Minä olen olosuhteiden pakosta ollut melkein koko päivän sisätiloissa, mutta ainakin ikkunan kautta on tullut ihailtua auringonpaistetta. Ja muuten aika virkistävää merituultakin on tullut haisteltua pikkuisen. 😉
Mutta asiaan: Tulin nimittäin muistuttamaan teitä Kirami -arvonnasta, jossa tosiaan on jaossa yhdelle onnelliselle voittajalle Freedome -ulkotakka ja yhdelle onnekkaalle Triholdy sisustuselementit. Jos et siis ole vielä osallistunut arvontaan, tee se nyt. Ja jos ei omaa pihaa ole, tai sinne ei jostain syystä voi tuotteita sijoitaa, on aina toki luvallista laittaa palkinto eteenpäin vaikka lahjan muodossa. 🙂
Hei ihanat! Toivottavasti juhannuksenne on ollut aurinkoinen ja rentouttava?
Kenties muistattekin vielä, kun Marian kanssa vietimme huhtikuussa päivän kevätmessuilla? Postauksen kevätmessuista voitte lukaista täältä. Tuolloin messuttelimme Kiramin kutsumina, ja tämä postaus on jatkoa Indiedaysin ja Kiramin yhteistyölle. Yhteistyön myötä saimme Marian kanssa sisustaa pihaamme Outstanding -tuoteperheellä, eli Freedom-ulkotulella ja Triholdy-sisustuselementeillä. Kiramin Outstanding -tuotteet ovat myös tämän postauksen arvontapalkintoina!
Nämä kuvat eivät ole juhannusaatolta, vaan jo torstailta, jolloin sää selkeni sateisen päivän jälkeen iltaa kohti. Alunperin olin ajatellut Freedom-ulkotulen ja Triholdy-elementit alapihalle, mutta kostea sää aktivoi runsasta hyttyspopulaatiota, ja olenkin nyt pyrkinyt viettämään aikaani aukeammille ja aurinkoisemmille paikoilla. Niinpä sekä tuli, että kaunis polttopuumuodostelmani pääsivät keskelle pihaa, ja oikeastaan paikka on mitä parhain, sillä tähän osaan puutarhaa paistaa myös ilta-aurinko.
Kuten tiedätte, kohta neljän tässä asutun vuoden ajan, olemme eläneet enemmän tai vähemmin keskeneräisyyden seassa. Pikkuhiljaa sisällä on alkanut tulla valmista, mutta paljon on vielä tekemättä ja jokaisesta nurkasta löytyy aina jotakin, mikä muistuttaa työn loppumattomuudesta. Samaan aikaan remontin kanssa olemme pyhittäneet kesät puutarhan pelastamiselle. Ensimmäinen kesä meni pihan muotoja etsiessä. Missä on kukkamaat ja mistä voi leikata nurmen. Piha oli puskittunut, ja umpeen kasvanut, mutta siinä oli samaan aikaan potentiaalia vaikka mihin. Koska kesä on kuitenkin lyhyt, puutarhan suhteen oli tehtävä järkevä päätös: Kesä kerrallaan ja neliö kerrallaan. Meillä on nimittäin koko loppuelämä aikaa.
Kuten ymmärrätte, keittiöremontti tai puuttuva lattia ovat asioita, joilla on aina jonkinlainen kiire valmistua. Puutarhaan voi suhtautua toisella tavalla. Kun suurimmat pelastustyöt ja elvytykset on tehty, se kyllä odottaa isompia muokkauksia ja palkitsee hitaammallakin edistymisellä. Niinpä puutarhasta tuli meille rentoutumisen tyyssija. Paikka, jossa jokainen tekemätön työ ei iske silmille, vaan muistuttaa enemmänkin elämän jatkumisesta ja tulevista kesistä. Olen kertonut kesäisestä puutarhahaahuilusta, kesäiltojen puutarhakävelystä, jossa annetaan silmän ja sielun levätä, ja haaveillaan tulevasta. Tätä harrastamme yhä mieheni kanssa. Mietimme ensi kesää, muutaman vuoden päähän, kymmenen vuoden päähän – ja jopa eläkepäiviä. Puutarha on siis jonkinlainen tulevaisuuden henkireikä, paikka joka saa uskomaan pitkään elämään. Se saa uskomaan myös yhteiseen elämään niinäkin päivinä, kun tuntuu, että mielipiteet ja asenteet eivät muuten kohtaa. Parisuhde kun on monella tapaa kuin omenan taimi: Se pitää istuttaa huolella ja kastella. Taivutustakin tarvitaan ja monenlaista suojaamista. Se ilahduttaa kasvullaan ja kukillaan, mutta opettaa myös kärsivällisyyteen. Omenapuuta kun ei istuteta ensi kesää, eikä sitä seuraavaakaan ajatellen, vaan enemmänkin loppuelämää varten.
Torstai-ilta oli kostea ja viileä, ehkä juuri sellainen, joka ei muuten olisi saanut meitä istumaan ulkosalla. Tulen ääressä tilanne on kuitenkin toinen. Liekkien katseleminen ja tulen rätinän kuunteleminen rauhoittavat, ja kaikenlainen kiire ja suorittamisentarve unohtuvat tyystin.
Koska meillä kulutetaan puuta aika kovallakin tahdilla, puiden pinoamiseen ei normaalisti käytetä aikaa. Ehkä juuri tästä syystä silmääni hivelee kauniisti pinotut polttopuut ja Triholdy-elementteihin kasatut puut myös rauhoittavat järjestyksellään. Kyseessä on siis kolmion malliset sisustuselementit joista voi kasata niin penkkiä, kuin tilanjakajaakin, tai niitä voi myös käyttää istutuslaatikon tapaan. Oma kolmioni muodostuu neljästä pienestä kolmiosta, jotka on kasattu limittäin ja päällekkäin.
Freedom-ulkotuli on kevyestä ulkonäöstään huolimatta jykevä, mutta kuitenkin kahden aikuisen siirrettävissä, mikäli paikkaa pitää vaihtaa. Tulisijan korkeutta voi säätää jättämällä alimmat elementit pois. Näin tulen paikka on alempana, ja sopii esimerkiksi paremmin nuotiopaikaksi. Itse halusin kuitenkin korkean tulisijan, joka saa näkyä ja hallitaa tilaa. Koska tulisijaan kuuluu myös kätevä grilliritilä puisilla kädesijoilla, Freedom toimii hyvin myös grillinä. Puuhiillos onkin mitä parhain tapa kypsytellä niin tavallisia makkaroita, kuin parempiakin grilliruokia.
Noiden tuotteiden ronski ulkonäkö sopii hyvin yhteen luonnonsävyjen kanssa. Villan harmaat sävyt, vanha kaapelikela ja pienet pölkkyjakkarat viimeistelevät tunnelmaa. Yhtä hyvin tilaan sopisi myös puiset puutarhakalusteet. Kesäillat kruunataan kynttilöillä. Enemmän tietoa Kiramin Outstanding -tuotteista löydät kampanjasivulta. Ja mikäli kiinnostuit Kiramin tuotteista, hyödynnä myös alennuskoodi!
Koodilla UUSIKUU, Kirami tarjoaa teille lukijoille kivan 10% alennuksen kertaostoksen loppusummasta verkkokaupassaan. Alennuskoodi on voimassa 15.7.2016 asti.
Mutta sitten se lukijakilpailu:
Miten sinä käyttäisit Outstanding-tuotteita pihallasi/mökilläsi?
Vastaa kysymykseen kommentoimalla tätä postausta ja olet mukana arvonnassa, jossa yksi onnekas voittaa Freedom-ulkotulen (arvo 349€) ja yksi onnekas 2 Triholdy-sisustuselementtiä (arvo yhteensä 130€). Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy ensilauantaina eli 2.7.2016. Arvonnan säännöt löydätte täältä.
Onkos LivBox teille tuttu? Indiedays ja LivBox tekevät yhteistyötä, ja minut pyydettiin mukaan kampanjaan kertomaan hieman LivBoxin toimintaperiaatteesta. Kuten yhteistyöpostauksissa usein, myös tässäkin on teille mukana hiukan extraa. 🙂
Mikä ihmeen LivBox?
