun savi hengittää maalin läpi. Mullan tuoksussa on ihana keväinen fiilis!

Tikusta asiaa; Eli tulin vain pikaisesti huikkaamaan moit, ja ilmoittamaan, että täällä ollaan yhä – ja ihan yhtenä kappaleena. Päivät menee taas mukavasti ohi, jokin energiapiikki pakottaa tarttumaan ja tekemään. Kiva, käsiä vain saisi olla enemmänkin!
Sormet syhyävät olkkarin kimppuun. Jonkun pitäisi vain toimertua tekemään siellä  isommat hommat ensin valmiiksi. Menee siis ajalle synnytyksen jälkeen. Tämäkin.
Ihana ihana valo saa kaiken näyttämään kauniimmalta – ja ikkunat likaisemmilta. No, onpahan puuhaa pariksi viikoksi, jos ei muuta ilmaannu.

Viherterapeuttista päivää teillekin!

 

Nostin vihdoin lehtikuusenoksat ruokapöydältä syrjään, ja ostin kevään ensimmäisen tulppaanikimpun. Johan tuli heti keväisempi fiilis. Jotakin muutakin vehreää pitää hankkia kotia piristämään. Ainakin olohuone, joka nyt on remontin alla, kaipaa kasvillisuutta ja pirteämpää fiilistä. Pitäisi vain tehdä reissu jonnekin, missä valikoimat ovat tulppaanikimppua suuremmat. Pitäisi ja pitäisi. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä! Puuh, odottavan aika on todella pitkää! Pinna alkaa olla lopuillaan, ja haluaisin jo suunnitella elämää eteenpäin.



Palailen eilisen ihaniin kommentteihinne myöhemmin. Nyt lähden reippaalle happihyppelylle, jumpaan ja keksin kaikkia muitakin vippaskonsteja herätelläkseni uinuvat supistukset jälleen käyntiin!

 

Tavallisesta arjesta ruuanlaittoineen ja leivontoineen. Herkuista ja suloisista tunnelmista.
Muuttuvista elämäntilanteista, elämän mukana kulkemisesta ja uuden odotuksesta. Puutarhahaaveiluista ja -puhteista. Kukista ja luonnon kauneudesta.
Vanhan talon remontoinnista; Huone kerrallaan puolivalmiiksi – ja aikanaan kai valmiiksikin. Arjen ja juhlan käsikkäin kulkemisesta, vuodenaikojen ja juhlapyhien tanssista.
Omasta tyylistä, kaunistautumisesta ja itsensä laittamisesta. Terveellisestä elämästä, liikunnasta ja itsestään huolehtimisesta.
Lapsukaisista suloisista, pienistä ihmeistä sekä elämän tähtihetkistä!

Niistä on pieni blogini tehty. Ei se istu kategorioihin, eikä sitä voi kuvailla sanalla tai kahdella. Se on pala elämääni, mutta ei koko totuus. Sen on tarkoitus nostaa esiin arjen parhaat palat ja unohtaa kaikki se, minkä yritän itsekin työntää pois mielestäni; Löytää kaunista ja hyvää päivästä kuin päivästä.

Iso määrä uusia lukijoita, jotka haluan toivottaa tervetulleeksi. Vanhoille ystäville suuri kiitos, kun olette jaksaneet roikkua mukana. Sekametelisoppaa sillisalaatilla; Sitä on tarjolla jatkossakin!

Ikeassa on käyty, ja mamman corneri on edistynyt. Neulevilttiä ei eiliseltä reissulta löytynyt, mutta muuten kaikki listalla olleet elementit on nyt saatu paikalleen. Lopputuloksesta ei kai voi vielä puhua, kun tila on keskeneräinen kuin mikä, mutta tämä välietappi kuitenkin miellyttää silmääni oikeinkin paljon.
Ikean korituolin valitsin luonnonsävyisenä, koska tämän tosi pimeän tilan suhteen olen aika varovainen. Vaikka mustan ja valkoisen kontrasti muuten miellyttävätkin tällä hetkellä, ei liika tummuus ehkä kuitenkaan toimisi tilassa, jossa ei ole ainuttakaan suoraa lähdettä luonnonvalolle. Toisaalta myös halusin aulatilasta rauhoittavan ja levollisen, joten liika kontrasti ei siinäkään mielessä istunut suunnitelmaan. Tämä mielummin hiukan söpökin fiilis on juuri sopivan raukea vauvan syöttämiseen ja mahdollisiin yöistumisiin.


