Heinäkuussa tapahtui jotain. Väsymys hiipi pikkuhiljaa, pyristelin vastaan, enkä halunnut myöntää itselleni, että puolen vuoden päätön kiitäminen, ja ylisuorittaminen, oli tehnyt tehtävänsä. Halusin antaa itsestäni positiivisen kuvan, ja uskottelin joka ilta itselleni, että huomenna kaikki on taas paremmin. Yritin nauttia elämästä, kesästä ja lomasta. Tai muiden lomasta ainakin. Tunsin varmasti olevani uupunut, mutta en halunnut myöntää sitä itselleni, enkä varsinkaan muille.
Vähensin liikuntaa, taisin lopettaa melkein kokonaan heinäkuun loppupuolella treenaamisen ja lenkkeilynkin. Yritin innostua remontista, sisustaa, ja tehdä asioita, jotka yleensä tuovat iloa elämääni, mutta kaikki oli äärettömän raskasta. Kesä-heinäkuun vaihteessa varmistui muutto Indiedaysille, ja vaikka tuleva muutto oli ihana jännä asia, koin ehkä myös jonkinlaista suorituspainetta.
Haikeistakin tunnelmista huolimatta heinäkuusta on jäänyt mieleeni kesän huolettomat päivät, onkiminen, mustikat -ja aika yhdessä perheen kesken. Klaara täytti puoli vuotta, ja kesä antoi vaihtelevia säitään.

Heinäkuun kaikki 23 postausta voit lukea täältä.

Elokuussa edessäni olikin jo seinä. Itkua ja lohdutonta tunnetta taisi mahtua joka päivään. Liikkumiseen ei jäänyt energiaa, olisin halunnut vain maata. Jos olisin voinut, olisin varmasti jäänyt joka päivä vain peiton alle, mutta eihän se ollut mitenkään mahdollista. Ulospäin kaikki taisi tosin näyttää samalta kuin ennenkin, tein kaikkeni, jotta heikkouttani ei olisi huomattu. Virhe, tiedän sen nyt. Jälkiviisauden totean tosin jälleen turhaksi.
Elokuuhun mahtui silti paljon mukaviakin juttuja. Kuvausreissu Helsingissä, ihania yhteistöitä ja kauniita kesäpäiviä. Nautittiin omasta saunasta, suunniteltiin syksyä ja syksyn pukeutumista, herkuteltiin ja vietettiin tuhottomasti aikaa Netflixin seurassa!

Elokuun kaikki 25 postausta voit lukea täältä.

Elämä on vuoristorataa, ja niin siinä vain kävi, että tästäkin suosta noustiin. Pahoittelut ei niin positiivisesta postauksesta, mukavampia muistoja luvassa!

Jatketaan muisteluita!

Maaliskuu 2013 on jäänyt vahvimmin mieleen Pikku Koon ristiäisistä. Koosta tuli virallisesti Klaara, ja lilat juhlat olivat varsin onnistuneet. Tosin jälkeenpäin kun taas miettii, vähempikin olisi riittänyt! Äidin tukka sai uuden värin ja tyylin, oli pääsiäinen ja kevät alkoi sulattaa hankia. Vaunulenkkejä, valoa ja energiaa. Arki alkoi löytää oman uomansa ja kaikki kävi helpommaksi. Vastapestyista ikkunoista aurinko pääsi koko kotiin ja kevään tulo oli varmaa!

Maaliskuun kaikki 27 postausta voit lukea täältä.

Huhtikuussa haaveiltiin jo puutarhajutuista, päivitettiin vaatekaappia raikkaalla siniraidalla ja innostuttiin jälleen tyylijutuista. Conssit kaivettiin esiin, ja leivottiin maailman paras ja helpoin mutakakku. Blogissa leikittiin kuvankäsittelyllä ja järjestettiin kivoja arvontoja. Lumet suli, leskenlehdet nousivat maasta, juoksutossu kulki, samoin salitreenit.

Huhtikuun kaikki 28 postausta voit lukea täältä.

Kohti kesää!

Laitetaan vuosi pakettiin vielä muistelun ja kuvien merkeissä!