LivBox on kotimainen yritys, joka toi Suomeen muualla maailmassa jo pidempään toimineen konseptin; Kuukausittain naisille lähetetään kotiin pieni yllätyslaatikko täynnä kosmetiikka. Joka kuu LivBoxin sisältä löytyy 4-6 kauneustuotetta; trendejä, uutuuksia ja klassikoita. Kun itse aikoinaan tilasin boxin, olin vähän skeptinen sen suhteen. LivBoxin sivuilla pystyi kuitenkin luomaan itselleen “kauneusprofiilin”, ja ajan saatossa olen esimerkiksi saanut ruksia omasta profiilistani rasvaisen ihon kuivaksi ihoksi. Tuotteita on tullut testattua ja monia löytöjäkin olen LivBoxin avulla tehnyt.
Boxin sisältö liikkuu ihon- ja vartalonhoidon, hiusten, meikin, kynsien ja tuoksujen maailmassa. Olenpa joskus aikoinaan ostanut tuoksun boxista tulleen pikkupullon innoittamana, ja esimerkiksi nutturavalkkini tuli aikoinaan LivBoxin mukana.
Indiedays blogeissa esitellään tämän kampanjan ajan jo ilmestyneitä LivBoxeja, sillä uusi pakkaushan on aina yllätys. Oma boxini on maaliskuun, ja se on koottu teemalla “Tule kevät aurinkoinen”.
Maaliskuun LivBox sisälsi:
Curtain Sensitive Multispray Eucerin Sun Creme Face Tinted CC medium SK 50+ Vichy Idéalia Skin Sleep yövoide Lumene Longwear Blur Meikkipuuteri SK 15 Dermosil Trio Kulmaväri
Olen innokas kulmavärien testailija, ja uudet löydöt kiinnostavat aina. Tämän maaliskuun LivBoxin helmi on kuitenkin tuo Eucerin CC-voide, joka sisältää sen ihanan 50+ suojakertoimen.
Minulle nimittäin on suotu helposti rypistyvä ja auringossa laikukkaaksi muuttuva iho, joka vaatii suojakertoimen kevään ensimmäisistä auringonsäteistä lähtien. Kesää kohti mentäessä suojakerrointa on syytä kasvattaa, mutta kun puhutaan oikein auringossa oleilemisesta, vaatii ihoni jo kunnon suojaa.
Ongelma on kesäisinkin se, että ihan täysin meikittä en mielelläni liiku missään. Jokainen kuitenkin tietää sen lopputuloksen, kun helteessä yrittää samanaikaisesti käyttää vahvaa meikkiä ja kunnon suojakerrointa. CC-voide tasoittaa ja freesaa ihon sävyä luonnollisesti ja ilme pysyy silti meikkaamattoman näköisenä. Sävy ei valu iholta, eikä muodosta rajoja, vaan sulautuu ihoon, ja imeytyy nopeasti. Mikä tässä voiteessa tuntuu parhaalta on se, että sen päälle voi tarvittaessa meikata paremminkin. Noin kuitenkin arkena pelkkä CC -voide toimii loistavasti. Vähän ripsaria ja muotoa kulmiin, muuta ei kesäpäivään juuri tarvita.
Jos siis kaipaat nopeaa meikkituotetta kesäksi, ja haluat samalla suojata ihosi, suosittelen kokeilemaan Tuon Eucerin CC -voiteen!
Mutta, kuten lupailin, tämä postaus sisältää myös pientä extraa teille hyvät naiset! Nimittäin alennuskoodilla uusikuu, teillä on nyt mahdollisuus tilata heinäkuun LivBox kivaan tutustumishintaan 13,90€ (norm. 16,90€). Alennus koskee seuraavia normaalihintaisia tilauksia: joko kolmen kuukauden määräaikaisen tilauksen kokonaishintaa tai jatkuvan tilauksen ensimmäistä boxia. Voit päättää jatkuvan tilauksen milloin haluat. Alennus koskee myös lahjatilauksia.
Ja hei, heinäkuun LivBox onkin sitten ihan kokonaisuudessaan kotimaisten brändien tuotteista kasattu!
Lisäksi pieni arvonta:
Kun tilaat LivBoxin uutiskirjeen alla olevalla tilauslomakkeella, osallistut heinäkuun LivBoxin arvontaan! Jokaisessa kampanjassa mukanaolevassa blogissa arvotaan yksi voittaja/uutiskirjeen tilaajat, eli osallistua kannattaa toki muissakin Indiedays blogeissa! Kilpailun säännöt löytyvät täältä.
Toivottavasti jossainpäin saadaan nauttia aurinkoisesta lauantaista!
Noniin! Eli fiiliksiä Pietarista melko tuoreeltaan olisi nyt tarjolla! Sunnuntaina tosiaan palauduin kotiin ennen puoltayötä, ja kyllähän se oma sänky kivalta tuntui, vaikka Pietariinkin jäi ihan liian paljon nähtävää ja koettavaa. Tämä on oikeasti ihan hurja fiilis, koska kerrottavaa teille olisi vaikka miten, ja kuviakin koko kamerallinen! Mutta, jotta tässä jutussa pysyisi jonkinlainen tolkku, aloitetaan nyt kuitenkin siitä matkasta! Eli Mintun kanssa teimme tosiaan Allegro-junamatkan Pietariin yhteistyössä VR:n ja Indiedaysin kanssa. Meille molemmille tämä oli ensimmäinen matka Pietariin, ja minulle ensimmäinen matka ylipäätään Venäjälle. Minttu on vuosia sitten ollut ryhmämatkalla Viipurissa, mutta muuten olimme kyllä täysin noviiseina liikkeellä.
Nevasta haarautuvat kaupunkia halkovat kanavat ovat erittäin hyviä maamerkkejä, joiden varassa pystyy suunnistamaan, vaikka venäjänkielen taitoa ei löytyisikään. Myös Nevski Prospekt (Nevan valtakatu), eli Pietarin pääkatu, on hyvä apu suunnistuksessa.
Helsingistä lähtevä VR:n Allegro –juna vie Pietariin kolmessa ja puolessa tunnissa, mikä on hurjaa jo siinäkin mielessä, että oma junamatkani täältä meidän huudeilta sinne Helsinkiin nappaa jo melkein saman. Itse tykkään junalla matkustamisesta, ja näin ulkomaille suunnatessa se oli kyllä helppo ja vaivaton, ihan siinäkin mielessä, että rajatarkastukset tapahtuvat liikkuvassa junassa, eikä aikaa mene turhiin jonottamisiin samoin kuin vaikka lentokentällä.
Koska me ei Mintun kanssa oltu itse koettu koskaan mitään vastaavaa, ja tämä junamatka oli ensimmäinen matkani Venäjälle, ajattelin nyt pähkinänkuoressa kertoa, että miten matka noin niin kuin pääpiirteissään menee.
Kaikki alkaa tietenkin viisumin hakemisesta, ja koska me Mintun kanssa asumme molemmat muualla kuin Helsingissä, valitsimme viisumitoimistoksi Lähialuematkat, jolle tarvittavat asiakirjat sai postittaa, ja jonka toimisto sijaitsi kätevästi Helsingin päärautatieasemalla, josta viisumin sai napata mukaansa ennen lähtöä. Allegrolla matkatessa mennään aika samalla fiiliksellä, kuin junassa muutenkin. Eli ehdit ajoissa junaan, etsit oman vaunusi/paikkasit ja istut mukavasti! Tärkeää on muistaa, että junaliput, passi sekä viisumi ovat koko ajan kädenulottuvilla, sillä matkan aikana niitä tarkastetaan ainakin kolmesti. Ensimmäisen kierroksen tekee VR:n henkilökunta (lipuntarkastus), ja lähestyttäessä Vainikkalan raja-asemaa passintarkastuksen tekee rajavartiolaitos. Venäjänpuolella sitten maan omat viranomaiset katsovat vielä paperit kuntoon, ja junan henkilökunnalta saamastasi maahantulokortista puolet otetaan tässä kohtaa pois (toinen puoli tulee säästää sitten paluumatkaa varten, jolloin Venäläiset virkailijat ottavat toisen puolen).
