pöytä- ja daaliarakkautta

03.8.2020

Saunan seinustalla on tullut tänä kesänä istuttua paljon. Paitsi löylyjen lomassa vilvoitellen, myös katsellen trampoliinilla esitettäviä hyppynäytöksiä. Samalta paikalta voi ihailla myös daaliapenkin kasvua ja bongata ensimmäisiä aukeavia kukkia. Ehdin jopa miettiä, pitäisikö ikivanha sään pieksemä penkki korvata uudella, mutta antaa olla. Se on ihan hauska just noin.

Joku voisi sanoa ensimmäisen daaliakimppuni värejä syksyisiksi, mutta itse ajattelin, että ne on auringon sävyjä. Lämpimiä kuten kesä. Miten se muuten onkin, että nämä keltaiset, oranssit ja punaiset aukeavat aina ensin. Ei välttämättä värejä, joita lähtisin nyt kukkakaupasta ostamaan, mutta hei, omat daaliat. Ei ole väreillä väliä. Ja eihän niistä nyt ihan kimppua tullut, mutta käytin sitä lasista kukkatukea ja sain aikaiseksi pienen asetelman maanantai-illan iloksi. Ja uuden pöydän kunniaksi. Ai että, tykkään siitä ihan valtavasti!

Ihanaa iltaa 💛

 

 


Heinäkuun päättyessä puutarhassa näyttää tältä

31.7.2020

Hyllyllä mårbacka, kelloköynnös ja chili

Chili ja mårbacka

kesädaalia ja maahumala

Päivänliljat ja sormustinkukat

Hopeasalava

Daalioita ja sormustinkukan siemenkotia

Oregano (mäkimeirami)

Purppuraomenapuu, alla tarha-alpi

Timjamia oreganon alla…

Laventeli

Mårbacka

Laikkuköynnös kietoutuneena ritarinkannuksiin

Valkoinen pompom-daalia

Oregano

Daalia (Lake Ontario)

Kirjavaa maahumalaa daalioiden seurassa.

Salaattia, tilliä, laventelia…

Lisää mårbackoja

Pompom-daalia

Kirsikkatomaatti

Tilli

Laikkuköynnös ja ritarinkannukset

Taustalla tomaatit, ruukussa daalioita ja kelloköynnöstä

Valkoinen kesädaalia

Päivänlilja

Keltaista tarha-alpia

Heinäkuun viimeinen, aurinkoinen aamu ja aamukahvi kasvihuoneessa. Vaikka elokuu vielä kesää onkin (ja toivottavasti myös syyskuu) päätin heti aamulla tallentaa tämän vehreyden ihan vaikka vain omaksi ilokseni, jotta keväällä on sitten taas jotakin motivaationa puutarhapuuhille. Sillä vaikka nyt just ajattelisi, että eihän tätä voi unohtaa, niin kyllä ne muistot haalenee kun lumen alta paljastuu kuollut maa. Huomaatte ehkä että elän myös siinä ajatuksessa, että tuleva talvi tuo tullessaan myös lunta! 🙂

Daalioiden kukinta on vielä sen verran aluillaan, että mitään suuria kimppuja en raaski leikellä maljakkoon. Ritarinkannukset, tarha-alpi, kuuniljat, nauhukset, päivänliljat, sormustinkukat ja harmaamalvikit kukkivat kuitenkin upeasti. Tänäkin vuonna laikkuköynnös nappasi ritarinkannukset tuekseen, mutta olkoon näin.

Vihreän sävyt ovat tässä kohtaa vuotta syvempiä ja nurmikko näyttää sadejakson jälkeen taas hyvinvoivalta, vaikka vähän ylimittainen onkin. Herukat ja karviaiset ovat kypsiä, mutta luumusato jää tänä vuonna kovin vähäiseksi.