Tammikuu 2013 oli täynnä odotusta. Laskettu aikani oli 26.1 ja odottavan aika oli todella pitkää. Vauvan sukupuoli oli meillekin arvoitus, ja blogissakin mainitsin masuasukin nimeksi Koskela. Poikavauvan varalta meillä oli nimittäin valittuna nimi Vilho ( =Linna – Tunematon sotilas, Täällä Pohjantähden alla). Mutta vaikka kaikki muut veikkasivat poikavauvaa, olin itse 99,99 prosenttisen varma, että perheemme tulisi kasvamaan tyttövauvalla.
Tammikuu oli luminen, talvinen ja pakkaset paukkuivat. Valon määrä lisääntyi, ja kotia oli kiva laittaa kuntoon. Yläkerran aulaan rakensin cozy corneria, ja kukkamaljakossa nähtiin tulppaaneja. Tammikuussa inspiroiduttiin kevään muodista, sisustamisesta, kauneuden- ja hiustenhoidosta. 24. päivä pitkä odotus palkittiin, ja perheeseemme syntyi Pikku K.

Tammikuun kaikki 22 postausta voit lukea täältä.

Helmikuu 2013 oli kuukausi jonka voisi pukea yhteen sanaan: Vauva.
Yöunet jäivät lyhyiksi, vauvan uni- ja ruokarytmi jaksotti päiviä, aamut alkoivat ennen kukonlaulua ja kevät teki tuloaan. Kaikesta huolimatta meillä oli käsissämme helppo vauva, energia virtasi ja tunsin olevani onnellisempi kuin koskaan. Toki tavalliset baby bluesit tanssittiin pois, mutta muuten tunsin olevani reipas ja pirteä. Näin jälkeenpäin ajatellen suorittamista olisi voinut jättää vähemmälle, pyhittää aikaa äitiyslomaan ja kerätä voimia loppuun palamisen sijaan. Mutta jälkiviisaus ei ole yleensä kantanut hedelmää, joten ei sorruta siihen nytkään.
Helmikuussa otin aikaa itselleni minkä pystyin, ja opettelin jakamaan huomiota kahdelle lapselle. Tuttiketjuja ja aamu viiden leivänleivontaa, ystävänpäivän kukkameri, kun mies ei ollut ihan varma, mistä pitäisin – ne ovat jääneet mieleeni varsin vahvasti. Vauvakilot karisivat ja vauvailo huumasi pään!

Helmikuun kaikki 23 postausta voit lukea täältä.

Voi noita valoisia kuvia! Tullapa taas aurinko ja pitenevät päivät!

Meidän joulu päivittyi tosiaan tänä vuonna lukuisin kuvin Instagramin puolelle, kuten Facebookissakin vinkkasin. Tämä siitä syystä, että kuvien lisääminen sinne on nopeaa ja vaivatonta, ja halusin pitää pienen paussin täältä blogin puolelta ja säästää aikaa itse joulunviettoon.

Aatonaatto veti joulumme hiukan uusille uurille, sillä ilta meni K:n lääkärireissuun ja kinkunpaistot ja moni muu valmiiksi aikataulutettu asia pitikin sumplia uusiksi. Lahjat saatiin kuitenkin yöllä pakettiin, kinkku syötiin aattona lämpimänä jne. Aaton vietimme varsin perinteisellä kaavalla. Appiukkoni oli meillä seuranamme, miehet kävivät joulusaunassa, söimme, ja odotimme pukkia. Joulupäivä taasen meni koko porukalla pyjamissa. Laiskoteltiin, nukuttiin päikkäreitä, luettiin, pelattiin jne. Eilen ruokavieraina oli mieheni isovanhemmat, ja tänään onkin jo palattu arkeen.
Joulu oli tänä vuonna musta paitsi ulkona, myös sisällä. En oikein jaksanut innostua suuremmista joulukoristeluista, ja kattauksetkin menivät aika simppelillä linjalla. Toisaalta, kun on koko syksyn syönyt ateriansa muovirasioista, tuntuu aika juhlavalta käyttää kahta lautasta ja pöytähopeita! Joulupäivän PJ-bileitä lukuunottamatta blogin kautta saatu Lumoan -mekko toimi joulun juhla-asuna, ja osoittautui oikein mukavaksi.

