Lauantaiterkut!
Ajattelin jakaa täällä blogissakin hiukan hampparirakkauttani, jota raotin jo viikko sitten facebookissa. Jälleen kerran maha on niin täynnä, että oikein sattuu, mutta mitäs sitä ei olisi hyvän ruuan puolesta valmis kärsimään. Laitan jakoon myös maailman parhaan purilaiskastikkeen ohjeen, joten ottakaahan se ihmeessä ylös!

Oleellinen osa hampparia on pihvi, ja se syntyy parhaiten nauda paistijauhelihasta, suolasta ja pippurista – grillissä kypsentämällä tietenkin. Meillä muuten käytetään paikallisen pihvitilan jauhelihaa, ja se on kyllä ihan huippu hyvää. Täysin eri ainetta, kuin kaupan jauhelihat, joten suosittelen lämpimästi joskus koittamaan suoraan tuottajalta tilattua jauhelihaa. Lapsiperheessä moni perusruoka syntyy juurikin jauhelihasta, kun liha on hyvää, on ruokakin maukasta!
Hampurilaisen sisään sujahtaa pihvin lisäksi grillattua pekonia, cheddar-juustoa, tomaattia, salaattia, sipulia, maustekurkkua, jalopenoja, ananasta – ja hyvää kastiketta tietenkin!

Hampurilaiskastikkeen ohjeen mies bongasi jostain lehdestä. Kastike syntyy helposti vain sekoittamalla kaikki ainekset keskenään, ja keittämällä ihan pikkuisen kasaan. Tein itse kaksinkertaisen annoksen, enkä niin kauheasti noita määriä mittaillut. Mehuakin lorahti varmaan nelinkertainen annos, mutta keittämällä nestettä myös haihtui. Maku oli taivaallinen, siitä ei pääse mihinkään!

Hampurilaissämpylät tein itse. Viikko sitten oikaistiin kiireen vuoksi kaupan sämpylöillä, jotka eivät kyllä maistuneet sitten millekään. Nämä omat ovat yksinkertaisesti veden, hiivan,  vehnäjauhon, suolan sokerin ja voin sekoitus, täysin näppituntumalla leivottu, eli mitään ohjetta en tähän kirjoita, perussämppärit osaa varmaan jokainen tehdä.
Päälle heitin seesaminsiemeniä ja paistoin vesihöyryn kanssa. Pintaan lopuksi väri grillivastuksella.

Niin, ja palanpainikkeeksi Hartwallin Happy Joe! Aika hyvää – ollakseen siideriä!
Parin purilaisen jälkeen olo on todella tuhti. Menin kuitenkin lupaamaan vielä vohveleita ja jäätelöä jälkkäriksi. Tää on aika hurjaa!

Sain alkuvuodesta lahjakortin erääseen liikkeeseen, jonka valikoimissa oli paljon Ralph Laurenin Denim & Supply -malliston vaatteita. Tykästyin kyseisen merkin moneenkin vaatteeseen, mutta tämä pintuck tank näytti niin omalta, ja sininen sävy oli mielestäni täydellinen. Ajattelin talvella topin sopivan hyvin neuletakin alle, mutta jostain syystä se jäi täysin käyttämättä. Kenties se muistutti liikaa äitiysvaatetta tai sitten se ei vain istunut päälleni hyvin.
Kaivellessani lisää kesävaatteita esiin, löysin topin vielä lappuineen päivineen, ja rakastuin siihen uudelleen. Totesin sen olevan kovasti näköiseni, ja mitä todennäköisemmin se tulee olemaankin tämän kesän ykkösvaatteeni.

 Topissa on painija -mallinen selkä, ja tuo hassu iso aukko edessä, joten sen alla on suhteellisen säädyllistä pitää myös toista toppia. Itselläni on H&M:n valkoinen imetystoppi, jonka kanssa en liiviosan ansiosta tarvitse edes erillisiä rintsikoita. Mitä vähemmän olkaimia, sen parempi!

 Olen muuten tässä jo jonkin aikaa käyttänyt hiuksissani vanhoja rapunzelin klipsipidennyksiä. Tavallaan löysin nekin uudelleen. Pari kolme pientä klipsua pelastaa, kun tukka ohenee ohenemistaan. Samalla latvoihin tulee jokunen sentti mittaa, ja esimerkiksi erilaiset nutturat näyttävät muhkeammilta. Koko pakettia en saisi mitenkään kätkettyä kuontaloni sekaan, sen verran on hiusmassa viimeisten viikkojen aikana ohentunut, mutta osio päälaelle ja molemmille sivuille tekee jo ihmeitä.