Pienet kasvilavat pursuavat täysinäisinä. Ruohosipulin kukinta-aika on päättynyt, mutta omaa loistoaan luo oregano, tilli, timjami ja laventeli. Kaikki vanhoja, lavakauluksissa talvehtivia kasveja. Oregano selkeästi kaipaa jo harvennustakin, tai kohta timjamit tukehtuvat sen alle. Vain salaatti on kylvetty tänä vuonna. Ensi viikolla tuorepakastan yrttejä, jotta niitä saa riipiä taas talvella patojen, keittojen ja kastikkeiden mausteeksi. Se on aika ihanaa, kun uunikasvisten ylle saa heittää kunnolla yrttejä ja tillinipun vuoksi ei tarvitse lähteä kauppaan.

Mårbackoja tuli lisättyä keväällä niin paljon, että syksyn tullen pitää oikein miettiä, miten saan taas kaikki ikkunalle. En siis talveta niitä viileässä, vaan ihan keittiön ikkunalla, talon lämpimimmässä huoneessa patterin yllä.

Kasvihuone on aivan täynnä, joten kirjaan tähän nyt itsellenikin muistutukseksi, että ensi vuonna puolet riittää!

Puutarhassa kaikki hyvin, aurinko paistaa ja hellemekossa tarkenee. Tästä on hyvä jatkaa elokuuhuun!


projektit etenevät

30.7.2020

Rottinkinen riippukeinu roikkuu vihdoin katossa!  Tämä projekti ei mennyt ihan kuten olin suunnitellut. Itse asiassa se vanha keinu roikkuu yhä piharakennuksessa ja odottelee uutta intoa. Pinnan hionnan jälkeen nimittäin huomasimme, miten ulkoilu oli jättänyt jälkensä rottinkiin. Totesimme, että ehkä keinusta ei kuitenkaan enää tule olkkarikelpoista. Vaikka edellisessä kodissamme keinu roikkui katoksen suojassa, kosteus ja sade pääsivät kuitenkin kosketuksiin rottingin kanssa. Ja vaikka kuiva huoneilma ei ole tämänkään luonnonmateriaalin paras ystävä, kosteutta tuli liikaa yhtäjaksoisesti. Lasitettu terassi tai parveke olisivat olleet ehdottomasti parempi paikka.
Mutta nyt on sitten toinen ulkokäyttöön ja toinen sisäkäyttöön.

Kirjoitin jokin aika sitten riippukeinusta ja ylipäätään näistä meidän projekteista, jotka ovat vain siirtyneet ja siirtyneet, ja uhosin myös jonkinlaista loppukiriä, jotta ei taas tarvitse odotella sitä seuraavaa kesää. No, keittiön pöytä ei ole tosiaankaan valmis, mutta eteenpäin on menty myös siinä asiassa. Tuppeensahatut lankut on vihdoin kantattu ja höylätty ja materiaali on valmiina. Tästä kiitos kylläkin ihan muualle kuin meille itsellemme (kiitos, Mikko!). Mutta koska visio on vahva, jaksan uskoa, että arjen alkaessa meillä on keittiössä taas suuri pöytä jonka ääressä viihtyä.

Yksi projekti on ollut myös nuo Marimekon Rosarium-tyynynpäälliset. Niidenkin suhteen menin sieltä mistä aita on matalin, ja sen sijaan, että olisin ottanut riskin jo tovin hillotun kankaan kanssa, kiikutin materiaalin paikalliselle ompelijalle. Valmista tuli parissa päivässä. Palvelu oli myös sen verran edullinen, että ehkä sitä piilovetoketjun ompelemista ei kannata ensi kerrallakaan itse alkaa muistelemaan.

Niin että jos hyvin käy, meillä on elokuussa taulut seinässä ja keittiössä pöytä. Ja ehkä jopa enemmän kuin kaksi pestyä ikkunaa! Onneksi kesää on yhä jäljellä. Ja vaikka nämä projektit on tärkeitä noin niin kuin yleisellä tasolla, on kesässä onneksi myös paljon muitakin tärkeitä juttuja. Eilen saatiin Kokkipotti-Hannele meille kylään, ja voi vitsi miten ihanaa oli nähdä taas pitkästä aikaa. Niin kivaa, että tuntuu kuin olisi jo viikonloppu, vaikka ollaan vasta torstaissa! Nämä on niitä asioita, joita syksyn koittaessa on taas vaikeampi toteuttaa. Niitä, jotka tekevät kesästä kesän ja arjesta juhlaa.