Allegrossa on myös Allegro Bistro –ravintolavaunu, joka on suljettuna ainoastaan rajanylityspaikalla. Aina junassa kulkiessasi (WC, ravintolavaunu), paperit on oltava mukana, sillä niitä kysellään käytävillä seikkailevilta matkustajilta. Me ei ravintolavaunuun menomatkalla ehdittykään, mutta kotiinpäin tultaessa kävimme vielä Venäjän puolella, ja passiani taidettiin pikaisesti katsoa kolmesti.
Muuten Allegro on mukavuudeltaan uusien VR:n junien luokkaa, penkit ovat tosin huomattavasti mukavammat, kuin tavallisissa IC-junissa. Tämän totesin, kun lähdin junamatkalleni Helsingistä kotiin. Tavalliseen tapaan myös Allegrosta löytyy Wi-Fi -yhteys, mikä Venäjän puolella matkatessa tietenkin on plussaa, kun mobiilidatan laittaa pois päältä.
Maahantulokortin täyttämiseen löytyy selkeät ohjeet Allegro-lehdestä, jonka voit napata jo asemalla. Lehti löytyy myös istumapaikaltasi junasta.
Pietarissa Allegro saapuu Finljandskii vokzal –rautatieasemalla, ja kotiinpäin lähdetään luonnollisesti samalta asemalta, jossa passintarkastuspiste aukeaa noin puoli tuntia ennen junan lähtöä. Pietarin puolella asemalla on myös pienimuotoinen turvatarkastus lähdettäessä, ja asiakirjoja paluumatkalla tarkistaa Venäläiset viranomaiset. Suomen puolella mahdollisia tullattavia kysellään sitten taas suomeksi.
Upeita rakennuksia silmänkantamattomiin. Toiset vähän paremmassa kunnossa kuin toiset. Kontrasti kaupungissa on ihan mieletön, ja useista rakennuksista julkisivu on huomattavasti sisäpihoja edustavampi. Hotellimme oli melko ylellinen ja hulppea suomalaisessa mittakaavassa, mutta näkymä huoneen ikkunasta kertoo tarinan toisen puolen (alin kuva).
Vähän arkoina luottokortin vilauttelijana päädyimme vaihtamaan rahaa menomatkalla, ja tämä käy tosiaan kätevästi junassa, jossa kiertää valuutanvaihtaja. Käteistä ei tarvitse varata, vaan voit ”nostaa” ruplasi pankkikortilla (luottokortti ei tässä kohtaa käy). Hiukan yliarvioimme matkalla kulutettavan rahan määrää, mutta kotimatkalla tosiaan saimme vaihtaa käteiset ruplamme taas euroiksi.
Pietarissa tulee kuljettaa matkustusasiakirjojen kopioita jatkuvasti mukanaan (me ainakin jätimme alkuperäiset hotellin tallelokeroon), sillä poliisilla on oikeus tarkistaa kenen tahansa tiedot milloin vain. Myös hotellin varausvahvistusta suositellaan pidettävän mukana, jotta voit sen avulla kertoa majapaikkasi.
Allegro -junamatka Pietariin maksaa n. 40 euroa, mikä on mielestäni älyttömän halpa hinta näin mukavasta matkustamisesta. Ruplan kurssi on nyt myös suotuisa matkustukselle, ja sanotaankin, että Pietarin hintataso on jopa puolittunut. Ostosmatkalle me ei Mintun kanssa oltu edes lähdössä, ja rahaa vaihdettiin lähinnä ravintoloita ajatellen. Pietarin hinnat olivat siis tosi iloinen ylläys! Jos nyt ei mihinkään ihan kaikkein kalleimpaan ravintolaan halua mennä, niin kyllä hyvät ruuat ja viinit saa ihan älyttömän halpaan hintaan (esim. kunnon pihviannos alle 700 ruplaa/vajaat 10 euroa). Ainakin itselleni tuo ruplan heikko kurssi on yksi syy, miksi haluaisin matkalle uudestaan jo lähiaikoina.
Kotiinlähtö “kahvit” hotellin ravintolassa, paikallista lounasta ja Venäläisiä leivoksia torikojusta.
Pietari on suurkaupunki, jossa asukkaita on melkein saman verran kuin koko Suomessa. Rohkenen myös väittää, että turisteissakin puhutaan miljoonista. Itselleni tämä suurkaupunkimaisuus oli valtava yllätys. Tiesin meneväni suureen kaupunkiin, mutta se suuruus yllätti silti. Välimatkat ovat pitkiä, joten hyvät kengät ovat todellakin tarpeen. Lisäksi itse suosittelisin varaamaan taksin rautatieasemalle jo valmiiksi. Näin tullessasi Pietariin, (luotettava ja oikea) taksikuski odottaisi sinua asemalla. Pietarissa toimii kyllä lennossa napattavia takseja, mutta niitä ei (varsinkaan turisteille) suositella. Meillä ei taksia ollut valmiina, ja ensimmäinen iltamme menikin siihen, että kävelimme (mukulakiveen verrattavia jalkakäytäviä) matkalaukkujamme vetäen. Loppusaldoksi tuli melkein kaksi ja puoli tuntia, ja olimmekin sitten ihan poikki kaikesta matkustamisesta ja patikoinnista. Ja lähdettäessä harmitti ehkä vielä enemmän, koska taksi hotellilta asemalle maksoi vaivaiset 250 ruplaa, eli vain reilut kolme euroa!
Kaupungin koko tarkoittaa tosiaan sitä, että välimatkat ovat pitkiä. Niinpä hotellia varatessa suosittelisin miettimään tarkoin, mitä haluat Pietarissa nähdä ja kokea. Meidän hotellimme (Hotel & Spa, ROSSI BOUTIQUE HOTEL, 55 Fontanka Embankment) oli sen verran kaukana nähtävyyksistä, että aika meni valitettavasti kulkemiseen. Koska perjantai käveltiin hotellille, ja sunnuntaina oli turha enää lähteä hotellilta muualle kuin asemalle, meille jäi tosiaan vain tuo lauantaipäivä aikaa itse Pietariin. Kun ilta kahdeksan jälkeen pääsimme hotellille, emme kyllä jaksaneet lähteä kohti Nevaa enää uudestaan illallisen merkeissä, vaan unohdimme Mintun tekemän ravintolalistan suosiolla, ja ajelimme hissillä hotellin ravintolaan.
Talvipalatsia ja Eremitaasia ei voi vahingossa ohittaa (alempi kuva).
Pietarissa kaikki tienviitat ja opasteet (myös nähtävyydet ja museot) on kirjoitettu venäjäksi kyrillisin kirjaimin. Tämä osoittautui haasteeksi koska turistikartassamme suuriin osa oli käännetty latinalaisiksi aakkosiksi. Olen joskus yli 20 vuotta sitten kyllä venäjän perusteita opetellut, mutta täytyy sanoa, että aika hyvin on kadonnut kaikki vuosien saatossa mielestä.
Englantia meille osasi Pietarissa puhua ainoastaan hotellin respan henkilökunta, yksi maatuskamyyjä (ostin tietenkin pakollisen tuliaisen), sekä rautatieaseman passintarkastaja, kun olimme lähdössä kotiinpäin. Ravintoloiden työntekijät kyllä jotakuinkin ymmärsivät englantia, ja kaikki saatiin hoidettua. Tämä kieltämättä vähän yllätti, koska nähtävyydet ovat aika maailmanluokkaa, ja turismi on iso osa kaupunkia.
Kazanin Katedraali, Palatsiaukio ja Aleksanterin pylväs, Talvipalatsia sisältä ja ulkoa sekä Iisakin kirkko.
