Oliivit, suolat, yrtit ja öljyt. Ajattelin laittaa illaksi pientä suolaista, lähinnä tapaksia ja tuoreita leipäpaloja.
Päädyin hankkimaan pikkuisia Tine K:n kulhoja nyt sinisen sävyssä, niistä jo sininen hetki -postauksessa teille kirjoittelinkin. Ja aivan kuten aavistelin, väri istuu meille oikein hyvin! Oikeastaan kyseisestä astiasarjasta nämä ovat nyt suosikkini, tosin ehkä syksyn tullen musta ja harmaa istuu kattaukseenkin paremmin.
Mutta astioista nyt viis, minä aloitan tapaspöydän kasaamista! Maistuvaa perjantai iltaa teillekin!

Olen hirvittävän iloinen, että lapseni ymmärtää juhlimisen päälle. Lasten spontaanius ja impulsiivisuus ovat muutenkin asioita, joista aikuisten pitäisi ottaa huomattavasti enemmän mallia. Me ei nimittäin vain herkuteltu keskenämme, vaan leivoimme hiukan enemmän, kutsuimme myös isovanhemmat kylään, ja lopulta nautittiin melkein kuin juhlakahvit puutarhassa.
Tälläiset pikakekkerit on oikeastaan todella vapauttavia, siivota kun ei kuitenkaan ehdi, ja kukkapenkin nokkosetkin sojottivat kunniapaikoillaan. Lapsilta voi oppia paljon, ja minä opin, että kaiken ei tarvitse olla niin huolella mietittyä tai valmisteltua – joskus rennommalla otteella saa aikaiseksi paljon hauskemman lopputuloksen!

Ihan en mene lupaamaan, että meillä synttäreitä puolivuosittain jatkossakin juhlitaan, mutta laitetaan nämä samaan kategoriaan kissan ristiäisten kanssa, jotka äitini joutui joskus lyhyellä varoitusajalla järjestämään! Arki on kuitenkin huomattavasti mukavampaa, kun välillä keksii aiheita juhlaan. Suosittelen, kokeilkaa ihmeessä!

Olin ajatellut kuvailla tänään ulkona, mutta koska taivaalta tulee kaatamalla vettä ja ukkonen jyrisee, turvaudun koneelta löytyviin kuviin.
Tällä kertaa yksinkertainen ja herkullinen bruschetta-ohje, leivät, jotka saavat rapeutensa grillistä, mutta voit yhtä hyvin paahtaa ne myös uunissa.

Meillä ei yleensä erikoisemmin vaaleita leipiä harrasteta, mutta tälläisenä aterian lisukkeena se on varsin maukasta silloin tällöin. Bruschettathan sopivat oikein hyvin alkupaloiksi, tai pikkusuolaisen nälkään, mutta maistuvat myös grilli- tai salaattiaterian lisukkeena. Kaikenkaikkiaan älyttömän herkullisia ja älyttömän helppoja valmistaa!

Valmista leipien päälinen hyvissä ajoin maustumaan. Parikin tuntia on ok, mutta tomaattisilppu maistuu myös seuraavana päivänä, eli kannattaa tehdä ihan kunnon satsi.
Pilko muutama punainen kypsä tomaatti pieniksi paloiksi. Makuasia mikä on pientä, näissä kuvissa tomaatit on jätetty melko suuriksi paloiksi. Hienonna joukkoon kunnolla tuoretta basilikaa, rouhi sekaan mustapippuria ja suolaa, ja nakkaa päälle loraus oliiviöljyä. Purista sekaan vielä valkosipulia makusi mukaan.
Sekoita, ja anna maustua.