Jaa niin. Tämä on se Tokmannin alemekko. Aika kiva, eikö!?


kuin viimeistä kesäpäivää

27.7.2020

Lapsena, tai silloin pienenä koululaisena, mulla oli tapana aina loman loppupuolella siivota huoneeni kunnolla. Se käsitti jokaisen kaapin ja laatikon läpikäymisen, ja jokaisen nurkan koluamisen. Olin nuorempana aika fanaattinen siivoaja ja kouluaikaan siskolleni tuotti suurta hupia se, että koulupöydälläni asiat olivat sinitarralla kiinni. En halunnut, että mikään on ristiriidassa pöydän kulmien tai suorien linjojen suhteen. Sinänsä sisko toisaalta varmaankin myös nautti tilanteesta, sillä ennen koulunalkua siivosin yleensä myös hänenkin huoneensa. Pyyhin pölyt jokaisesta posliinikissasta ja kampasin varmaan lopuksi vielä matonvipsut.

Elämä, vuodet, parisuhde, lapset ja iso talo ovat hioneet minustakin pikkuisen löysemmän, eikä meillä taida mikään olla suorassa linjassa pöydänkulmien tai muunkaan kanssa. Joskin välillä yritän oikaista lehtipinoa pöydällä, mutta vaikutus on melko väliaikainen. Silti jotakin on jäänyt. Edelleen elokuu on minulle kuin puhdas pöytä. Se pinta, johon asiat on aseteltu oikeaan järjestykseen sinitarralla. Vuoden taitekohta, uusi alku. Ja edelleen elokuu tuo mukanaan tarpeen siivota ja järjestää, oikoa ja selkiyttää. Arjen helpottamiseksi sitä kai kutsutaan. Kun tavaroilla on omat paikkansa, tuntuu kuin pääkin olisi sopivassa järjestyksessä.

Viimeaikojen sääennusteet eivät ole juuri ihmeitä lupailleet, ja kun eiliselle sattuikin liki odottamatta kesäisen kuuma ja aurinkoinen päivä tuli sellainen olo, että nyt jos koskaan pitää elää kuin viimeistä kesäpäivää. Vetää keuhkot täyteen kesää, lämpöä, tuoksuja ja aurinkoa. Nauttia kaikesta siitä, mitä kesä on, miltä se tuntuu ja mihin se pystyy. Niinpä pitkästä aikaa puuhastelin rikkaruohojen parissa, istuskelin kasvihuoneessa, kuljin kesämekossa, söin jäätelöä ja ihan vaan nautin ulkona olemisesta ja auringosta. Tänä aamuna komensin lapset pikaisesti ulos. Äkkiä nauttimaan, ennen kuin sataa. Ja mehän nautittiin.

Sade kuitenkin tuli, aurinko meni piiloon ja sisälle oli tultava. Niinpä tartuin ikkunanpesuvälineisiin ja hommaan, jota olen siirtänyt ja siirtänyt. Päätin, että ikkuna tai kaksi kerrallaan, homma tai pari päivässä. Että se elokuun siivous voi alkaa vaikka heinäkuussa ja silloin jokaisen aurinkoisen ja kesäisen hetken voi pyhittää kesästä nauttimiseen.  Että jos elokuussa paistaakin, minä en ole se joka kampaa sisällä matonvipsuja ja mittailee kulmia, vaan niitä, jotka nauttivat kesästä.


pionit ja pompomit

25.7.2020

Hyvässä seurassa aika rientää, ja nopeasti meni taas tuo siskon vierailu. Mutta josko nyt nähtäisiin jo ennen joulua. Aika näyttää mihin syksy ja korona johtavat. Ihan vaan olemisen lisäksi käytiin siskon kanssa myös shoppailemassa. Meidän triplassa, kuten totesin. Lidl, Tokmanni ja kirppis. Siinä se maalaisen ostosparatiisi. 😀

Löysin kirppikseltä tuollaisen ihanan Bo Bjurströmin grafiikan, jonka ajattelin laittaa pianohuoneen seinälle, kunhan joskus saan aikaiseksi taas asetella taulut paikalleen. Kirppikseltä löytyi myös pieni ryijy, jonka lähetin äidille pesulaan vietäväksi, sekä käsin neulottu villapaita. Niin ja Tokmannilta mekko! Mutta niistä ehkä enemmän joskus toisella kertaa.