Toinen yllätys oli asiakaspalvelun lievähkö töykeys, joka hotellia ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta oli aika vallitsevaa. Talvipalatsin ja Eremitaasi -museon turvatarkastuksessa erehdyin kysymään Talvipalatsin suuntaa ”turvanaiselta” (emme taaskaan ymmärtäneet opasteita), ja vastauksesi tuli sen verran tiukka pöytään lyönti, että ymmärsin naisen haluavan kamerani pöydälleen. Sillä hetkellä kävi kyllä jo Siperia mielessä, mutta osattiinhan me tilanteelle heti nauraakin. Tosin vasta, kun olimme turvatarkastuksen nöyrinä ohittaneet, ja kamerani oli todettu vaarattomaksi. Mutta tämä siis varoituksena, jos Pietariin matkaatte. Joissakin paikoissa tilanteet otetaan erittäin vakavasti, ja kielimuuri käy välillä omankin luonnon päälle. Mutta mikäs matka se olisi, jos kulttuurieroilta voisi valan välttyä! 🙂
Finljandskii vokzal –rautatieasema sijaitsee melko kaukana Nevasta, niin sanotulla Pietarin Viipurin puolella, kun taas suuri osa Pietarin suurimmista nähtävyyksistä sijoittuu sinne suuren, kaupunkia halkovan joen rannalle. Tästä syystä ensimmäiset Pietarin näkymät eivät myöskään ole ehkä ne kaikkein fiinimmät, mutta nähdessäsi pl. Lenina –aukion, saat kyllä ensimakua kaupungin mahtavuudesta ja siitä mitä matkallasi tulet kokemaan. Ja ei, kyseinen aukio ei tosiaan ole vielä mitään siihen kaikkeen muuhun verrattuna.
Melkoinen kulttuurishokkihan tuo Pietariin saapuminen ensihätään on, mutta kuten monessa muussakin paikassa, se maalaisjärki on ehkä paras matkavarustus, jota voit mukanasi pitää. Liikenne on tosi hurjaa, ja suojateilla ei aina ole valoja. Me esimerkiksi ylitimme tietä mielellämme paikallisten vanavedessä, jolloin se tuntui huomattavasti turvallisemmalta. Pietari on myös ehdottomasti kaupunki, jolla on vähintään kahdet kasvot. Yltäkylläisyyden ja kruusattujen yksityiskohtien vastapainona on sitten myös sitä toista ääripäätä.
Meidän aikamme ei pitkistä välimatkoista johtuen riittänyt kuin Iisakinkirkon ja Talvipalatsin kiertämiseen. Kirkko veren päällä (Kristuksen ylösnousemuksen katedraali) oli paikka, jonka molemmat halusimme kokea, mutta se jäi kyllä pelkästään ulkopuolelta ihailemiseen.
Kuvia, vinkkejä, fiiliksiä ja kaikkea mahdollista matka-asukuvista kissakahviloihin on tallentunut niiden hiukan vajaan tuhannen kuvan joukkoon, jotka kamerastani löysin. Niinpä varoittelen, että Pietari aiheisia postauksia on tulossa kyllä lisää! 🙂
Kun sunnuntaina palattuani oikaisin omaan sänkyyn, totesin miehelleni, että olisin kyllä valmis lähtemään heti uudelleen. Ja vaikka seuraavana aamuna jalat huusivat armoa ihan vain kävellessäni alakertaan, olin silti samaa mieltä. Ei Pietaria voi kuvailla, se pitää itse kokea! Mikään kuva ei anna oikeutta sen suuruudelle ja nähtävyyksille. Ja ehkä juuri kontrasti on se, mikä paikassa viehättää. Niin lyhyt, helppo ja edullinen matka, mutta silti niin eksoottinen kohde.
Voita Allegro -lahjakortti!
Haaveeni on, että pääsen Pietariin vielä toistamiseen tämän kesän aikana! Mutta nyt saisin lähettää matkaan myös jonkun teistä. Nimittäin, tässä arvonnassa sinulla on mahdollisuus voittaa 240 euron arvoinen Allegro -matkalahjakortti!
Jos olet jo käynyt Pietarissa, kerro mistä pidit ja mikä teki suurimman vaikutuksen. Mikäli Pietari on näkemättä ja kokematta, kerro mikä sinua eniten kohteessa houkuttelee. Jätä kommentti viimeistään tiistaina 7. 6. 2016, ja olet mukana arvonnassa. Lue kilpailun säännöt täältä.
Mutta lisää Pietaria, nähtävyyksiä ja matkafiiliksiä on tosiaan tulossa vielä myöhemminkin!
Ps. Vastaava arvonta on myös Mintun blogissa, eli kannattaa koettaa onneaan molemmissa! 😉
Tiedättekö sen ärsyttävän jutun, kun selattuasi nettikauppojen mattovalikoimaa, koko Facebook muuttuu yhdeksi isoksi mattomainokseksi? Tietokone herää salaperäisesti lepotilastaan aina kun seisahdat sen eteen, ja sattumalta näytöllesi poukkii sen yrityksen mainoksia, jonka sivuilla satuit juuri käymään?
Koska nykyaikana tekojasi ja elämistäsi ei seuraa ainoastaan utelias naapurisi, kannattaa tietojensa suojaamiselle uhrata ajatus tai kaksikin. Olen mukana Indiedaysin ja F-Securen kampanjassa ja tarkoitukseni onkin nyt herätellä teitä aktivoitumaan tietoturva-asioissa. Kerron paitsi omista, ei niin mukavista kokemuksista, tarjoan teille ihan ilmaista F-Secure SAFE -kokeilua ja postauksessa on myös arvonta.
“Kukapa olisi kiinnostunut juuri minun tekemisistäni, tai onko sillä nyt niin kauheasti merkitystä, jos joku tietää, mitä nettikauppoja selailen, tai mitä sieltä katselen?”
“Eiköhän luottokorttivarkaatkin tavoittele niitä rajattoman Amexin käyttäjiä enemmän kuin tällaisia tyhjätaskuja?”
“Kukaan ei voi kiinnostua näin tavallisen ihmisen elämästä kovinkaan paljoa, ja jos kiinnostuu, niin antaa kiinnostua.”
Siinä muutama ajatus joihin tuudittauduin useita vuosia. Lähtökohtaisesti ajattelin, että yksikään ihminen ei voisi olla kiinnostunut tuiki tavallisesta elämästäni, enkä pitänyt sitä itse “vakoilemisen” arvoisena. Omaan henkilökohtaiseen kiinnostukseeni perustuvaa mainontaa pidin lähinnä kätevänä, en häiritsevänä.
Sitten alkoi tapahtua outoja. Pieniä juttuja, ja liian paljon sattumia, jotka saivat tietokoneella olemisen tuntumaan oudolta. Lopulta viime vuonna koittikin päivä, kun nettiin ei enää päässytkään. Tai pääsi, mutta jokainen laite ohjasi käyttäjänsä yhdelle ainoalle sivulle. Yritin blogiin ja sähköpostiini, mutta ei, koko internetin ihmeellinen maailma oli kutistunut yhteen ainoaan sivuun. Meidät oli sananmukaisesti kaapattu!
Onneksi ja Luojan kiitos, saan bloggaajana tarvittaessa apua Indiedaysin omalta velholta, sillä ilman häntä olisi paniikkini ollut paljon suurempi. Toki tilanteen korjaaminen vaati vaivaa ja työtä. Kuten tiedätte, ei ole esimerkiksi ihan pikkujuttu vaihtaa salasanaansa jokaiselle sivustolle. Mutta tapaus herätti. Sen jälkeen en ole pystynyt tuudittautumaan tavallisuuteeni, vaan ihan oikeasti ymmärrän, että ongelmat verkossa ovat tätä päivää ja koskevat meitä ihan jokaista. Jopa meitä tavallisia tallaajia, joiden sähköpostit eivät sisällä valtiosalaisuuksia.
Liikaa ei voi suojautua, kerrotaan koulun terveystiedon tunnilla, ja sama pätee aivan varmasti myös netinkäyttöön. Silti moni säästää juurikin niissä turvallisuuskuluissa, koska paitsi että niihin menee rahaa, yleensä ohjelmien asennuskin on hankalaa ja aikaa vievää. Asia, jota tulee helposti lykättyä tuonnemmaksi.