Nyt on lomat lomailtu, ja tämä bloggari aikoo pikkuhiljaa tarttua vastaamattomiin kommentteihinne. Niin huono omatunto laiskuudesta ja kaikesta kiireilystä. Lupaan parantaa tapani, pahoittelen ja pyydän anteeksi.
Toivottavasti kuitenkin teillä kaikilla oli oikein mukava joulu, akut on ladattu ja mieli täynnä energisiä ja positiivisia ajatuksia uudelle vuodelle!

Enemmän kuvia ja tunnelmia tosiaan löytyy sieltä instan puolelta.

Leppoisia välipäiviä!

Paljon on mahtunut yhteen viikonloppuun. Liikuntaa, löhöilyä, Ikeassa käyntiä, hyvää ruokaa ja leppoista tunnelmaa. Sopivassa suhteessa kaikkea.
Iltaherkuksi uunipellillinen porkkanoita. Tilkka oliiviöljyä, hunajaa ja sormisuolaa. Päälle tuoreita yrttejä, ja vajaa tunti uunissa. Nam!

Mun päässä soi inhottavasti se kaamea renkutus Salil eka, salil vika. En tiedä tiedättekö, jos ette, onnittelut. En todellakaan liitä tähän mitään youtube-pätkää. Hirrrveä biisi!!! Pakko laittaa Spotifystä jotain parempaa korvamatoa liikkeelle.

Leppoisaa sunnuntain jatkoa!

Maistuuko kuuma kaakao ja sämpylä missään sen paremmalta kuin ulkona!? Ei, en usko! Eväsretkissä on oma viehätyksensä, ja nälkäkin kurnii ulkona viileässä kovempaa kuin yleensä.
Tässä taannoin kokosimme ulkorakennuksen lastauslaiturille pienen eväsretken pihapuuhien lomassa. Ei mitään sen ihmeellisempää, kuin kuumaa juotavaa ja tuhteja leipiä, mutta fiilis oli silti taattu. Ulkolelujen siivoaminen talviteloillekin onnistui näin kivuttomammin.

Muistan, kuinka reilu vuosi sitten haaveilin omasta pihasta, ja juuri tämänkaltaisista pienistä arkisista hetkistä. Nyt syksyllä mieli onkin aika ahkerasti kulkenut vuodentakaiseen ja ynnännyt suuria muutoksia elämässä. Tämänvuotiset sairastelut ovat valitettavasti kuitenkin verottaneet puutarhasta nauttimista, usein kun on ollut joku siinä kunnossa, että ulkoilu ei ole ollut mahdollista. Mutta mitäpä noita flunssia märehtimään, ovathan ne osa syksyä siinä missä moni muukin juttu. Niin moni asia on kuitenkin kulkenut omalla painollaan kohti unelmia ja haaveita. Onnellinen voi siis olla nuhaisista nenistä huolimatta!

Käytin tällä kertaa “kattauksen” somistamisessa lautasliinojen sijaan talouspaperia. Yhteistyössä Lotus Emilian kanssa, saimme nimittäin suuren säkillisen uudelleen kuvioitua paperia, ja olenkin nyt opetellut korvaamaan moninkertaiset lautasliinat pienellä palalla niinkin arkista tuotetta kuin talouspaperi. Täytyy myöntää, vaikka tässä kaimojakin ollaan, että suhteeni talouspaperiin ollut jo vuosia hiukan niin ja näin. Syynkin voin sanoa suoraan; Talouspaperi ei ole niin kovin hivellyt esteetikon silmää. Tänä syksynä Lotus on kuitenkin lyönyt hynttyyt yhteen kotimaisen Vallilan kanssa. Niinkin arkinen asia kuin talouspaperi on päivitetty Saara Eklundin tyylikkäällä Kullanmuru -kuosilla, ja onhan se vain pirteä muutos. Itse tykästyin erityisesti harmaaseen paperiin, josta saikin samansävyisen paperinarun kanssa ihan hauskat “pakkaukset” eväsleivillle.

Talouspaperin käyttö on muuten yksi asia, joka jakaa mielipiteitä. Myönnän, että tottakai sitä saisi lapsiperheessä kulumaan rekkalastillisen päivässä, mutta itse olen hiukan pihi sekä taloudellisesti, että luontoa ajatellen. Vaikka talouspaperi sinänsä onkin ihan biojätteisiin lajiteltava, on se meillä kuitenkin sellaista “parempaa paperia”. Ekologisempi valinta siitä tulee, kun paksut ja vahvasti värjätyt paperilautasliinat vaihtaa arkena suikaleeseen talouspaperia.