Oikeasti sade ja pionit ei oikein sovi yhteen, mutta tämän kesän aleostos piristää kummasti sadepäivää. Tilasin alunperin saman kuosin mekkona, mutta siinä mulla oli lievästi sellainen fiilis, että näytin Muumimammalta. Toimii mun päällä puserona ehdottomasti paremmin. Ja just mun värinen, kuten olen kuullut.

Ensimmäisiä yksittäisiä daalioita aukeilee melkein päivittäin. Pari valkoista pompomia pääsi painon päälle viikonlopun viettoon. Itse ajattelin lysähtää sohvalle. Ehkä ensi viikolla innostun pesemään vaikka niitä ikkunoita. Tai sitten en…

Ihanaa viikonloppua!

 

 


kauan odotettuja vieraita ja kesäfiilistä

22.7.2020

Joka heinäkuu mä mietin kotiin ajellessa, että miten onnellinen olen, kun saan elää täällä missä tienvarret säihkyy kirjavana luonnonkukista. Kissankelloista, pietaryrtistä, puna-apilasta, hiirenvirnasta, keltamatarasta, siänkärsämöstä, kurjenpolvista… Se on kuin sellainen räsymatto, joka kiemurtelee tien molemmin puolin. Ja sitten ennen koulujen alkamista se ajetaan pois. Koko maisema siiliksi, noin vain, ihan hetkessä. Puff, sinne meni kesä!
Ja mä voisin vaikka vannoa, että se tehdään aina vasta ihan heinäkuun lopussa tai elokuun puolelle, mutta nyt se tehtiin jo maanantaina. Ja miten kauhealta se tuntuikin! Piti oikein itseään muistuttaa, että heinäkuuta on yhä jäljellä. Kesääkin yllin kyllin. Eli eikun kukkia maljakkoon, kesämekkoa niskaan ja sateesta viis. Just nyt on hyvä näin.

Toki niitä luonnonkukkia kasvaa muuallakin kuin ihan tienpientareella, etsimään ei sentään tarvitse ryhtyä. Mutta tuo tienpientareiden parturointi, samoin kuin keltaisten kukkien lisääntyminen omassa pihassa, tuovat jotenkin aina sen loppukesän fiiliksen, ja sitä ei nyt yhtään kaipaisi. Voisi vaikka aloittaa alusta, kelata kesäkuun alkuun ja elää uudestaan helteet, juhannuksen ja jopa sen sadejakson. Mutta vasta tämän viikon jälkeen. Saatiin nimittäin tänään sisko lapsineen kylään. Yhdessä ensimmäistä kertaa sitten joulun, joten nyt nautitaan tästä! ❤️


Lempiväri: vihreä

20.7.2020

Tomaattitarhuri täällä hei!

No, helpommalla toki pääsisi kun ostaisi kaupasta. Varmemmalla ja varmaan myös halvemmalla. Mutta se omavaraisuus ei kai ollutkaan ideana, kun kevättalvella ripottelin siemeniä multaan. Lähinnä harrastus, puuha, ajanviete ja mitä näitä nyt on. Liian tosissaan ei pidä ottaa, kun kuitenkin ajatuksena on lähinnä vain puuhastella. Mutta jokainen tomaatti on tietty kauhean kiva juttu. Tosin yksikään ei ole vielä päätynyt omaan suuhuni. Ihan pelkkä tuoksukin riittää. Nimittäin tomaatit tuoksuvat niin ihanalle. Kesälle ja auringolle. Ja vaikka sato jäisikin laihaksi, niin ensi vuonna tietenkin uudestaan. Ihan vain koska se on hauskaa.