Risat farkut, paljaat varpaat ja kevyt puuvillatoppi. Mukavan rento ja kesäinen asu!
Tänään paistaa, nautitaan siitä!

Vähintään yhden sadejakson saapumisen voi kesälle kuin kesälle ennustaa. Poikkeuksetta taivas repeää joka kesä parhainpaan pioniaikaan. Riippumatta lajikkeesta, kasvuvyöhykkeestä tai kukinta-ajasta, ilmaantuu paikalle vähintään nopea ja raju ukkoskuuro. Totuus, joka todisti olemassaolonsa tänäkin vuonna.
Vaan minäpä en jättänyt kukkiani sateen hakattavaksi, vaan kannoin ne sisään. Melkein kaikki aukeamistaan suunnittelevat yksilöt on pelastettu, ja koti on täpötäynnä suuria pionikimppuja. Jättimäisiä valkoisia pompomeja, ja eri värisiä pioninnuppuja.

Kukkameri antoi ainakin sen verran energiaa ja voimia, että sain koko talon siivottua, ja selvitin vielä lastenhuonetta koetelleen kaaoksenkin. Juuri nyt, paikkojen ollessa lähes tiptop ja pikkuväen tuhistessa tyytyväisenä pahnoilaan, olo on varsin tyytyväinen ja raukea. Mukava asento sohvannurkkaan, ja lasi punaista lempparia käteen; Perjantai ilta on siinä. Täydellinen sellainen!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Joitakin kuvia matottomasta olohuoneesta. Pidän ihan hirmuisesti tuosta vaaleudesta, ja ihanasta valosta. Miltei harmittaa, että jokin matto on lattiaan talveksi levitettävä. Toisaalta, itseni tuntien, saatan syksyyn menessä jo kaivatakin vaihtelua.

Vaaleisiin puulattioihin kyllästyn tuskin ikinä, niin kauan ehdin niistä haaveilla. Mistä tulikin mieleeni, että kesäksi oli suunniteltu lattioiden maalausta. Pitäisi vain saada siihenkin touhuun aikaa ja rauhaa, katsotaan kuinka käy. Kesät tuppaavat mennä ohi hiukan liian nopeasti.

Villejä lupiineja, niitä riittää maljakkoonkin. Samoin köynnöshortensiaa, jota kiipeilee vähän siellä täällä. Onneksi on kukkia, joista voi keksiä asiaa, eikä tarvitse sitä tikusta vääntää.

Lyhyestä kuitenkin virsi kaunis; Toivottelen kaikille mitä parhainta torstaita, ja siirryn tekemään jotakin hyödyllisempää. Aurinkoa kamut!

Salaatin kyytipojaksi, ja grilliruuan lisukkeeksi. Foccaciasta on moneksi, ja se maistuu aina!
Tämän leivän ohjeen kirjoitin teille viimeksi helmikuussa fresh baked bread -postauksessa, joten jätän ohjeen nyt kopioimatta, sen voitte halutessanne kurkistaa täältä.
Tällä kertaa jätin kirsikkatomaatit pois, mutta onneksi oliiveja löytyy keittiön kaapista – aina. Sensijaan suolaostoksille pitää lähteä johonkin oikeaan kaupaan, sillä marketin hyllystä nappaamani sormisuolapaketti ei ollut laisinkaan niin hyvää, kuin Stockan valikoimista vuosia sitten poimitut suolankidekukkaset. Miten voikin olla suolalla niin suuri merkitys! Vaikka hakkasin ja hienonsin ostamaani suolaa, se jäi silti aivan liian suuriksi kimpaleiksi leivän päälle. No, mutta syötyä tuli, ja se kai on pääasia!

Tänään yritetään selvittää, kuka, tai mikä, on asettunut hyyryläiseksi pihaamme. Niilo säntäsi aamulla juoksujalkaa sisään, kun pihan perillä, jokin oli murissut vihaisesti. Huh, tämän kevään luontohavainnot omasta pihasta ulottuvat supikoirasta ja ketusta rusakonpoikasiin ja peltohiiriin. Veikkaan syylliseksi jompaa kumpaa ensimmäisistä…

Pari viimeistä päivää on, sääolosuhteidenkin vuoksi, ajanut minut nojatuolinnurkkaan tuumailemaan. Kaivoin esiin läjän sisustuslehtien kesänumeroita, ja etsin itselleni puutarhainspiraatioita. Eniten omaa silmääni miellyttävät rennot ruotsalaispuutarhat. Englantilaiset ovat jo liian runsaita makuuni kaikkine ruusuineen ja muotoaidanteineen, mutta ruotsalaisissa puutarhoissa on sitä jotakin. Runsautta, ja samalla rentoa otetta.

