{ 4 kuukautta }

24.5.2013

Se on tänään Klaaran ikä. Miten nopeasti aika kuluukin! Tuntuu, kuin viimeiset kuukaudet olisivat meneet ihan hujauksessa.
Neljän kuukauden pullat leivottiin Niilon kanssa jo keskiviikkona. Eilen tehtiin neuvolareissu, ja tälle päivälle ei sitten jäänytkään kuin viralliset poseeraukset. Tai aika epävirralisethan nämä oikeasti ovat.
Klaara nauraa, jokeltaa ja kääntyy. Kannattelee päätään taitavasti ja nostaa peppuaan lattialla sätkiessään. Edelleen pääsääntöisesti tyytyväinen ja helppo vauva.

4kk24kk4kk3

Toukokuu ei ajankäytön kannalta ole ollut niitä parhaimpia. Myönnän, että blogi on ollut vasemman käden armoilla, aivan samoin kuin kotityöt, omasta terveydestä huolehtiminen ja  sosiaalinen elämä. Valitettavasti ennustajanlahjani eivät riitä kertomaan, helpottaako tilanne seuraavien viikkojen aikana, vai jääkö valitsevat olosuhteet elämään pidemmäksikin aikaa. Aika näyttää. Kiitos kuitenkin, että olette jaksaneet keikkua matkassa!

Mulla on edessä todellinen irtiottoviikonloppu. Poden jo hiukan valmiiksi ikävää ja haikeutta, mutta samaan aikaan odotan innolla tulevaa. Kenties arkikin maistuu taas paremmalta, kun siitä hyppää hetkellisesti ulos. Pakkaan siis korkkarit laukkuun, ja lähden huomenna rentoutumaan ihan vain aikuisten seuraan. Tiedossa juhlintaa blogikavereiden kesken!

Mutta nyt me juodaan Niilon kanssa pullamehut, ja juhlitaan sekä alkavaa viikonloppua, että  Klaaraa! Toivottelen makeita perjantaifiiliksiä teillekin! Viikonlopun väliaikakatsausta facebookin puolella…


{ the great gatsbyn hengessä }

23.5.2013

Tämän vuoden ehdoton pakko päästä katsomaan -leffa on tietysti The Great Gatsby -kultahattu. Jotenkin tuo 1920-luku kaikessa iloisuudessaan ja vallattomuudessaan on aina kiehtonut minua. Polkkatukka, otsapannat ja sulkakoristeet. Vyötärölinjan laskeminen ja poisjääminen, korsetin vaihtaminen rintaliiveihin, älyttömän pitkät savukeholkit, mary jane- ja t-remmi-avokkaat. Paljetit ja pitkät helmet, helmeilevät juomat, naisten aseman muuttuminen -ja ennen kaikkea iloinen jazz!
Tässä kotikoneella fiilistellessä törmäsin ihan mahtavaan vaatemerkkiin, joka myy todella ajan henkeen sopivia mekkoja: Frock & Frill on ainakin mulle ihan uusi tuttavuus, ja ajattelin vinkata teillekin, koska melkein voisin arvata tämän leffavillityksen kestävän vielä seuraavalle pikkujoulukaudellekin!

ff1

ff2 ff3 ff4 ff5ff6

Siis just niin ihania, että tekisi mieli järkätä teemabileet vaikka heti!