Leikkaa siivuja rapeakuorisesta vaaleasta leivästä. Esimerkiksi ciabatta sopii tähän tarkoitukseen hyvin. Meilläpäin sitä saa ainakin Lidln paistopisteestä, tosi tuoretta ja rapsakkaa!
Valuta leipäviipaleiden päälle hyvää oliiviöljyä, ja grillaa leipiä miedolla lämmöllä, jotta pinta paahtuu. Jos grilliä ei jostain syystä ole käytettävissä, voit paahtaa leivät nopeasti myös uunissa.
Mikäli olet valkosipulin ystävä (kuten minä), hiero vasta paahdetun rapean leivän pintaan valkosipulin kynttä. Lusikoi päälle tomaatti-basilika -sekoitus, ja tarjoile heti kun leivät ovat vielä lämpimiä.

Ja nyt paistaakin taas aurinko! Kivaa keskiviikkoa kaikille!

Rakkaudesta herkkuihin ja rakkaudesta kesäherkkuihin.
Koin tarpeelliseksi jakaa vielä kanssanne maailman yksinkertaisimman ja helpoimman vohveliohjeen. Vaikka kesäisenä jälkkärinä mansikat ja vaniljajäätelö ovatkin lyömätön pari, voi pankin räjäyttää lisäämällä annokseen vielä itse paistetut vesivohvelit. Varma makukolmikko, joka sopii isompaan ja pienempäänkin herkkusuuhun.

Lainasin äidiltäni ikivanhaa (voi kauhea, kuulostaa ihan siltä kuin äitinikin olisi ikivanha – joka suinkaan ei ole totta) vohvelirautaa, ja vaohvelirautalaatikkoon äiti oli säilönyt jostakin järjettömän vanhasta (eli suurinpiiretin ikäisestäni) lehdestä leikkaamansa vesivohveliohjeen. Helppo kuin mikä, ja ainekset löytyy varmasti jokaisesta kaapista. Ohjeesta tulee noin kymmenen vohvelia, joten paistaminenkaan ei vie tolkuttomasti aikaa.

Vesivohvelit

n. 10kpl

2 munaa
1/3 l vichyä
3 dl erikoisvehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3/4 tl suolaa
1dl voisulaa

Vatkaa munia kevyesti, lisää vichy, sitten vehnäjauho-leivinjauhe- ja suolaseos, ja lopuksi jäähtynyt voisula. Sekoita sen verran, että ainekset sekoittuvat tasaiseksi. Paista taikinasta heti vohveleita.

Maha täynnä herkkuja on mukava aloitella helpompaa iltaa numero kaksi. Veikkaan, että ohjelma kallistuu perinteiseen sohva + tv -kombinaatioon, mutta väljäkös tuon, eikös nyt ollutkin tarkoitus ottaa rennommin.
Aikainen aamuaika neuvolaan pitää huolen siitä, että liian rennosti ei päästä ottamaan. Onneksi äidin sijaan vaakaan laitetaan tytär, juuri nyt olo on aika heavy.

Herkullista ja aurinkoista iltaa teille. Palaan kommentteihinne huomenna, ja julistan myös kirja-arvonnan voittajat.
Siihen asti:
MOI!

Lauantaiterkut!
Ajattelin jakaa täällä blogissakin hiukan hampparirakkauttani, jota raotin jo viikko sitten facebookissa. Jälleen kerran maha on niin täynnä, että oikein sattuu, mutta mitäs sitä ei olisi hyvän ruuan puolesta valmis kärsimään. Laitan jakoon myös maailman parhaan purilaiskastikkeen ohjeen, joten ottakaahan se ihmeessä ylös!

Oleellinen osa hampparia on pihvi, ja se syntyy parhaiten nauda paistijauhelihasta, suolasta ja pippurista – grillissä kypsentämällä tietenkin. Meillä muuten käytetään paikallisen pihvitilan jauhelihaa, ja se on kyllä ihan huippu hyvää. Täysin eri ainetta, kuin kaupan jauhelihat, joten suosittelen lämpimästi joskus koittamaan suoraan tuottajalta tilattua jauhelihaa. Lapsiperheessä moni perusruoka syntyy juurikin jauhelihasta, kun liha on hyvää, on ruokakin maukasta!
Hampurilaisen sisään sujahtaa pihvin lisäksi grillattua pekonia, cheddar-juustoa, tomaattia, salaattia, sipulia, maustekurkkua, jalopenoja, ananasta – ja hyvää kastiketta tietenkin!