Kotimainen F-Secure SAFE on kuitenkin virkistävä poikkeus, ja itse asiassa, ihan ensimmäinen tietoturvaohjelma jonka olen itse asentanut tietokoneelle! Nimittäin asentaminen on tehty niin helpoksi ja vaivattomaksi, ettei kukaan voi väittää, etteikö osaisi asentaa itselleen suojaohjelmaa.
Pahvinen tuotepakkaus ei sisällä oikeasti konkreettista tuotetta, vaan kätkee sisäänsä koodin ja selkeät ohjeet. F-Securen sivuilla luot vain itsellesi tunnukset (ei vaadi kuin nimitiedot, käyttäjätunnuksen ja salasanan), ja näpyttelet koodin sille varattuun kenttään. Tämä oma pakkaukseni on tarkoitettu kolmelle laitteelle, joten kahden seuraavan laitteen kohdalla riittää, että kirjaudut sisään, ja kun sivusto kysyy, tahdotko suojata tämän laitteen, vastaat vain kyllä. Puhelimeen tosin latasin F-Secure SAFE sovelluksen, johon kirjauduin sisään ja lisäsin laitteen suojaukseen samaan tapaan kuin koneen ja läppärinkin.
Nyt teillä kaikilla on mahdollisuus ladata itsellenne neljän kuukauden kokeiluun F-Secure SAFE. Klikkaat vain itsesi F-Secure SAFE sivulle, ja lataat ohjelman heti maksutta käyttöösi.
Jos käytät nettipankkia, teet ostoksia verkossa tai haluat suojata laitteet myös lapsille turvallisiksi, suosittelen F-Securen SAFE -palvelua. Palvelu antaa mielenrauhan niin omien tietojen suojaukseen, kuin myös siihenkin, ettei lapsesi silmille osu netin uumenista mitään sopimatonta. Meillä on aikaisemminkin käytetty F-Securen suojauksia, mutta tämä SAFE -palvelu on ehdottomasti laajin kokeilemamme tietoturvapalvelu. Plussaa annan helppoudesta, sillä en itse varsinaisesti ole mikään neropatti vastaavien suojausten kanssa.
F-Secure SAFE on myös hyvä lahjaidea opiskelemaan lähtevälle, kenties uuden tietokoneen saaneelle nuorelle, tai rippille pääsevälle ja uutta kännykkää toivoneelle teinille. Siinä uusien laitteiden hurmoksessa kun usein turvallisuus sattuu jäämään huomiotta.
Lukijakilpailu:
Kerro miksi juuri sinä tarvitisisit F-Secure SAFE:n vuodeksi?
Saan arpoa vastauksistanne kaksi voittajaa, jotka molemmat tosiaan saavat veloituksetta vuoden ajaksi F-Secure SAFE:n.
Jätä kommenttisi viimeistään maanantaina 30. 5.2016, ja ole mukana arvonnassa!
Muista myös ladata ilmainen neljän kuukauden kokeilujakso F-Secure SAFE -sivuilta.
Täällä on tänään herätty valmiin kahvin tuoksuun. Sunnuntailuksus josta nautin äärettömän paljon!
Kahvi kuuluu elämän pieniin ja suuriin hetkiin, ja me suomalaiset olemme tilastollisestikin elävä todiste tästä, sillä juomme kahvia (ainakin joidenkin tilastojen mukaan) enemmän kuin mikään muu kansa maailmassa. Kahviakin on monenlaista, ja koska itse kallistun vahvasti sinne hyvän kahvin puolelle, lähdin mielelläni Indiedaysin ja Nespresson yhteistyöhön jossa saan paitsi hurmostella kahvin ilosanomalla, ilahduttaa jotakuta teistä Nespresson kahvikoneella!
Pidempään blogiani seuranneet muistavat, miten onnellinen, uuden kahvikoneen omistaja olin reilut pari vuotta sitten. My new love -postauksen voit myös lukea täältä. Tässä reilussa parissa vuodessa kahvimaailmani on kääntynyt likipitäen päälaelleen, ja mitä tulee kahvin makuun, olen muuttunut eräiden mielestä jopa hiukan krantuksi.
Jokainen mutteripannua käyttänyt tietää, että kahvin valmistuksen jälkeen paakkuuntunut kahvi pitää poistaa pannun paineosasta ja pannu pitää huuhdella irtomuruista. Tämä työvaihe on ainakin omaan makuuni jotenkin vaivalloinen, ja siitä syystä kiinnostuimme kapselikäyttöisistä koneista perinteisen espressokoneen sijaan. Kapselikahvi kalskahti kuitenkin aluksi korvaani jotenkin epäaidolta, koska olin kuullut myös tuotteista, joissa jopa maito valutetaan kapselista. Halusimme hyvää ja laadukasta kahvia, ja Nespresson idea onneksi selvisi meille tässä kohtaa. Nespresson kapselin on nimittäin vain tarkoitus pitää vasta jauhettu kahvi tuoreena ja tehdä kahvin valmistuksesta vaivatonta ja helppoa. Koneella voit nimittäin keittää useammankin kahviannoksen ilman ikävää pannun puhdistamista. Itse halusin myös höyryputkellisen mallin, jotta sisäinen kotibaristani pääsisi töihin. Joka-aamuisesta maidon vaahdottamisesta onkin tullut rakas rutiini jonka avulla herättelen itseni uuteen päivään.
Kun aikoinaan hankimme Nespresson kahvikoneen, ajattelimme, että tavallinen suodatinkeitin on näppärä kuitenkin lasten syntymäpäivillä, ja muulloin, kun kahvittelijoita on enemmän. Kun sitten totuimme juomaan laadukkaampaa ja paremman makuista kahvia, totesimme, että on ihan typerää tarjoilla vieraille sitä vähemmän hyvää. Niinpä meillä keitetään Nespresson kahvia myös isommalle kahvivierasjoukolle, eikä tämä ole tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Olen myös huomannut, että Nespresson kahvi maistuu monelle, joka muuten ehkä vihkiytyy tee-ihmiseksi. Nimittäin toisin kun suomalaiset usein uskovat, tummapaahtoisempi kahvi on aina lempeämmän makuista, ja kahvin kitkeryys johtuu nimenomaan vaalean paahdon jättämästä haposta.
Niinpä meillä saa kakkukahvittelijat itse valita millaisen erikoiskahvin haluavat juoda. Myös arjen kyläilijöille tarjoillaan aina kahvia, ja nopeasti onkin tullut opittua, minkä kokoinen kuppi pitää ottaa hyllyltä, kun tietty auto ajaa pihaan. Toiset ovat selvästi espresso tyyppiä, toiset rakastavat runsasta maitovaahtoa. Hyvä kahvi ei juuri kaipaa rinnalleen vierasvarojakaan, vaan on makuelämys ihan sellaisenaan. Tosin kesäisin ainakin naisten kesken on tullut tavaksi yhdistää kahvi ja makea jäätelö yhdeksi annokseksi. Suklaata vielä päälle, ja jäätelöannos aikuiseen makuun on valmis!
Oma aamuni ei ala ilman kahvia. Toki kahvin piristäväkin vaikutus tekee hyvää, mutta kahvin juonti ensimmäisenä aamulla on myös jonkinlainen seremonia, jolla valmistaudun uuteen päivään. Herään arkiaamuisin aikaisin, sillä tahdon ehdottomasti nauttia kahvihetkestäni yksin, tai ainakin häiriöttä. Ennen lasten heräämistä ehdin siis kiirettä juomaan tripla cappuccinoni (kyllä!), ja sen jälkeen olenkin yleensä jo virkeän pirteä valmistelemaan päivän muita juttuja, kuten tekemään töitä tai kotitöitä.
Siinä, missä ennen join helposti pannullisen tavallista suodatinkahvia jo heti aamulla, laatu on alkanut korvaamaan määrää. Nykyisin aamukahvini on se yksi tukeva mukillinen. Kahvi kuuluu usein myös iltapäivätaukooni ja nykyisin kahvi on itselleni usein myös jälkiruoka paremman aterian perään. Mikään ei nimittäin kruunaa maittavaa ateriaa niin hyvin, kuin vaahdotettuun, ja makeaksi lämmitettyyn maitoon tehty cappuccino. Ja kyllä, ne parhaat kahvit tulee nykyään juotua kotona. Tämä onkin johtanut siihen, että vieraspaikoissa usein valitsen tarjotuista virvokkeista jonkin muun kuin kahvin, sillä tavallinen suodatinkahvi ei enää oikein sovi suuhuni.