Välillä on hyvä muistutella itselleen, mitä puutarhan suhteen haluaa, eikä vain sokkona tehdä pelkästä tekemisen ilosta. Ja kuten melkeinpä kaikessa tekemisessä, etäisyyden ottaminen välillä selkiyttää ajatuksia. Tauko tekee hyvää, ja avaa silmät uudelle perspektiiville.
Tuumaustaukojani olen viettänyt olohuoneessa. Kesäisempään asuun huoneen sain yksinkertaisesti rullaamalla matto pois. Vaikka pidänkin niistä Ikean luonnonkuitumatoista, omaan silmääni matto sotii pahasti Tine K:n tarjotinpöydän kanssa. Ensi talveksi matto-ongelma pitää ratkaista, sen verran on noilla matoilla tälläisessä talossa eristävää vaikutusta, mutta nyt kesän ajan saa mennä ilmankin. Nautitaan vaaleudesta ja valosta.

Mutta ei tässä suinkaan ole mukavasti paria päivää vain sisällä vietetty; Nyt kun sää on viilentynyt, kunnon suojavaatteiden käyttö ulkona on huomttavasti mukavampaa, kuin helteellä. Ja kun on kunnon releet niskassa, on puutarhan raivaaminenkin huomattavasti mukavampaa.

Se on käsittämättömän ihana tunne, kun lähtee liikkeelle repimällä koiranputkia ja nokkosia muutaman kotikärryllisen, raivaten paksumpia oksia vesurilla ja yht’äkkiä huomaa katselevansa selvää kukkapenkkiä! Haa, siinähän onkin parin metrin rivi pioneja, iso kaistale päivänliljaa, ja suuri alue ritarinkannuksia! Kaikkea sitä voikin löytää – omasta puutarhastaan!

Noin karkeasti arvioiden, olemme parin päivän sisällä saaneet muutaman sata neliötä puutarhaa lisää! Tontti on vuosien saatossa ryvettynyt reunoiltaan aika pahastikin, kasvanut lähestulkoon umpeen monin paikoin. Tuota raivaamista onkin vielä moneksi kesäksi.

Mutta jotta päästäisiin taas eteenpäin asian kanssa, vedän saappaat jalkaani ja lähden ulos. Palataan, kamut!

Tiedättehän, sisällä käydään vain kääntymässä, nukkumassa ja hoitamassa pakollinen arjen pyöritys. Kesä vetää ihmistä ulos; Veneillään, mökkeillään ja muuten vaan ollaan sosiaalisesti aktiivisempia kuin pimeään vuodenaikaan.
Epämääräisiä vaatekasoja lojuu tuolien selkämyksellä, kuinka ihmeessä kesällä vaihdetaankin vaatteita niin usein. Pedit jäävät petaamatta, kuka niitä kuitenkaan katselisi. Sisälle kulkeutuu paljaiden varpaiden mukana hiekkaa ja ruohonpätkää, eteinen on täynnä jalasta potkaistuja kenkiä ja huonekasvit nääntyvät janoonsa. Sitä se on – tähän aikaan vuodesta.
Sisustuksesta bloggaavat marisevat läpi pimeän syksyn ja talven, kuinka kuvaaminen on mahdotonta, kun valoa ei ole. Ja siten kun sitä olisi, ja koti kylpee raikkaassa auringonvalossa vuorokauden läpeensä, jää sohvatyynyjen asettelu ja huoliteltujen nurkkien kuvaaminen tyystin kesäelon jalkoihin. Fiksuhan antaisi kameran laulaa, räpsisi kuvia joka nurkasta ja kulmasta niin, että materiaalia olisi purkissa koko pimeän kauden varalle. Niinhän sisustuslehtiäkin tehdään; Pystytetään joulu heinäkuussa, ja lavastetaan syksy kesäkuussa. (Karkea veto, eikä suinkaan pidä täysin paikkaansa.)
Mutta tässä kohtaa törmätäänkin juuri siihen bloggaamisen syvimpään ideaan; Reaaliaikaiseen siloteltuun realismiin; Vallitsevat olosuhteet kuvataan ja sanoitetaan reaaliaikaisesti, ja toteutuksessa pyritään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen vallitsevien olosuhteiden puitteissa. Kukaan halua notkua hellepäivänä sisällä kuvaamassa blogimateriaalia lokakuun varalle!