Hampurilaiskastikkeen ohjeen mies bongasi jostain lehdestä. Kastike syntyy helposti vain sekoittamalla kaikki ainekset keskenään, ja keittämällä ihan pikkuisen kasaan. Tein itse kaksinkertaisen annoksen, enkä niin kauheasti noita määriä mittaillut. Mehuakin lorahti varmaan nelinkertainen annos, mutta keittämällä nestettä myös haihtui. Maku oli taivaallinen, siitä ei pääse mihinkään!

Hampurilaissämpylät tein itse. Viikko sitten oikaistiin kiireen vuoksi kaupan sämpylöillä, jotka eivät kyllä maistuneet sitten millekään. Nämä omat ovat yksinkertaisesti veden, hiivan,  vehnäjauhon, suolan sokerin ja voin sekoitus, täysin näppituntumalla leivottu, eli mitään ohjetta en tähän kirjoita, perussämppärit osaa varmaan jokainen tehdä.
Päälle heitin seesaminsiemeniä ja paistoin vesihöyryn kanssa. Pintaan lopuksi väri grillivastuksella.

Niin, ja palanpainikkeeksi Hartwallin Happy Joe! Aika hyvää – ollakseen siideriä!
Parin purilaisen jälkeen olo on todella tuhti. Menin kuitenkin lupaamaan vielä vohveleita ja jäätelöä jälkkäriksi. Tää on aika hurjaa!

Salaatin kyytipojaksi, ja grilliruuan lisukkeeksi. Foccaciasta on moneksi, ja se maistuu aina!
Tämän leivän ohjeen kirjoitin teille viimeksi helmikuussa fresh baked bread -postauksessa, joten jätän ohjeen nyt kopioimatta, sen voitte halutessanne kurkistaa täältä.
Tällä kertaa jätin kirsikkatomaatit pois, mutta onneksi oliiveja löytyy keittiön kaapista – aina. Sensijaan suolaostoksille pitää lähteä johonkin oikeaan kaupaan, sillä marketin hyllystä nappaamani sormisuolapaketti ei ollut laisinkaan niin hyvää, kuin Stockan valikoimista vuosia sitten poimitut suolankidekukkaset. Miten voikin olla suolalla niin suuri merkitys! Vaikka hakkasin ja hienonsin ostamaani suolaa, se jäi silti aivan liian suuriksi kimpaleiksi leivän päälle. No, mutta syötyä tuli, ja se kai on pääasia!

Tänään yritetään selvittää, kuka, tai mikä, on asettunut hyyryläiseksi pihaamme. Niilo säntäsi aamulla juoksujalkaa sisään, kun pihan perillä, jokin oli murissut vihaisesti. Huh, tämän kevään luontohavainnot omasta pihasta ulottuvat supikoirasta ja ketusta rusakonpoikasiin ja peltohiiriin. Veikkaan syylliseksi jompaa kumpaa ensimmäisistä…

No voihan mua! Sain tänään kommentin, jossa kyseltiin ristiäisten tarjoilut -postauksessa näkyneen voileipäkakun ohjetta. Minähän lupasin sen teille laittaa, mutta olin asian siis aivan tyystin unohtanut. Anteeksi, ja kiitos muistutuksesta Minsti, ja kivoja ristiäisten suunnitteluja sinne!
Anyway, ohje tulee nyt! Tämä resepti on tuttavani kyhäämä, mutta tietysti vähän muokkasin sitä omaan makuun sopivammaksi kun en osaa tiukkoja ohjeita noudattaa.

Rullavoileipäkakku
3 x 3 kpl isoa paahtista (esim.  Lidln täysjyvä tai vastaava ) -reunat pois
2,5 rkl liha tai kanalientä / viipale
200g kinkkusilppua
1 suippopaprika ( normi kokoinen )
purjosilppua ( maun mukaan)
mustapippurirouhetta ( maun mukaan)
1 prk , 185 g Felix Sinappi-kurkku tuoresalaatti
150 g creme fraichea

Kaikki sekaisin ja päälle ( 2 leivinperia vähän päällekäin, mut vierekkäin ) jotta saat kunnolla käärittyä. Tiukka paketti ja vuorokaudeksi jääkaappiin.