Meillä suositaan Nespresson vahvoja kahveja, joihin olemme siirtyneet pikku hiljaa kokeilemalla. Jos kahvitaustasi on pitkälti suodatinkahviin pohjautuva, ja haluat juoda kahvisi perinteisesti vaikkapa mustana mutta pitkänä, suosittelen aloittamaan lungoilla. Niistä voi myös helposti valmistaa ennakkoluuloisemmille vieraille sellaisen “tavallisen oloisen” peruskahvin, johon kukin sitten makunsa mukaan lisää tilkan maitoa tai palan sokeria. Tosin jopa oma isäni, joka on vahvasti vihkiytynyt suodatinkahvin juoja, ottaa meillä mielellään vahvaan kahviin tehdyn cappuccinon ja tuumasi jopa ensimmäisellä kerralla juoman maistuvan ihan kaakaolta. Esimerkki tuo mielestäni hyvin esiin sen, miten laadukas kahvi on oikeasti lempeää – niin makunystyröille, kuin vatsallekin.
Lukijakilpailu:
Minkälaista roolia kahvi näyttelee sinun arjessasi, entä juhlassa? Kaipaatko välillä kahvilaan hyvän kahvin äärelle, vai onko kotona keitetty kupillinen se paras mahdollinen?
Vastaa kysymyksiin ja olet mukana Nespresson Lattissima Touch -kahvikoneen arvonnassa. Mikäli itseltäsi jo Nespresson kone löytyy, osallistu ihmeessä silti! Mikäs nimittäin olisikaan parempi lahja kesän juhlijoille, kuin Nespresson kahvikone! 🙂
Jätä vastauksesi viimeistään 28.5. 2016 ja olet mukana arvonnassa. Arvonnan säännöt voit lukea täältä.
Ihanaa sunnuntaita – ja arpaonnea ihan kaikille tasapuolisesti!
Muistanette Iittala x Issey Miyake yhteistyöni Iittalan ja Indiedaysin kanssa. Mikäli kellot eivät ihan heti lähde soimaan, voit lukea kaksi edellistä postaustani täältä ja täältä. Jatketaan aiheen parissa, mutta tällä kertaa vähän siltä kantilta, miten itse koen tuotteet, ja miten koen ne juuri osana omaa sisustusta. Postauksen loppupuolella on myös arvonta (ja mahtava palkinto onkin), joten jaksakaa ihmeessä kahlata koko postaus läpi.
Malliston teemana on ”Pause for harmony”, eli arjen harmonia, pieni hetki, oma aika tai mitä kukin sitten harmonisesta hetkestä ajatteleekin. Itselleni se on hetkellistä pysähtymistä luontoon tai kotiin. Kotona harmonia syntyy järjestyksestä ja hiljaisuudesta, jota tietysti lapsiperheissä on tarjolla harvoin, mutta pienin järjestelyin harmonisen hetken voi luoda ympärilleen milloin vain. Minä olen niitä ihmisiä, jotka haluavat tiskit heti tiskikoneeseen piiloon, keittiön pöydän siistiksi ja työntekokin sujuu paremmin kun työpöytä on järjestyksessä ja kaikelle on oma paikkansa. Kun asiat ja tavarat vain lojuvat, huomaan ajatukseni heikkenevän ja mieleni stressaantuvan. Minulle pause for harmony merkitsee siis stressittömyyttä, ärsykkeiden vähyyttä ja visuaalista harmoniaa. Ollessani yksin kotona, en kuuntele musiikkia, vaan enemmänkin haluan kuulla mitä ympärilläni tapahtuu; Tuuleeko ulkona, sataako kenties vettä.
Iittala x Issey Miyake -malliston astioissa ja tekstiileissä on selkeitä linjoja ja kirkasta väriä, mutta myös hempeän vaaleita pastelleja. Jäykkien kulmien vastapainoksi löytyy rusetiksi solmittavia nauhoja ja tunnelmanluojia niin tuikkukiposta maljakkoon. Ideana on, että jokainen voi luoda malliston avulla itselleen harmonisen hetken, joko rentoutumalla kupillisella teetä, maittavan illallisen tai lounaan ääressä, jättää avaimet ja puhelimen pois käsistään tai painaen vaikka päänsä hetkeksi tyynyyn. Paitsi että rakastuin sarjan astioihin heti pienen sneak peekin jälkeen, ihastuin myös ajatukseen, ettei kyseessä ole vain keittiön astiasto, vaan konsepti joka toimii koko kodissa. Ei pelkästään keittiössä, vaan esimerkiksi myös työhuoneessa, makuuhuoneessa, tai vaikka kylppärissä.
Iittala x Issey Miyake -malliston astioita löytyy kolmessa eri värissä: Valkoinen, vaaleanpunainen ja tummanvihreä. Omaan silmääni sekoitus noita kolmea väriä näyttää parhaimmalta.
Yhden kukan maljakot ovat muuten ihan Suomessa suupuhallettua lasitavaraa. Näitä löytyy myös harmaana, mutta itse pidän kirkkaasta väristä, joka päästää läpi myös kukkien varret.
Fuji-vuoren innoittamat servetit tuovat mieleeni origamit. Vaikka tekstiileissä on jämäkät vekitykset taitosten määrää on silti helppo itse muuttaa, kuten tuossa yllä olevassa kuvassa olen tehnyt. Nämä tekstiilithän voi tosiaan pestä huoletta 40 asteessa, ja pliseeraukset ja vekit pitävät muotonsa. Silittämään tekstiilejä ei pidä ryhtyä.
Meillä ei juuri käytetä pöytäliinoja, ja siihen on parikin syytä. Mieleistä liinaa ei ole löytynyt, ja kolme metrinen (normaalia leveämpi) ruokapöytä asettaa myös sopivan tarjonnan melko suppeaksi. Tästä syystä meillä suositaan tabletteja, jotka elävöittävät kattausta ja pehmentävät ruokapöydän akustiikkaa. Ne toimivat vähän kuin katelautanen, ja kokoavat kattauksen yhteen.
Meillä makuuhuoneeseen istuvat parhaiten hillityt värit. Kankaiden tekstuuri on samaan aikaan hienostunutta, mutta rouheaa, ja istuu hyvin ryppyisen pellavankin joukkoon. Harmaa väriskaala pehmeni kivasti vaaleanpunaisella tyynynpäällisellä.
Mallistosta löytyy myös kivat pienet tuikkukipot, joihin ihastuin myös heti. Näihin liittyy myös se hauska juttu, jonka kuulin malliston Tukholman lanseerauksessa. Nimittäin, että Japanissa ei poltella juuri kynttilöitä, ja siksi tuikkukippo on eräänlainen erikoisuus Miyaken mallistossa.
Olen viime vuosina mieltynyt kovasti siihen, että astioilla on perinteisen tarkoituksensa lisäksi myös jonkinlaisia muita funktioita. Siihen, että esine, joka on ehkä aluksi luotu ruokailua ajatellen, muuttuu käyttöesineeksi myös muissa tarkoituksissa, sekä siihen, että käyttöesine, kuten astia, voi olla myös samalla sisustuselementti. Tiedättehän; leikkokukkia juomalaseissa, kukkaistutuksia pienissä kulhoissa ja isommat astiat ronskisti esillä.
Juuri tällaiseen soveltamiseen nuo Pause for harmony -malliston astiat sopivat äärimmäisen hyvin. Lautaset kun ovat kuin pieniä tarjottimia, joihin voi koota tarpeellisen yhdeksi kokonaisuudeksi, tai niihin voi luoda erilaisia asetelmia. Kylppärin hyllyllä pienempi vadeista kokoaa yhteen viimeistelyyn tarvittavat, eli tuoksun, huulipunan ja korut.