Kuulaasta syysilmasta nauttimisen sijaan, tänään vietetään sadepäivää sisällä. Säästä huolimatta yritetään nauttia niistä arjen pienistä yksinkertaisuuksista.
Teille ajattelin kuitenkin järjestää pientä piristystä harmauden keskelle. Sitä on luvassa mukavan ja aiheeseen liittyvän kilpailun muodossa.
Pysykää siis kuulolla!

Syksyn kunniaksi Arabia järjestää jälleen Suomen kaunein kattaus -kilpailun. Kuten olette varmasti jo huomannut, Indiedays on tänäkin vuonna yhteistyössä Arabian kanssa, ja tarkoituksena on innostaa myös teidät blogiemme lukijat mukaan tähän hauskaan kauttauskilpailuun. Kattauskisa on avoin kaikille, ja mukaan pääsee kokoamalla oman suosikkikattauksensa, ja lataamalla sen kuvan kilpailusivustolle. Vapaavalintainen 6 hengen Arabia-astiasto on kisan palkintona, joten jo siinäkin mielessä kannattaa osallistua! Lisää tietoa kilpailusta ja sen säännöistä löydät kampanjasivulta.

Itse loihdin oman suosikkikattaukseni kuistille. Meillä, kuten varmasti monissa muissakin talouksissa, astiat ovat lähinnä olleet valkoisia tai luonnonvaaleita. Vanhaa Arabiaa on kertynyt kaappeihin hurjia määriä, ja näihin aarteisiin sisältyy myös paljon sinivalkoisia astioita. On Siniraitaa ja Fasaania, sekä tietysti kokoelmani erilaisia sinisävyisiä Arabian kannuja.

Tällä kertaa halusin kuitenkin haastaa itseni. Halusin yhdistää vanhojen Arabian tarjoiluastioiden, ja uudempien selkeälinjaisempien kippojen ja kuppien maailman. Kuten sisustamisessa, myös kattamisessa on mielestäni tärkeää löytää punainen lanka, johon voi sitoa rakkaimpia astioitaan niin perintökalleuksista kuin uudemmista hankinnoistakin. Halusin ottaa mukaan myös värin oman mukavuusalueeni ulkopuolelta. Yritin myös tehdä jotakin, mikä ei ole sidottu liiaksi vuodenaikaan tai varsinaiseen juhlateemaan. Jotain, minkä fiilistä on helppo vaihtaa pienillä yksityiskohdilla ja somisteilla, kuten esimerkiksi palalla luontoa. Viileän vaaleiden sävyjen sijaan nostin pöydälle lämpimän punaista väriä. Punaisesta langasta siis todellakin tuli punainen!

Blogiyhteistyön vuoksi olen etuoikeutetussa asemassa, sillä sain lainata kattaukseeni astioita Arabian myymälästä. Halusinkin käyttää tilaisuuden hyväkseni, ja kokosin astiaston jollaista en ehkä ensimmäisenä olisi uskaltanut hankkia. Myönnän, että kuvioidut Runo -lautaset olivat itselleni villi veto, mutta nyt, sovitettuani niitä kotiime, olen täysin myyty. Tiedän siis tarkalleen, mitä ottaisin, jos voittaisin astiaston kuudelle hengelle!
Kauttauksessani olen käyttänyt Arabian Runo -sarjan Syyshehku -lautasta, sekä pienempää Talvitähti -lautasta.  Arabian Koko -sarjan pikkuinen XS-kokoinen esspresso-kuppi  toimii ruokakattauksessa puolukkahillon kotina. Pienellä espressolusikalla voi kukin maustaa ateriaansa haluamaansa tapaan. Koko -sarjan M-kokoinen vati (joka arkena on käytössä lähinnä pastalautasena tai lounassalaatin alla) palvelee tarjouluastiana itseään huomattavasti vanhempien serkkujensa kanssa. Lisää tietoa astioista löydät esimerkiksi Iittala Groupin verkkokaupasta.
Tavanomaisten kukkien sijaan halusin nostaa palan luontoa pöydälle tällä kertaa puun muodossa. Kattausalustat onkin sahattu oman pihan koivusta. Runo -astioiden pelkistetty ja selkeä kuviointi istuu yhteen karhean pellavan ja rouhean koivun kanssa.