Kuvat: frockandfrill.com


{ tunnelmia }

21.5.2013

Huh, miten nuo kaikki pihatyöt vievät aikaa! Just nyt tuntuu ehkä ihan pikkuisen epätoivoiseltakin, myönnetään. Ruohonleikkaus on aloitettu varovasti, jokaista kiveä ja juurakkoa, kun ei vieläkään ihan täysin olla saatu kaivettua näkyviin, mutta kaipa se siitä. Ensi keväänä ehkä kaikki on jo hiukan helpompaa.
Mitä enemmän aikaa kuluu ulkona, sitä vähemmän tietysti jää aikaa olla sisällä, ja koti on hyvinkin sen näköinen. Mutta niinhän siinä käy joka kevät; Pihatyöt tehdään silloin kun on niiden aika, ja sisällä saa vuoden mittaan olla ihan kyllästymiseen asti. Elämä on aivan liian lyhyt jokaisen voikukan vihaamiseen, joten yritän olla itselleni armollinen. Heinäkuussa, näyttää pihakin varmasti paremmalta! Sensijaan sisällä tuskin tilanne helpottaa ihan hetkessä, joten pitää ruokkia omaa sisäistä sisustajaansa, ja uppoutua lauantaina napsimieni kuvien tunnelmaa. Sannan showroomilla on esillä Pernille Gorydonin tuotteiden lisäksi BeckSöndergaard, ja tietysti aina niin ihana Tine K. Lupasin tunnelmapaloja, ja tässäpä niitä sitten olisikin. Muutamasta sadasta kuvasta tuli osasta ihan skarppejakin, Klaara kainalossa kun oli kuvaaminenkin hiukan haastavampaa.

sr3! sr4! sr5! sr6! sr7! sr8! sr9!sr1! sr2!

Ehkä ihan pakko sutia tota Kalklitirin kalkkimaaliakin seinään mahdollisimman pian. Livenä ihan törkeän kaunis!

Mutta nyt: nokkonen voikukka nokkonen…. Plaahh!


{ surrurrur }

20.5.2013

Kyseessä ei suinkaan ole Marimekon uusi ompelukirja, vaan surina, joka valtaa koko pihan kun sadat kimalaiset (ystävien kesken pömpiäiset) lentelevät suuren vanhan vaahteran yllä. Voi hurja, mikä ääni!
Mutta kun oikein asiaa miettii ja niskaansa taivuttaa, en yhtään ihmettele: Jos olisin pömpiäinen, pörräisin minäkin kauniina päivänä tuolla heleän vihreässä puunlatvassa ja nauttisin sinisestä taivaasta!
Koska mulla ei ole teleobjektiivia, jäi itse surisijat kuvaamatta, mutta aika ihanalta näyttää jo tuo niiden työmaakin täältä alhaalta käsin katsottuna!

surrur2kimalaiset1

Tänään onkin herätty hiukan pilvisempään päivään, mutta välillä ihan ok sekin. Nokkosia olisi yhä perattavaksi, ja monta muutakin hommaa. Ei auta, hommiin on mentävä!

Ihanaa päivää!

 

 


{ Pernillen seurassa }

19.5.2013

Tervehdys!
Viikonloppu on vierimässä lopuilleen mutta vielä pientä fiilispalaa eiliseltä reissulta myös teille. Feissarista jo joku varmaan bongasikin, eli käväisin eilen (tai käväisimme, sillä Klaara oli mulla mukana)  Sannan uudella showroomilla. Meitä oli pieni kiva porukka bloggareita, ja upea Pernille Gorydon esittelemässä sekä korujaa, että kertomassa tarinaa niiden takaa.
Heikkouteni Pernillen koruihin on jo kai käynytkin selväksi, ja voinen kertoa, että ihanuuksien hypistely ei sitä ainakaan laimentanut. Sisäinen korujenkäyttäjäni nostaa entistä enemmän päätään.

pernille1 pernille8 pernille10pernille2 pernille9pernille7pernille3pernille4

Korut ja seura olivat huippuluokkaa, mutta niin oli kyllä paikkakin. Siis aivan ihana! Napsin kuvia kivoista yksityikohdista, ja laitan niitä teille lisää tässä lähiaikoina.

pernille5 pernille6Mun piti laittaa teille viikonloppuksi puutarha-aiheisia postauksia, mutta perjantaina oli hieman teknisiä ongelmia, enkä saanut ladattua kuvia tänne blogiin. No, nyt lämpimän viikonlopun jälkeen koko piha on räjähtänyt, eikä taida olla mitään järkeä enää käyttää niitä perjantaina otettuja tilannekatsauskuvia. Tämä päivä onkin mennyt nokkosia peratessa. Taivas varjele, että sitä osaakin olla paljon!

Niin juu, ja nimpparionnea kaimat! Piti laittaa joku nimipäiväarvonta käyntiin, mutta unohdin ihan täysin! Mutta ainahan on jonkun nimppari. Sama kai se, milloin sitä arvotaan.
Nyt suihkuun ja pahnoille!