Joka puolella on suoritettu vasta hionta ja pohjamaalaus, eli työtä on yhä paljon. Ovista puuttuu kahvat, koska ne kiiltävät kullanväriset, jotka ovissa ennestään olivat, eivät oikein asetu fiilikseen, eivätkä patinoituneihin saranoihin. Pitääkin löytää jotkin tummat ja vanhan näköiset niiden tilalle. Niin, ja ovet pitää myös vielä pintamaalata.
Tummanruskea muovimatto, kellertävän oranssikuvioinen tapetti, tummaa punaista maalia sekä tummaa ja punertavaa puuta, niitä oli tässä tilassa ennen, kuten varmaan Facen kuvistakin huomasitte. Siihen verrattuna edistysaskel on huima, ja tilan valoisuus vähintään triplaantunut. Jos ei muuta, niin suunta on ainakin oikea.

lipasto, tuoli, talja, valaisin ja kehykset⎪Ikea
matalampi kori⎪Bloomingville
korentotyyny⎪Day Home
ruutukuvioinen tyyny, sillkityynyt, tuikkukipot ja korkeampi kori⎪Tine K
valkoinen villapeitto⎪äidin tekemä (vauvalle)
vanha nahkainen matkalaukku⎪kirppislöytö, joka kätkee lankarullat, sekä puikot ja koukut

Että sellainen projekti se. Arvonnan alla on seuraava huone….

 

Sain eilen jonkinlaisen kipinän taas tarttua asioihin, ja työn alle pääsi yläkerran aulatila, johon olen kaavaillut itselleni jonkinlaista cozy corneria. Paikkaa jossa voi levähtää ihan vain lehtiä selailemalla, mutta myös vahtia lasten unta ja nukahtamista – tai vaikka syöttää vauvaa.
Tila ei ole suuri ja se on lähes täynnä oviaukkoja; Ovet moelmmille ullakoille, molempiin makuuhuoneisiin ja ovi yläkerran pikkuvessaan. Niin ja tietysti kulku itse rappusiin. Ainoa parimetrinen ehjä seinä on tilan matalassa päässä, ja siihen on nyt mahdutettu iso lipasto vauvan vaatteita ja muita tarvikkeita varten.
Paljon ei siis tarvita. Mukava tuoli, pehmeitä tekstiilejä ja pari kaunista koria tyynyille ja lehdille. Valaisin lipaston päälle ja kenties matto jossain vaiheessa lattiaan. Maalia sitten menee sitäkin enemmän, sähköt pitäisi vetää jne jne… Koska sähköhommiin minusta ei ole, hyödynsin itseni eilen lähinnä pensselin varressa. Valkoista pohjamaalia vasta, mutta sekin tekee jo ihmeitä! Korkea portaikkotila vaan on melko hankala, enkä enää uskalla pahemmin kiipeillä ja temppuilla. (Kuvia aulatilasta ja muista remppavaiheista löytyy facebookin puolelta.)
Kirjoitinkin jo eilen, että reissu Ikeaan pitää vielä tehdä ennen vauvan syntymää, ja se reissu koskeekin juuri tätä aulatilan projektia. Muutama juttu pitää nimittäin hakea, jotta pääsen sisustelemaan.

Valaisin, neuleviltti, lampaantalja ja korituoli. Siinäpä mun ostoslista tälle päivälle. Loput tarvittavat löytyy joko ennestään tai hankitaan sitten jostain muualta, mutta näillä perusjutuilla pääsen kivasti alkuun.

Projektista kuvia, kunhan saadaan pikkuisen valmistakin ensin.

Kuvat: Ikea

 

Mulle tuli vuoden pätkä Koti ja Keittiö -lehteä, mutta lopetin tilauksen, kun mitään kauhean kolahtavaa ei koskaan lehteen mielestäni osunut. Vaan eilen oli pakko tarttua irtonumeroon, sillä yksi pitkäaikaisemmista blogirakkauksistani oli lehden sivuilla. Anskus-Kammare, blogi josta inspiroidun aina vain! Tällä kertaa niin paljon, että mä lähen just nyt yläkertaan hiekkapaperin kanssa, ja tulen kohta hakemaan pytyn valkoista maalia seurakseni!

Mieskin inspiroitui sen verran, että lupasi ensi viikolla tarttua toimeen ja itseään niskasta. Niin ja Ikeaan pitää vielä ehtiä ennen vauvan syntymää. Kiirettä pukkaa, mutta mä olen niin innoissani! Kiitos Ansku ja Koti&Keittiö!