Silti ihan ensimmäisenä ei tulisi mieleen, että olen vienyt kylpyhuoneeseen lautasen. 🙂
Samaa astioiden soveltamista muihin tarkoituksiin olen käyttänyt myös työhuoneessa. Kaiken maailman nipsut ja napsut valtaavat äkkiä pöydän, jos tarvittaville asioille ei ole osoittaa omaa paikkaansa. Mukeihin mahtuu kyniä ja muuta pikkusälää, samoin lautasille ja vadeille. Pöytäkukkanen on pehmeä laskualusta puhelimelle ja iloisen vihreä väri piristää työtilan ilmettä.
Iittala X Issey Miyake -malliston kassi oli mulle rakkautta heti ensi silmäyksellä. Tämän kanssa kelpaa kulkea, vaikka minne. Toimii kirjastokassina, ja lisälaukuksi läppärillekin.
Arvonta:
Niin, minulle pause for harmony näin kotioloisaa merkitsee paljolti sitä, että tavarat ovat järjestyksessä, ja kotona vallitsee harmonia.
Mutta mikä on sinulle tyypillinen harmoninen hetki tai rauhoittava rituaali keskellä arkea?
Kerro se kommentissasi, ja kerro myös, mikä on suosikkisi Pause for harmony -kokoelman tuotteista.
Jätä kommenttisi viimeistään maanantaina 28. 3. Arvonnan voittaja saa valita 180 euron edestäIittala X Issey Miyake -tuotteita itselleen.
Sokoksen, jo monille tutut, Kutsu Kauneuteen -tarjouspäivät ovat siis jälleen käynnissä! Etuja kosmetiikasta ja kauneustuotteista on tarjolla aina tämän viikon sunnuntaille asti Sokoksella, Emotionilla ja Sokoksen verkkokaupassa. Itse olen mukana Kutsu kauneuteen kampanjassa Sokoksen ja Indiedaysin yhteistyön myötä, ja sain tehtäväkseni vinkata omat suosikkini kosmetiikkavalikoimista. Postauksen lopussa on myös kiva arvonta, eli kannattaa pysyä linjoilla. 🙂
Koska mulle itselleni ainakin kosmetiikkaosastot on vähän kuin karkkikauppoja, valitsin omia lemppareitani kolmessa eri kategoriassa, jottei homma lähtisi täysin lapasesta.
Meikin hintabongaukset ja suosikit:
Yves Saint Laurent Touche Éclat -valokynä on klassikkojen klassikko, joka on kuulunut jo useamman vuoden meikkipussini vakiosisältöön. Tämä tuote on sekä suosikkini, että hintabongaus, sillä silloin kun luottotuotetta saa edullisesti se kannattaa ostaa varastoon vanhan loppumista odottelemaan. YSL:n valokynää multa itseltä löytyykin lähes aina avaamaton pakkaus käytössä olevan lisäksi. Käytän itse sävyä 2, joka alkuperäiseen (siihen ensimmäiseen valokynään) verrattuna myös peittää pikkuisen. Lämmin sävy antaa kyytiä tummille silmänurkille, mutta toimii kulmaluulla, amorinkaarella ja silmän ulkonurkassa ihan yhtä hyvin.
Toinen saman kategorian tärppi on Lumenen Gel Effect -kynsilakat. Jos olet kova kynsien lakkailija, ja etsit edullisia mutta hyviä lakkoja, nämä ovat se juttu. Kevään uutuussävyistä löyttyy ihania pastelleja, mutta mukana on myös klassisempia sävyja ja tummaa punaista. Gel Effect -lakkoja meillä on kylppärin laatikossa mitä erilaisimmissa sävyissä ja glitterillä tai ilman. Nämä ovat nimittäin meillä käytössä myös satunnaisesti Klaaran hemmotteluun ja erityisiin tyttöjenhetkiin.
Ihonhoidon luottotuotteet ja uutuudet:
Tähän kategoriaan valitsin yhden tuotteen, joka on sekä uutuus, että luottotuote. Nimittäin uudistuneen Lumenen Bright Now -sarjan 360°-silmänympärysvoide.
Näistä Bright Now -tuotteista kirjoittelinkin jo tovi sitten, ja tosiaan koko sarja on nyt Kutsu kauneuteen -kampanjan ajan myynnissä edulliseen hintaa. Suosittelen edelleen kokeilemaan tätä voidetta, joka sopii niin silmän alaluomelle, kuin yläluomellekin, ja toimii myös meikin alla älyttömän hyvin.
Kevään herkulliset uutuudet:
Olen itse kosmetiikankäyttäjänä vähän jumittujaluonne, joten tämän kategorian kanssa olen luonnollisesti aika innoissani. Mulla on kuitenkin ollut etsinnässä hyvä irtopuuteri, joka pakkauskooltaan peittoaisi Chanelin puuterin, sekä pohjustustuote, joka saisi tasoitettua ihon pinnan ja auttaisi meikin kestävyydessä.
Luulin aikoinani, rasvaisen ihon kanssa kärvistellessäni, että ainoastaan rasvoittuva iho saa meikin katoamaan kasvoilta päivän mittaan. Tuolloin kokeilin jos jotakin primeria, jotta meikki ei muuttuisi öljyiseksi mössöksi päivän aikana. Kun rasvainen iho sitten muuttuikin kuivakaksi, olin ihmeissäni, kun meikki ei silti kestänytkään kasvoillani kuten olin ajatellut. Tiedätte varmasti tunteen, kun kotoa lähtiessä naama näyttää ihan hyvältä, mutta muutaman tunnin päästä vilkaistessa tuntuu, kuin meikkivoide olisi kadonnut tuhkana tuuleen. No, hyvä primer on ollut etsinnässä jo pitkään ja nyt päätin kokeilla Diorin Forever & Ever Wear -pohjustustuotetta. Tuote lupaa juuri toivomiani asioita, eli tasoittaa ihon pintaa ja auttaa meikkiä kestämään.
No entä miten kävi? Hellelujaa, tämä tuote on mahtava! Koska kyseessä oli aika hintava meikkipussintäydennys, ajattelin, että tämä hienous kuuluu sitten vain erityisiin tilaisuuksiin. Ja pah, kun pari kertaa olin tuotteen testannut, päätin, etten halunnut lähteä minnekään ilman sitä. Mikään pohjustustuote ei ole koskaan toiminut näin hyvin. Täydellinen pohja meikille!
Entä puuteri? Olen tosiaan käyttänyt Chanelin irtopuuteria, joka on laadultaan sekin huippu, mutta pakattu hirmuisen isoon rasiaan, jonka kuljettaminen on vähintäänkin työlästä. Tämä Diorin Diorskin Forever -irtopuuteri siis houkutti minut liikkeelle (myönnetään) vain pienemmän rasiansa vuoksi. Mutta, en sitten tiedä johtuuko se hyvästä siveltimestä ja puuterirasian näppärästä verkkomekanismista (sutia pyöritetään kevyesti verkon päällä, ja se annostelee älyttömän hienojakoista puuteria siveltimeen ohuesti), vai voiko puutereilla olla näinkin iso ero, mutta tämä taisi oikeasti kiilata kestosuosikkini edelle. Vähän kuin ei olisi puuteria ollenkaan, mutta silti meikki kiinnittyy, ja se meikkivoiteen pinnan suurin kiilto häipyy luonnollisesti. Tykkään tästäkin oikeasti tosi paljon!
Kaikki muut tuotteista löydät Sokoksen verkkokaupasta, mutta Diorin tuotteet ovat myynnissä vain myymälöissä. Huomaathan myös, että joka päivälle on oma erikoistarjouksensa, eli esimerkiksi tänään tärppinä on Diorin Capture XP Eye Cream -silmänympärysvoide.
Ja sitten se arvonta!
Itseäni jäi vielä kutkuttamaan sekä Diorin Forever -meikkivoide, että YSL:n Touche Éclat Le Teint -meikkivoide. Kumpaakin noista haluaisin päästä testaamaan. Mutta kerro sinä minulle mitä kosmeetiikka/kauneustuotetta itse tahtoisit kokeilla Kutsu Kauneuteen -tarjoustuotteiden joukosta. Vastaamalla kommenttiboksiin, voit voittaa 50 euron lahjakortin Sokokselle.