Seuraavana päivänä rullan päälle 1 / 2 prk ruohosipuli tuorejuustoa ( esim. creme bonjour )
1 / 2 prk tzatzikia (partaukko) näistä sopiva tahna ja levitys kakun päälle.

Koristeluun: Rucolan lehtiä, herneen versoja, ruohosipulia, kirsikkatomaatteja, rypäleitä, oliiveja, kurkkua, paprikaa, mozzarellahelmiä – tai mitä ikinä keksitkin!

Nämä oli tosiaan mun ihka ensimmäiset voileipäkakut, ja itse tykkäsin ihan hurjasti, ja niin teki myös muu juhlaväki. Rullaaminen oli se vaikein osuus, meitä oli minä ja äitini, ja sanotaanko, että vähintään se kolme kättä on ihan hyvä olla tuossa vaiheessa, varsinkin jos teet hommaa ekaa kertaa kuten minä. Näppärä käyttää kyynärpäätään apuna.

Toivottavasti tästä ohjeesta on iloa muillekin kesän ja kevään juhlia järjestelevälle.
Palailen muissa jutuissa vielä tänään, nyt:
MOI!

EDIT:Nykyisin olen käyttänyt yhtä kakkua kohden 1,5 purkkia tuorekurkkusalaattia. Teen yleensä kaksi kakkua kerrallaan, joten ostoslistaan on helppo kirjata yhteensä kolme purkkia. Näin kakusta tulee mehevämpi! 🙂

Se on tänään Klaaran ikä. Miten nopeasti aika kuluukin! Tuntuu, kuin viimeiset kuukaudet olisivat meneet ihan hujauksessa.
Neljän kuukauden pullat leivottiin Niilon kanssa jo keskiviikkona. Eilen tehtiin neuvolareissu, ja tälle päivälle ei sitten jäänytkään kuin viralliset poseeraukset. Tai aika epävirralisethan nämä oikeasti ovat.
Klaara nauraa, jokeltaa ja kääntyy. Kannattelee päätään taitavasti ja nostaa peppuaan lattialla sätkiessään. Edelleen pääsääntöisesti tyytyväinen ja helppo vauva.

Toukokuu ei ajankäytön kannalta ole ollut niitä parhaimpia. Myönnän, että blogi on ollut vasemman käden armoilla, aivan samoin kuin kotityöt, omasta terveydestä huolehtiminen ja  sosiaalinen elämä. Valitettavasti ennustajanlahjani eivät riitä kertomaan, helpottaako tilanne seuraavien viikkojen aikana, vai jääkö valitsevat olosuhteet elämään pidemmäksikin aikaa. Aika näyttää. Kiitos kuitenkin, että olette jaksaneet keikkua matkassa!

Mulla on edessä todellinen irtiottoviikonloppu. Poden jo hiukan valmiiksi ikävää ja haikeutta, mutta samaan aikaan odotan innolla tulevaa. Kenties arkikin maistuu taas paremmalta, kun siitä hyppää hetkellisesti ulos. Pakkaan siis korkkarit laukkuun, ja lähden huomenna rentoutumaan ihan vain aikuisten seuraan. Tiedossa juhlintaa blogikavereiden kesken!

Mutta nyt me juodaan Niilon kanssa pullamehut, ja juhlitaan sekä alkavaa viikonloppua, että  Klaaraa! Toivottelen makeita perjantaifiiliksiä teillekin! Viikonlopun väliaikakatsausta facebookin puolella…

Me juhlistetaan flunssan vuoksi vappua aika rauhallisissa merkeissä. Illaksi on ohjelmassa kolmen äidin ja neljän lapsen nyyttäribileet.
Lähinnä meitä äitejä ajatellen pyöräytin illaksi broiler-wrapit, ja ajattelin laittaa jonkinlaisen ohjeen teillekin, jos vaikka vapun tarjoilut on vielä hiukan auki.