{ kuistilla kukkii ja vihertää }

17.5.2013

Kesäkesäkesä! Eipä ole paljoa nahkatakkia tarvittu, epävirrallien lämpötila omasta mittarista +26, mutta sitähän se ilmatieteenlaitoskin lupasi. Silti kuljen pitkissä housuissa ja ainakin lyhyissä hioissa, jotenkin pitää vielä sisäistää tämä kesäntulo. Tosin jo viime viikolla nolotti hakea poikaa päiväkodilta trenssi niskassa ja villahuivi kaulassa. Lapset leikkivät t-paidoissa, ja samoin oli pukeutuneet hoitajatkin.
Kesäkukkien suhteen mulla on sama linja. Ihan kauheasti en ole vielä kukkia istuttanut, ja orvokkeja lukuunottamatta, nekin vähät ovat vielä turvallisesti kuistilla. Mutta voihan niitä ihailla sielläkin!

kukkii1 kukkii2 kukkii3 kukkii4

Rungollisen hortensian ostin itselleni äitienpäivälahjaksi. Äiti antoi lisää mårbackoja, ja oliivipuut alkavat elpyä kuistin valossa ja viileydessä. Keittiössä on yhä yksi oliivipuu, ja muutama isompi yrtti. Joten ehkä niitä kesäkukkia ei nyt niin kauheasti tarvitse edes hankkia.
Tänään kuitenkin kaikki kasvit kastellaan huolella, sillä huomenna lähdetään kohti helsinkiä jo kukonlaulun aikaan. Luvassa varsin mukava lauantai!


{ GRANIT }

16.5.2013

Eikös sitä toukokuun lopulle lupailtu Helsinkiin Granitin avajaisia!? 30. toukokuuta on jotenkin iskostunut mieleeni, korjatkaa jos olen väärässä. Kaukana on Helsinkikin, mutta ei sentään ulkomailla. Pitänee ehdottomasti poiketa! Jos ei nyt ihan avajaisiin, niin alkukesästä jokatapauksessa.
Musta-valko-harmaaseen kaavaansa kangistunut Granit myy edullisia säilytys- ja sisutusratkaisuja. Hintatasoltaan edullinen kauppa tarjoaa tuotevalikoimaa klemmarista salmiakkiin ja lyijykynästä kattovalaisimeen. Yksinkertainen ja selkeä muotoilu istuu melkein kotiin kuin kotiin. Niin, ja yhteistyössä polkupyörävalmistaja Stålhästenin kanssahan Granit on tuonut markkinoille aika ihanat retrofillarit!
Kokosin alle muutamia tärppejä kotitoimistoon, puutarhaan, säilytykseen, keittiöön ja kylpyhuoneeseen. Paperiliittimet, pahvitagit, liitutaulukalenteri ja vaaterekki ovat ainakin täällä hankintalistalla. Pieniä lasipulloja pitää hakea omatekoista yrttimaustettua oliviiöljyä varten, ja kenties pihaan ja puutarhaankin voisin joitakin juttuja katsoa. Rouheat saviruukut voisivat saada parissa kesässä kivan patinan ylleen. Meillä on muuten Niilon vauva-ajoilta säästyneitä Granitin vauvanvaatteita parhaillaankin käytössä!
Mitenkä te? Joko odotatte avajaisia, vai onko tää ihan perussälää, jota löytyy kyllä muualtakin?

g1 g2 g3

Kuvat granit.se

Niin, ja terkut sairastuvalta. Aloitettiin vissiin kierros alusta….


{ se takki }

15.5.2013

Muutama räpsy uudesta nahkatakista viileässä kevätaamussa. Kenties näin muuten mustan asun kanssa hiukan liiankin rock mun makuun, mutta malliltaan tosi naisellinen takki istuu ihanasti, ja on tosiaan loistava pari hiukan keveämpien ja tyttömäisempien vaatteiden kanssa.
Tänään on tarkoitus hankkia vielä hiukan paketoitavaa viikonlopun juhlakalulle, eli siskoni 5-vuotiaalle tyttärelle. Hmm, varmaankin painelen kynsilakkaosastolle, eikä pinnejä ja korujakaan kuullemma voi olla tytöillä liikaa. Mahdollisimman pinkkiä ja kimaltavaa, se taitaa olla selkeä ohje!

bän3

bän1bän5

Loistavaa päivää ystävät!