Tänä vuonna istutin myös osan daalioista ruukkuihin ihan syyskesää ja kylmiä öitä ajatellen. Jotta ihan kaikki eivät paleltuisi samaan aikaan. Toivotaan, että tästä on jotakin hyötyä. Jatkoon menee myös kelloköynnös, joka on nyt aivan liian pienessä ruukussa ja kasvaa paitsi kohti taivasta, myös melko napakasti kiinni mattoon. Ihana just tuollaisena – vaikka ei tulisi yhtään kukkaa.

Mutta ennen kaikkea olen tämän kesän aikana tajunnut sen, miten ihanaa on kun ympärillä on vihreää. Lumeton talvi ja ainainen musta ja pimeä veivät voimia. Nyt pitää nauttia tästä. Ja jos nyt kysyttäisiin, mä kertoisin lempivärikseni vihreän. Ehdottomasti!

“Jos haluat olla päivän onnellinen, juo itsesi humalaan. Jos haluat olla vuoden onnellinen, mene naimisiin. Jos haluat olla koko elämän onnellinen, aloita puutarhanhoito.”

En nyt ole ihan varma, miten tuo kiinalainen sananlasku alunperin kuuluu (ja onko se edes kiinalainen), mutta noin mä olen sen oppinut. Sinänsä hauska, ja mitenkään avioliitonkaan satamaa vähättelemättä, kaipa siinä jokin peräkin on. Tai ainakin koen, että puutarha on niitä asioita, jotka lisäävät onnellisuutta omalla kohdallani ihan ympäri vuoden. Syksyllä ja talvella on muistot ja suunnitelmat, keväällä ja kesällä työ ja nautinto. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin tuskin mikään vaihe olisi yhtä kiva ilman muita.

Se lupailee sadetta loppuviikoksi, ainakin tänne. Niin että nyt ulos ja nauttimaan!


kesäjuttuja ja olkkarin uusi valaisin

18.7.2020

Jestas, miten ihanalta nämä lämpimät ja aurinkoiset päivät on tuntunut. Ehdin jo pelätä, että kesä oli siinä. Että sitten vaan odotellaan sateen taukoamista taas ensi kevääseen. No mutta onneksi näin! Ja huolimatta tuosta sateisestakin jaksosta, tämä kesä menee kyllä ihan listaykköseksi heittämällä. On vaan ollut jotenkin tosi kivaa, vaikka harmittaakin, ettei aika riitä ihan joka juttuun ja paljon jää kuitenkin ehtimättä, kokematta ja tekemättä. Mutta vielä on onneksi aikaa!

Kuten viimeksi kirjoitin, meillä ei oikeasti ole oikein mikään projekti edennyt kesän aikana, mutta olkkarissa on nyt vihdoin uusi valaisin. Olen himoinnut tuota lasipalloa Ellokselta jo vaikka kuinka kauan, mutta en ole raaskinnut ostaa. Nyt kun se viimein oli kivassa alessa ja nettikaupasskin luki, että vain kolme jäljellä, ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Ja se on kyllä paljon ihanampi kuin uskalsin edes kuvitella. Olkkari on sellainen huone, että se jotenkin vaatii kookkaan kattovalaisimen, mutta sitten siitä tulee helposti sellainen tilanjakaja, kuin siitä edellisestä. Tää on jotenkin ihana, kun vaikka valaisin on iso, se ei katkaise huonetta. Ja tuo harjattu messinki ja tekstiilijohto jotenkin “lämmittää” valaisinta. Se on tavallaan uudenaikainen, mutta sitten kuitenkin tosi klassinen. Edelliseen valaisimeen en saanut koskaan aikaiseksi hankkia edes sitä kattokuppia, joten nyt fiilis on senkin suhteen vähän enemmän viimeistelty.
Projekti keittiön pöytä lähtee etenemään toivottavasti ensi viikolla. Se jatkopalojen pois ottaminen vanhasta pöydästä oli muuten siinäkin mielessä hyvä idea, että nyt on ikään kuin tarve saada se isompi pöytä ja mieluummin aika nopeasti.

Tämä mun vitosen aletoppi nousi heti kesäsuosikiksi kun ostin sen, mutta sitten tulikin vesisateet ja toppi oli pakko jättää hetkeksi tauolle. Hame on viime kesän alelöytö ja ehdottomasti myös yksi lemppareistani. Lautasella on marja-hedelmäsalaatti. Pehmeitä persikoita, mustikoita ja vadelmia. Uunissa paahdettuja mantelilastuja, hunajaa ja tuoretta timjamia mausteena.