Mitä yleensä tulee astioiden yhdistelemiseen, noudatan itse tiettyjä perusohjeita; Yhdistävänä tekijänä voi olla niin muoto kuin värikin. Tässä tapauksessa tuo tekijä on valkoinen pohjaväri. Yhtä hyvin myös muotokieleltään toisiinsa sopivat astiat näyttävät hyvältä värikkäämpinäkin yhdistelminä. Esimerkikis perusvärit punainen, sininen ja valkoinen toimivat aina yhdessä. Samoin pastellisävyjen yhdisteleminen menee harvoin pieleen. Hauskinta on tietysti se, jos samaan pöytään löytää tiensä niin omat uudemmat suosikit, kuin mummon perintöastiat!
Myönnän olevani itse melko kaavoihin kangistunut kattaja, mutta kerrotaan, että vanha koirakin voi oppia uusia temppuja!

Toivottavasti sain myös teidät innostumaan Arabian järjestämästä Suomen kaunein kattaus -kilpailusta. Tässä ei nyt ollut tarkoitus kerätä ääniä itselleen, vaan juurikin patistaa teidät kaikki mukaan kisaan.  Haastankin jokaisen patsi kokoamaan Suomen kauneimman kattauksen, myös kokeilemaan erilaisten astioiden villiä sekoittelua ja värien hehkua!

 

 Äidille suuri kiitos kaalikääryleistä! Hyviä olivat – ja kaikki meni!

 

Kuten jo aikaisemmin olikin puhetta, syksy on vaarallisen hyvää leivonta-aikaa. Tekee mieli koittaa jos jonkinlaisen sesonkiherkun uusia variaatioita, mutta onneksi on myös makuja, jotka eivät sen suurempia päivityksiä kaipaa. Kaura-omenapaistos taitaa olla yksi varmimmista syysherkuista; Helppo ja takuulla maistuva!
Kirjoitin ohjeen tuohon alle, jos vaikka sattuisi olemaan niin, että joku ei ole ennen tehnyt. Jälleen on määrät enemmänkin sinne päin, kun en ole näissä niin hirveän tarkka.

Kaura-omenapaistos

8-12 omenaa kuorittuna ja lohkoina
n. 2-3 rkl fariinisokeria
3-4 tl kanelia
Lado omenat voideltuun uunivuokaan ja ripottele päälle fariinisokeri sekä kaneli.

n. 150g voita
4-5 dl kaurahiutaleita
1-1,5 sokeria
1 tl vaniljasokeria
Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Sekoita muut ainekset joukkoon tasaiseksi massaksi. Levitä kauramössö uunivuokaan omenoiden päälle. Paista 225˚c kunnes pinta on kauniin ruskea.
Tarjoile vaniliajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

Aurinkoista torstaita!

Piti juhlistaa pikkupotilaan tervehtymistä leipolla näitä mustikkamuffineita, joita teimme jo syksyllä 2011, muokkaamalla omenamuffinien helppoa ohjetta. Vaan toisin kävi;
Oma olo oli jo aamulla outo ja kummallinen (enemmän kuin yleensä), ja iltaa kohden kävikin hyvin selväksi: Seuraava potilas olen minä itse!
No, nyt ei auta kuin toivoa, että tämä menee ohi -ja äkkiä!

Pysykäähän terveinä siellä!!! Niin, ja leipokaa. Se on kivaa!

Lauantai-“myyssiä” kaikille.
Pitsan paikka, ei voi muuta. Onhan sentään lauantai!
Koti on muuttunut sairastuvaksi, vuodenaika syksyksi (pahoin pelkään), ja äiti on silti iloinen ihanan päivän jälkeen! Ystävän seura tekee aina hyvää! Tänään korkataan pullo punaista ja alloitetaan kynttiläkausi. Onhan siinä jo myyssiä kerrakseen!

tomaattia|basilikaa|ilmakuivattua kinkkua|mozzarellaa|oliiveja|rucolaa

Tunnelmallista iltaa….