Jätä kommenttisi viimeistään perjantaina 11.3. ja olet mukana arvonnassa!
Tiedättekö sen iltapäivän hiipivän pikkunälän, tunteen joka ilmenee väsymyksenä ja keskittymisen herpaantumisena. Oma elimistöni huutaa ainakin ravintoa aika tasaisin väliajoin. Aamupuuro seiskan jälkeen, lounasta ennen puoltapäivää, ja sitten jotain pientä jonka avulla jaksaa päivälliseen asti. Tutkimusten mukaan iltapäivä on monelle se sudenkuoppa, jossa tulee tartuttua suklaapatukkaan tai leivonnaiseen. Verensokeri kaipaa piristystä, mutta suuhun tulisi laittaa jotakin, minkä avulla energia virtaa kroppaan tasaisemmin, eikä seurauksena ole kahta kauheampi väsy.
Indiedaysin ja Elovenan yhteistyön myötä pääsin kokeilemaan Elovenan kauraisia välipalapatukoita, ja käsilaukun lisäksi ne löysivät tiensä aika nopeasti myös iltapäiväkahvin kaveriksi.
Olen ollut pitkään sellainen patukkatyttö. Jonkinlainen välipala pitää kulkea laukussa miltei aina, ja autossakin on yleensä todisteita patukkariippuvuudestani käärepapereiden muodossa. Kun kroppa ei jostain syystä saakaan energiaa tasaisin väliajoin, patukat pelastavat pinnankiristymiseltä, ja isommalta suklaanhimolta. Alunperin tarrasin aina erilaisiin proteiinipatukoihin, mutta jossain kohtaa älysin yhdistää vatsavaivat kiireellä napattuihin välipaloihin, ja proteiinipatukat ovat jääneet siitä saakka kaupan hyllylle.
Elovenan hedelmäisen kauraisia välipalapatukoita on kahta erilaista; Mansikka-Vadelma ja Kaakao. Molemmat ovat koostumukseltaan raakapatukkamaisia, hedelmistä, kaurasta, marjoista/kaakaosta puristettuja, ilman mitään lisättyä. Näistä ei siis löydy lisättyä sokeria eikä lisäaineita, vaan rehellistä aitoa tavaraa.
Hedelmien, marjojen ja kaakaon lisäksi patukoista löytyy tietysti kauraa, joka on ravintoarvoltaan monipuolinen vilja. Kaura sisältää tasapainoisessa suhteessa hiilihydraatteja,
proteiinia ja rasvaa, sekä runsaasti ravintokuitua. Kauran kuidusta iso osa on liukenevaa kuitua eli beetaglukaania, joka hellii vatsaa ja
auttaa hallitsemaan myös kolesteroliarvoja. Kuitu tasaa verensokerin vaihtelua ja pitää nälän loitolla
pidempään. Kaura sopii myös gluteenittomaan ruokavalioon, jos se on tuotettu erillään muista viljoista eli
se on niin sanottua “puhdasta kauraa”.
Itse tykästyin varsinkin tuohon Mansikka-Vadelma -patukkaan, koska siinä on marjojen tuoma raikkaus. Koemaistatus lapsilla meni tasaisesti, toinen piti enemmän marjoista, toinen kaakaosta. Proteiinipatukoita en ole koskaan halunnut lapsille antaa, mutta näissä kyllä plussana on juuri se, että luonnolliset raaka-aineet sopivat myös pienemmille. Toinen plussa tulee saatavuudesta, sillä Elovenan tuotteita löytyy niistäkin kaupoista, joissa ei ole protskupatukoita tai urheiluravinteita.
Vaikka patukkavälipalat on ollut mulle ennen sellainen reissussa napattava energianlähde, nämä ovat maistuneet myös ihan kotona. Aamukahvin haluan juoda tuntia ennen aamupalaa, mutta iltapäiväkahvin kanssa kaipaan usein jotakin “kastettavaa”. Jotain pientä, mikä nostaa verensokeria, ja estää iltapäivän nuupahtamista. Pienet patukanpalat tuntuvat joulun suklaakonvehtien jälkeen loistavalta valinnalta kahvin kylkeen. Hedelmien luonnollinen makeus taltuttaa makeannälkää, mutta ei nosta verensokeria piikiksi asti. Pieniksi paloiksi leikattuna patukasta tulee myös nautittua eri tavalla. Vähän kuin nappaisi sen muutaman palan suklaata kahvin kaveriksi.
Lukijakilpailu:
Kerro komenttiboksissa, missä tilanteessa Elovena pelastaa sinun päiväsi? Yksi onnellinen voittaa palkinnoksi Elovenan tuotepaketin. 🙂
Jätä kommenttisi viimeistään huomenna maanantaina (18.1.2016), ja olet mukana arvonnassa.
Kivaa sunnuntaita! Elättelen toiveita, että ehtisin tänään taloprojektissani jo maalausjuttuihin. 🙂
Ihanaa ensimmäistä adventtia. Jouluun valmistautuminen on viralisesti aloitettu, ja nyt saa joulutella ihan täydestä sydämestä!
Adventin kunniaksi mulla olis teille myös ihana kilpailu. Nimittäin Pernille Corydonin uusi korumallisto, Zodiac Signs Collection, on juuri nähnyt päivänvalon, ja sain kunnian valita mallistosta korun paitsi itselleni, myös yhdelle teistä.
Kyseessä on korumallisto, josta jokainen voi koota oman personoidun korunsa. Mallisto koostuu kahdesta eripituisesta ketjusta, tähtimerkkilaatoista, korukivistä ja timanttiriipuksesta. Kuten muutkin Pernillen korut, myös nämä ihanuudet ovat hopeaa, mutta koruja valmistetaan myös kullanvärisenä.
Oma ketjuni on pidempää mallia ja siinä roikkuu kaksi horoskooppilaattaa. Vesimies ja jousimies, eli lapseni. Näiden rinnalle valitsin mustan onyxin, ikään kuin itselleni, ja ruusukvartsin kuvastamaan parisuhdetta ja rakkautta. Kaulassani on siis koko meidän perhe, vaikka sitä ei ehkä ihan heti korua katsoessaan huomaakaan, ja siinä onkin juuri se Zodiac -malliston viehätys: Korunhan voi personoida vaikka miten, eikä ole välttämätöntä, ottaa siihen elementtejä kenellekään muulle kuin itselleen.
Zodiac Signs -kuvastosta voi kurkata paitsi laatat, myös korukivet. Korukivenhän voi valita joko tähtimerkkiin sopivana, tai sen ominaisuuden ja “voiman” kautta, kuten tein itse. Kuvastosta löytyy jokaiselle kivelle selitys, ja myös se, mihin horroskoppimerkkiin kivi täsmää.
Usein kysytään, että mistä noita Pernillen koruja oikein löytyy, joten alla lista kotimaisista jälleenmyyjistä:
Urban A
Nougat
By the way Tapiola
By the way Kamppi
Tiirinkosken Tehdas
Room Shop Tampere
Loft no 2 Lappeenranta
Element wear Turku
Lifestylenordic Oulu
Petit St Louis Lahti
Cafe Latte Spirit
Mrs Jones
Kilpailu:
Kerro kommentissasi, mitkä elementit valitsisit omaan koruusi. Koko malliston näet Zodiac Signs -kuvastosta. Kerro myös miksi päädyit juuri näihin osiin, mikä on tarina korusi takana?
Yksi onnellinen voittaa kommentissaan kuvailemansa korun. Voittaja saa valita, haluaako korunsa kullan- vai hopeanvärisenä.
Jätä kommenttisi viimeistään 6.12. 2015
Zodiac Signs korumallistoa valmistetaan myös mustana, mutta tämän kilpailun palkinto on valittavana vain hopean tai kullan värisenä. Palkintoon ei myöskään kuuluu Zodiac Signs -malliston timanttiriipus.