Ai niin, kävin kampaajalla! Ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun alun. Laitettiin vähän tummaa raitaa. En nyt tiedä, että onko se liian tumma vai ei, mutta ehkä siihen äkkiä tottuu.

Kivaa viikonloppua!


monta projektia, eikä mitään valmista

14.7.2020

Siinä kohtaa kesää kun Tarha-alpi ja nauhukset kukkivat, koen että ollaan kesän taitekohdassa: Alkukesä takana ja loppukesä edessä. Tulee sellainen olo, että pitäisi ottaa loppukiri kesästä nauttimisen suhteen ja onneksi tänä vuonna myös ilmojen herrat ovat kanssani samaa mieltä ja taikoivat heti ilokseni aurinkoisen päivän. Mutta sitten sen kesästä nauttimisen lisäksi tulee mieleen ne kaikki jutut, jotka työnsi kesälle ja ajatteli, että sitten sitä ehtii kun päivät ovat pitkiä, illat valoisia ja elämä yhtä aikataulutonta juhlaa. Ja kun se Tarha-alpi ja nauhukset sitten puskevat keltaista sitä huomaakin, että mikään projekti ei ole edistynyt millään muotoa. Ei vaikka ne olisi aloitettu jo viime syksynä. 😀

Yksi esimerkki tällaisesta pitkittyneestä projektista on se rottinkisen riippukeinun entisöinti. Idea oli hyvä ja intoakin aluksi, mutta homma tyssäsi heti osaltani siihen, että keinu oli ulkovarastossa niin pahassa paikassa, etten saanut sitä. Ja vaikka lopulta koko ulkovarasto tyhjennettiin se keinu on edelleen ihan kamalassa kunnossa. Tosin nyt viimeisten hiontayritysten jälkeen pohdimme, ettei siitä ehkä enää kovin kummoista tule. Mutta saatiinpa puoli vuotta kulumaan tätäkin asiaa pohtien.

Toinen, jo surullisen kuuluisaksikin muuttunut projekti, on ehdottomasti se keittiön pöytä. Siellä se on ulkovarastossa lukuisten maalinpoistojen jäljiltä, mutta sitten homma ei oikein edennytkään. Nimittäin tuo puolisoni oli sitä mieltä, meidän keittiöön ei laiteta tavallista kuuden hengen ruokapöytää. Jonkin aikaa tätä pettymystä nieleskelinkin, mutta sitten viime viikolla asia nytkähti taas ihan pikkuisen eteenpäin, kun kävimme ostamassa puutavaraa uutta pöydänkantta varten. Ja eilen, ikään kuin demostroidakseen asiansa, mies otti tuosta meidän nykyisestä pöydästä (siskolta peritty vanha Ikea) jatkopalat pois, ja niinpä minä tosiaan hahmotin millainen postimerkki tavallinen kuuden hengen pöytä meidän keittiössä on. Toki ne jatkopalat irrotettiin ihan senkin vuoksi, että tutkittiin pöydän runkoa, jonka päälle uusi kansi olisi tarkoitus rakentaa.

Mutta siis suuremman pöydän puolesta ei puhu ainostaan keittiön koko vaan se, että pöydän ympärille pitää mahtua ihmisiä. Mieluummin paljon ihmisiä. Vaikka se onkin meidän nelihenkisen perheen keittiö ja pöytä, alkuperäinen idea kuitenkin oli, että meillä olisi suuri keittiö ja suuri pöytä, jonka ääressä voisi istua isommallakin porukalla. Ja onhan siinä istuttu. Kahdeksan aikuista vähän leveämmin ja 14 hiukan ahtaammin. Mutta se on meidän keittiön ja kodin sydän, just se paikka jossa vietetään paitsi se ihan tavallinen makaronilaatikon makuinen arki, mutta myös ne juhlat ja aamun tunneille venyvät illat.