Pieni viive kuitenkin sallittakoon: Kuvat viime tiistailta.

Aurinkoista sunnuntaita ystävät. Tänään grillataan hampurilaisia, ja notkutaan muuten vain ulkona. Syksyn pimeille on tässä kohtaa turha uhrata sen enempää ajatuksia.

Tukka hyvin – kaikki hyvin!
Ajattelin vielä toivotella teille mahtavat viikonloput kera helpon kampausvinkin. No, oikeammin Klaara toivottelee ja vinkkaa. Tällä tukalla edustetaan myös huomisissa kummitädin valmistujaisissa, josko vielä rusetti keksittäisiin tuota komeutta koristamaan. Eka ponnari; Se on iso juttu!

Me valmistaudutaan huomisen juhlintoihin mitä todennäköisemmin pyöräilemällä, sillä mies palasi juuri urheiluliikkeestä sellainen “peräkärry” mukanaan. Katsotaan kuinka käy, ja kenen reisilihaksia tässä koetellaan.

Klaaran suloinen mekko on lahja Mekkotehtaan tytöiltä. Kiitos Sunna ja Kirsikka, mekko on ollut käytössä jo pitkään, nykyään se on jo enemmänkin tunikamittaa. Varsin pitkäikäinen malli!

Mutta nyt:
Heikunkeikun ja hauskaa viikonloppua!

Tämä viikko on mennyt enemmän tai vähemmän ulkona – kesästä nauttien, kuinkas muutenkaan. Päiväunia, leikkiä, auringonottoa, varjossa lepäämistä, jäätelönsyöntiä, grillausta, pyöräilyä, fudista, nurmikonleikkuuta ja rikkaruohojen kitkemistä. Onhan sitä siinä, puuhaa yhdelle viikolle.
Kurkistus kovin tavalliseen kesäpäivään puutarhassa.

Näiden palluroiden myötä: Aurinkoa perjantaihinne!

Aika julistaa voittaja, nimetä yksi onnellinen, joka saa BeckSöndergaardin B-Poppy Field huivin ihanassa Coral Dream sävyssä. Osallistujia oli ihan hurja määrä, kuten veikkasin, ennätyshän tästä tuli! Vaan eipä tuo mikään ihme ole.
Lukiessani kommenttejanne, toivoin, että mulla olisi jakaa muutama sata huivia, mutta valitettavasti pelin henki on se, että vain yksi voi voittaa.

Tällä kertaa se yksi onnekas on Heidi (heidi-aura.blogspot.fi)
Otathan yhteyttä, jotta huivi pääsee pian harteillesi!

Korallilla sävytetty varma kesäasu: Vaaleansiniset farkut ja valkoinen puuvillatoppi – ajaton pari, joka kuitenkin piristyy ihmeesti huivin avulla. Tukka rennosti ponnarilla ja koruiksi riittää Pernille Corydonin pikkuiset tähtikorvikset.

Tosi usein kysytte, mistä Becksun huiveja löytää, joten laitan teille jonkinmoisen listan putiikeista, joilla ainakin huiveja on valikoimissaan. Varmasti on muitakin, mutta tässä nyt jonkinlainen yhteenveto BeckSöndergaardin suomalaisista jälleenmyyjistä. Yritin linkitellä niin hyvin kuin putiikeille nettisivuja löysin. Osalla listan yrityksistä on myymälän lisäksi verkkokauppa, osa toimii vain netissä.

Urban A Helsinki
Moko Helsinki
Nougat Helsinki
Vinkel Helsinki
Putiikki Rannalla Tampere ja Helsinki
Millan Putiikki Lahti
Zoom design Vääksy
Tiirinkosken tehdas Hämeenlinna
Minzi Jyväskylä
Seven Roses Pietarsaari
Element Wear Turku
Cafe Latte Spirit Espoo
Sisustus idea Rauma
Cillas
Anne’s past and present Helsinki
Inside Espoo
Hali Kauniainen
PP’s decore Kotka
Mrs Jones
Vima Oulu

Onnea vielä arvonnan voittajalle, ja kiitos jälleen Sannalle arvontapalkinnosta! Kiitos myös jokaiselle osallistuneelle, toivotaan parempaa onnea ensi kerralla!

Nyt:
Mitä parhainta ja aurinkoisinta torstaita!