{ unelmia ja haaveita }

14.5.2013

Blogipohjani on tällä hetkellä pienen säädön alla. Jostain syystä teksti ja kuvat pakkautuvat jatkuvasti kovin kapeaksi, ja blogin ulkonäkö ei ole aivan sitä, mitä alunperin tilasin. No, onneksi työtä tekee, joku itseäni huomattavasti taitavampi, ja tulos on varmasti sen mukainen. Tämäkin postaus siis toivottavasti näyttää pikapuoliin hivenen paremmalta.Kuvissa mun tämänpäiväistä kahvitaukotunnelmaa. Hortensiaa, en ole vielä raaskinnut vielä ulos tai edes kuistille, sillä se on niin ihana ruokapöydän komistus. Itseasiassa koko kasvi on yhä istuttamatta tuohon saviruukkuunkin, mutta sen asian ajattelin korjata vielä tämän päivän puolella.
Tänään otin käyttööni myös uuden Tine K:n päiväkirjani. Raapustin heti pari sivua asioita, joiden toteuttamisesta haaveilen. Joukkoon mahtui aamuvarhaisen juoksu- ja pyörälenkkejä, voikukkien kitkemistä, kampaajakäynti jne. Ei mitään ihmeellistä tai kovinkaan suureellista, vaan juttuja, jotka muka ajan puutteen vuoksi jäävät tekemättä, mutta samalla asioita, joiden toteuttaminen saa itseni hyvälle tuulelle. Epäilen vahvasti, että elämän organisoinnissa hyvä suunnittelu ja huolellinen pohjatyö ovat tärkeitä.
Pelkkien todo-listailujen lisäksi ajattelin kirjata hetken aikaa ylös myös asiat, jotka olen pystynyt toteuttamaan, jotka ovat antaneet arkeeni hyvää mieltä. Kenties saan illalla kuitata kirjaani yhden ruukkuun istutetun hortensian ja poissiivotut haravointikasat.
Muutaman sivun kirjastani ajattelin pyhittää isommille unelmille. Tähän kategoriaan lasken vanhan kauppa-apulaisen hellahuoneen kunnostamisen kesäasuttavaksi vierashuoneeksi, kunnollisen pation ja kasvihuoneen rakentamisen, pienen kaupunkiloman aikuisten kesken jne. Eli asioita, jotka eivät mitenkään ole mahdollisia toteuttaa juuri nyt, mutta kuitenkin unelmia ja haaveita, joiden toteutuminen on ajankohtaista ehkä joskus myöhemmin.
TK1 TK4TK2 TK3
Mutta koska maailmassa tuskin mikään tapahtuu vain haaveitaan raapustamalla, ajattelin nyt uhmata (kutiavasta kurkustani huolimatta) keväistä, mutta siitepölyistä säätä ja siivota suurimmat risukasat pihasta. Niin, ja niitä pihakuvia pitäisi nyt ehdottomasti napsia tulevien keväiden varalle. Kamera siis mukaan!

Kaunista tiistaita!


{ 100% pure crise }

13.5.2013

Ensin tuli kriisipuhelin, sitä seurasi kriisitakki.