Ensi viikolla päästään toivottavasti rakentamaan uutta pöytää ja toivottavasti siitä tulee sellainen, mistä olen haaveillut. Joka tapauksessa pääsen onneksi eroon monta kertaa maalatusta kannesta ja saan vihdoin kauniin puupinnan pöytääni. Siis toivottavasti. Nimittäin kun itse tekee, tuppaa saamaan just sitä mitä tulee.

Mulla on muutama muukin projekti, joiden onnistumisen olen laskenut kesän varaan. Tiedän, että mikäli en saa kesällä aikaiseksi, asiat siirtyvät taas vuodella. Niinpä tässä pitää nyt sitten ottaa jonkinlainen loppukiri. Ei toki niin suurta ettei ehdittäisi ihan vain kesäelää, mutta sellainen, että asiat edes pikkuisen nytkähtävät eteenpäin. Mutta huomenna on taas Savettipäivä. Kuinkakohan monta pakettia olen ostanut käsipyyhkeitä kevään ja kesän aikana?! Toivottavasti tarpeeksi.


sadepäivien parhautta

09.7.2020

Kaupallinen yhteistyöViaplay & Indieplace


Kesäkuun helteet tuli vietettyä poikkeuksellisen vähällä ruudun tuijottamisella, mutta kun aurinko ei vedä jatkuvasti puoleensa, olen huomannut taas hakeutuvani murhamysteerien ja koukuttavan jännityksen pariin. Viime vuosina leffoja on tullut katsottua luvattoman vähän, mutta sarjoja sitten sitäkin enemmän. Tänään ajattelin jakaa joitakin omia suosikkejani Viaplayn tarjonnasta. Jos ei muuta niin sitten niiden sadepäivien varalle, kun tuntuu ettei oikein jaksaisi muuta. Tai sitten niihin hetkiin, kun haluaa muuten vain huilahtaa kaiken kesäelämisen keskellä. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa.

Meillä ei ole tavallista telkkaria, jossa kanavia voisi selata ykkösestä eteenpäin, vaan me katsellaan kaikki suoratoistopalvelun kautta. Tämä on sopinut meille, eikä telkkari pauhaa koskaan “turhaan” taustalla. Se on sellaista täsmäkatsomista, eikä kanavasurffausta – laatu korvaa määrän. Ollaan myös totuttu siihen, että sarjoja katsellaan useampi jakso putkeen, eikä uusia jaksoja odotella viikkoa. Olemme tuon puolisoni kanssa sen verran yhteen hitsautuneita, että meillä on aika lailla samanlainen maku leffojen ja sarjojen suhteen, joten yleensä niitä tulee katsottua yhdessä. Olen laiska etsimään sitä mielekästä katseltavaa, joten nautin myös palvelusta, jossa toinen on valinnut muutaman katseluvaihtoehdon ja saan sitten itse valita niistä. Joskus mies ilmoittaa katselleensa pari jaksoa jotakin hyvää sarjaa ja antaa minulle tehtäväksi tehdä samoin. Voidaan sitten hutkia loppu yhdessä. Viaplaylla toimii myös hienosti tuo “koska katsoit tämän, voisit pitää myös tästä”. Sillä tavalla löytää uutta katseltavaa, jos tuntuu että runsaudenpula iskee. Otan myös vinkkejä vastaan siskoltani jonka kanssa meillä menee yhteen niin kirja- kuin telkkarimakukin.

Kasvihuoneesta on tullut mulle jonkinlainen pyhä alue, ja lapset ovat kai sen jotenkin myös aistineet. Jos ilmoitan lähteväni kasvariin, sitä ei millään tavoin kyseenalaisteta ja olen huomannut että siellä on mahdollista saavuttaa paitsi työrauha, myös ihan oma rauhansa vaikka kirjoille ja sarjoille. Tämä toimii todella hyvin! Jos siis ei jätä jälkeensä popcornin tuoksuista vanaa. Silloin ei yleensä saa olla rauhassa kovinkaan kauan. Viaplaylta leffat ja sarjat voi myös ladata laitteelle, joten jos oma piilopaikka on ihan offline, katsottavaa riittää silti. Puhelimen ruudulta jos haluaa katsoa, suosittelen lataamaan Viaplayn näppärän apin. Itse tykkään kääriytyä viltiin ja kuunnella ja katsella samalla sateenropinaa lasikattoon. Se tuo oman lisänsä tunnelmaan. Jotain sellaista, mitä talvella ei voi saavuttaa.