Mitään tarkkoja määriä tässä on varmaan turha manita, kun lättyjen täyttäminen on makuasia.
12 annosta syntyi mulla näin:
6 kpl suuria tortillalättyjä (virallinen nimi?)
2 pakettia broilerin fileepihvejä
1 purkki Santa Maria Pineapple salsaa
1 purkki Heinz Curry Mango saucea
jalopenoa
2 suippopaprikaa
jääsalaattia
säilykepersikkaa
pari avokadoa

Leikkaa broilerit pitkiksi suikaleiksi, ja paista pannulla öljyn kanssa, lisää hiukan suolaa. Sekoita lihat ja salsa keskenään, hakkaa joukkoon jalopenoa maun mukaan, ja pursota joukkoon vielä hiukan cyrry-mango kastiketta. Anna broilerin maustua jääkaapissa tiiviiseen astiaan pakattuna.
Suikaloi avokado, persikat ja paprika. Täytä lätyt lihalla, persikoilla, avokadolla, paprikalla ja salaatinlehdillä. Pursota sekaan myös curry-mango kastiketta.
Rullaa lätyt, ja törkkää molempiin päihin cocktail-tikku. Leikkaa rullat viistosti kahtia hyvällä sahalaitapuukolla.

Helppo, nopea, ja helposti muunneltava ohje. Avot!

Ja sitten vielä tarjoilupuoli, niin johan on yhdet juhlat käsitelty! Kaikkea ei tullut kuvattua, mutta jotain nyt kuitenkin. Olkaapa hyvät.

Savulohirullat on meillä vakkaritarjottavia. Ohjeen olen soveltanut Hellapoliisin tonnikala-rieskarullista. Voileipäkakkuja en ole koskaan aikaisemmin tehnyt, mutta nyt tuli sekin kokemus hankittua, kiitos ystäväni, joka tsemppasi ja rohkaisi koittamaan. Reseptin kehitti samainen ystävä ja kakut tehtiin rullamuotoon.

Suklaalla koristellut vaahtokarkit maistuvat pienimmille, mutta myös hiukan isommillekin, vieraille. Ja paitsi että ne ovat hyviä, saa tikuilla myös väriä pöytään.

Koo-juoma on Laitilan limonaditehtaan Herra hakkaraista. Etiketti pois, ja masking/washi tape koristelut pintaan. Käytin leveää tapettiteippiä, ja raidallista kapeaa teippiä.
Teipillä voi muuten helposti koristella myös tarjoiluastiat, kuten vaahtokarkkitikkujen kipolle olinkin tehnyt!

Koktailtikut koristelin nekin washiteipillä, sekä sillä kutsukorteissa näkyneellä Tiimarin kangasteipillä.

En juuri ole itse kermakakkujen ystävä, joten sellaisia meillä harvoin on tarjolla. Äitini tekikin ristiäisiin valkosuklaakakkuja, jotka koristeltiin tietysti nekin juhlien väreissä.

Kaikkineen pöytä oli katettu näillä:

savulohirullat
palvikinkku-voileipäkakut
vaahtokarkkitikut
valkosuklaakakut⎜äiti
mokkapalat⎜anoppi
kuivakakku⎜anoppi
haarukkaleivät⎜Niilo
kaneli koot⎜isoanoppi

Juhlat oli oikein juhlittavan näköiset. Ei siis paistanut ainakaan koristeluista läpi, että mies täytti samana päivänä pyöreitä 🙂 Hommaa oli paljon, mutta onneksi sain apuja, yksin en kyllä olisi selvinnyt millään!
Ja syötävää tietysti jäi niin, että voisi vaikka parit ristiäiset vielä juhliakin. Mutta hyvä niin, eiköhän ne sieltä hupene. Ja olkoon tämä aihe nyt sitten toistaiseksi tässä!

Mukavaa sunnuntai iltaa kaikille!