Hassu juttu tuo äidiksi tuleminen – niin ensimmäisellä kuin toisellakin kerralla. Raskausaika on prosessi, ihminen muuttuu hautomoksi ja väkisinkin oma kroppa on myös jonkun toisen omaisuutta. Ensimmäiset kuukaudet menevät vauvan kanssa kuin puulla ja pahkalla, mutta sitten iskee se kriisi; Identiteettikriisi, irtautumiskriisi tai mikä lie muutoksen kaipuu.
En yleistä, tätä ei varmasti tapahdu kaikilla, mutta kuulemani mukaan kuitenkin moni voi samaistua ajatukseeni. Ja, aika monelle se kriisitoiminta on se, jonka itsekin tein ensimmäisen lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen: Tukka pätkäistiin lyhyeksi. Tai noi ei lyhyeksi, mutta sellaiseen Victoria Beckham malliin kuitenkin, joka oli ainakin siinä joskus muutaman vuoden sisällä ollut ihan muodikaskin.
Nyt pidän tukastani kiinni kynsin hampain, tai ainakin siitä osuudesta, jota tangle teezer ei vie mukanaan (ja sehän vie tällä hetkellä tukkaa tukoittain). Oireilen kuitenkin selvästi muilla tavoilla. Kaiken ristiäissöpöilyn jälkeen, valitsin puhelimeeni ne pääkallokuoret, ja tajusin perustaneeni itselleni kriisipuhelimen. Toinen kriisioireilun seuraus on uusi takki.

IMG_9542

Nahkatakin hankkiminen on kutkuttanut jo pitkään. Kuitenkin edullisinkin aito nahkatakki on sen verran hintava, että olen yönyli nukkumisen sijaan tainnut nukkua jo pari vuotta. Hinta kyseenalaistaa hankinnan jo siinäkin mielessä, että en koe nahkatakkia itselleni niinkään klassisena pitkäaikaissijoituksena (jonkalaiseen mielestäni on järkevääkin sijoittaa), vaan puhtaasti ohimenevänä trendihömpötyksenä. Tämä siis omana henkilökohtaisena ajatuksena ottaen huomioon tyylini ja oman takkini ulkonäön. Toki on ihmisiä, joilla rotsi roikkuu matkasta vuodesta toiseen, ja pehmeä, omaan kroppaan muotoutunut nahka, on kuin toinen iho.

IMG_9504

Äitienpäivä yhdistettynä vallallaan olevaan kriisinpoikaseen kuitenkin joudutti ajatuksenkulkua, ja nyt olen erittäin tyytyväinen nahkatakin omistaja. Ihana takki, jolla saan uutta särmää vanhaankin mekkoon. Oli muuten äitienpäivänä tosi nätti yhdistetynä keveään sifonkimekkoon! Tai ainakin omasta mielestäni….
Ja kaikista uhkauksista huolimatta pystyin siis ostamaan itselleni aimo annoksen itsevarmuutta; Jestas sentään, olen äiti, mutta samalla tosi cool, koska mulla on nahkatakki!
Mutta jos nyt pysytään asialinjalla, niin ihan oikeesti nahkatakki ei ole elämässäni ensimmäinen vaatehankinta, jolla on itselleni jokin syvempi merkitys. Muistan hyvin nuoruusvuosilta punaiset samettihousut. Ne oli mulle paljon enemmän kuin tavalliset housut, ne oli merkki uudesta ajasta ja uudesta elämästä. Vaikka muiden silmissä kyse olikin vain kirkuvan punaisesta vakosametista, oma selkärankani vahvistui niitä housuja käyttäessäni, ja tunsin pitkästä aikaa olevani normaali itseni. Ja vaikka se Victoria Beckham -tukka ei enää innostakaan, päätti hiusten latvojen katkominen aikanaan myös yhden jakson elämästäni valvomisineen ja epäonnistumisen tunteineen; Feenikslinnun tapaan nousin tuhkasta uusin sulin ja uusin voimin. Kuten nahkatakki nyt, se oli aikoinaan merkki siitä, että minä olen minä – tapahtui mitä tahansa. Eräänlaisessa elämän käännekohdassa olen myös aikoinaan ottanut tatuoinnin, ja mitä todennäköisemmin, tulen jatkossakin reagoimaan muutoksen tarpeeseen muutoksella.

IMG_9546

Täydellinen takki löytyi Vilalta, jos joku asiaa jäi pohtimaan. In action tulette varmasti sen myöskin näkemään – halusitte tai ette.

Niin, ja mitä siihen itseluottamukseen tulee, musta tää alla oleva Vilan klippi on aika ihana. Leuka pystyyn vaan, ja eteenpäin arvon naiset!

http://www.youtube.com/watch?v=yZK9G2Z-e1w