#ViaplayBinge

Tässä mun top-lista, jos kaipaat hyviä sarjavinkkejä!

X Company – toiseen maailmansotaan sijoittuva sarja, joka koskettaa ja jännittää. Tämä on pitkiin aikoihin paras katsomani sarja!  Tunnelma, lavastus, puvustus ja kaikki! (jos siis valitset vain yhden, valitse tämä!)
Bosch – Perustuu Michael Connellyn kirjoihin. Ei ihan perus poliisisarja, mutta sopivan rauhallinen omaan makuuni. Pääosaa näyttelee Titus Welliver ja tämä on kirjailijan oma valinta.
Blindspot – koukuttava. Menee sinne mäiskinnän puolelle ja on ehdottomasti nopeatempoisempaa kuin vaikka Bosch.
Stella Blómkvist – islantilaista! Jos tykkäät dekkareista, tykkäät tästä. Vähän erilainen kuitenkin.
Wisting – Viaplayn alkuperäissarja Norjasta. Loistava toteutus, joka tekee kunniaa myös kirjoille. Nordic noiria parhaimmillaan! Kovasti odottelen tälle jatkoa.
The Blacklist – koukuttava, vähän erilainen rikossarja
Castle – hyväntuulinen poliisisarja kirjailijasta joka kulkee rikosetsivän kanssa tehdäkseen taustatyötä. Vähän sellaista rakkauttakin ilmassa. Tämä on katsottu jo aikoja sitten, mutta jäänyt mieleen,
White collar – tämä on sellainen herrasmiesvaras -juttu. Sopivan kevyttä ja mukana on paljon huumoria. Kepeää katsottavaa kesäksi. Myös niitä aikoja sitten katsottuja, mutta listapaikkansa ansainneita sarjoja.

Sitten löytyy niitä varmoja suosikkeja, kuten Maria Vern, Dicte ja Bones, joista jälkimmäisen katsomista uudelleen ihan alusta asti ollaan mietitty pitkään. Se tosin olisi vähän pidempi projekti.

Kesken on tällä hetkellä Lumen kätkemä – vaikuttaa lupaavalta ja on ehdottomasti pakko katsoa loppuun. Seuraavaksi vuorossa on ainakin Kuulustelu ja Absentia.

Viaplaylta löytyy myös hurjasti ohjelmia lapsille ja urheilupuolelta esimerkiksi dokkareita, joita meillä isompi katselee mielellään. Olenkin yrittänyt selittää lapsille, miten älyttömän erilaista se oli kun sateisina kesäpäivinä telkkarista näkyi vain testikuva. Mutta eihän nuo ymmärrä. Olettavat varmaan, että kännykästä näkyi sitten paremmin. 😀

Tiesitkö muuten, että Viaplay ja Elisa ovat yhdistäneet voimansa! Viaplay leffat ja sarjat –paketin yhteydessä saa nyt siis sekä Viaplayn että Elisa Viihde Aition. Tupla määrä katsottavaa!

Viaplay Leffat ja Sarjat –katselupaketin heinäkuun uutuuksia:

Elokuvat: Rambo: Last Blood (10.7. alkaen), Terminator: Dark Fate (24.7. alkaen) ja The Angry Birds Movie 2 (17.7. alkaen)

Sarjat: Scrubs kaudet 1-9 (6.7. alkaen), Snowfall kausi 3 (11.7. alkaen), The Handmaid’s Tale kausi 2 (19.7. alkaen), The Good Fight kausi 3 (20.7. alkaen) ja Spotless kausi 1 (26.7. alkaen)

Tekin saatte vinkata omia suosikkejanne minulle. En välttämättä nyt kesällä ehdi kaikkia katsoa, mutta olisi kiva jos jäisi jokin tärppi myös syksyä ajatellen!

Leppoisaa iltaa.