Kuvat: Koti Ja Keittiö -lehti

Mahtava tunnelma. Nyt viimeistään tämäkin joulussa roikkuja päästää irti menneestä, ja avaa silmänsä tulevalle keväälle. Tine K:n kevät/kesä 2013 kuvat; voiko noista tälläkään kertaa olla pitämättä! Voi olla, että jopa punainen saa tänä keväänä uuden mahdollisuuden kanssani. Juurikin tuossa helakassa, oranssiin taittavassa sävyssään.

Pakkasin lisää kuvia hieman pienemmässä muodossa tuohon alapuolelle. Klikkailkaa auki, jos on inspiraaton tarvetta! Kuvat: Tine K

Tämä aamuvirkku nousi tänään jo kolmelta! Missä on mun yöunet?!!!

Loppiainen kolkuttelee ovelle. Taitaa olla aika siirtyä eteenpäin, ja laittaa joulu takaisin laatikoihin, pakata jonnekin vintin uumeniin. Ja kuusi on syytä kiikuttaa ulos myös, sen verran on tiputellut neulasiaan. Liekö tosin kukaan muistanut antaa sille vettäkään Tapanin jälkeen…
Vähän haikea fiilis, ikään kuin joulu ei olisi vielä tullutkaan. Se meni liian nopeasti, vihelsi vain ohi, eikä oikein ehtinyt tarttua kiinni. Onneksi se tulee joka vuosi uudelleen, tänä vuonna siis uusi mahdollisuus.




Nappasin päivällä muutaman kuvan joulun jäänteistä. Olkoon aihe tällä kertaa tässä. Viikonloppuna lähetän joulun matkoihinsa, ja ensi viikolla ostan jotain pirtsakan värisiä leikkokukkia. Nyt saa koti ja mieli virittäytyä keväisempään tunnelmaan. Näkemiin joulu, tervetuloa valo!

Mukavaa viikonlopun aloitusta kaikille!

 

Eli tavallisissa vaatteissa! Kyllä, nyt on mammahousut heitetty lähes kokonaan nurkkaan ja kaivettu arkistojen kätköistä (=pahvilaatikoista) joulun ja uuden vuoden kunniaksi tavis vaatteet, jotka kesän ja syksyn aikana olen pikku hiljaa laittanut sivuun. Huisi fiilis!
Koskela (don’t ask) on valahtanut kengurupussissaan niin alas, että masu tuntuu lähes kadonneen, ja jokuset teistä asiasta jo tapsanpäivän postauksessa huomauttivatkin. No joo, ei se masu nyt ihan tunnu kadonneen, mutta näyttää kyllä kovin pieneltä! Siis pieneltä ollakseen vauvamasu viikolta 37.
Henkilökohtaisesti en nyt sanoisi, että vauvan laskeutuminen oloa mitenkään helpottaa, mutta joulunpyhienkin pakkasilla tuntui taivaalliselta vetää toppatakin vetoketju kiinni!
Vaikka vauvamasu ihana onkin, niin kyllä jo alkaa olla ikävä omaa tuttua kehoaan ja omia muotojaankin. Puhumattakaan elämän “helppoudesta” ilman lantiota painavaa vatsaa. No, nyt pieni askel vanhaan (tässä tapauksessa vanhoihin vaatteisiin) on mahdollinen juurikin laskeutuneen vatsan ansiosta. Flexi-beltit ei oikein toiminut mulla tuossa keskiraskaudesta, koska etupaneelin peittäminen vaati vähintään mekkoon pukeutumista pystyvatsan vuoksi. Nyt loivemman kummun kanssa vyötärönleventäjät toimivat oikein hyvin.


Tänään on ollut sellainen semi-siivouspäivä, iltapäiväksi jotain kivaa ja mukavaa puuhaa. Voipi olla, että tontut ja possut lähtevät vielä tänään kohti ullakkoa, mutta viimeistään sitten loppiaisena. Jotenkin ei nyt vain ole kiire joulunkaan siivoamiseen. Antaa venyä (meillä siis on yhä kuusikin), seuraavaan on kuitenkin taas vuosi aikaa.

Taustalla muuten sitä maalausprojektia. Kyllä sekin tästä pikkuhiljaa….

Mukavaa vuoden ekaa arkipäivää mussukat!