Ensimmäiset pionit avasivat kukkansa, ja jasmike, sekä purppuraomenapuu, ovat kauneimmillaan. Pihan perällä kukkii vanhat syreenit, kielot, lemmikit ja unikot. Nurmikko on vastaleikattu ja raparperipiirakkaa syötiin ulkona auringossa. Vähän iisimmin olisi ehkä voinut ottaa, sillä kuumetta pukkaa taas.

Nyt koittamaan saunan terveysvaikutuksia. Josko pöpö pelästyisi kunnon löylyjä! 🙂

Kivaa iltaa!

Hei ihanat! Eilinen hujahti Särkänniemessä, ja tämä päivä on pyhitetty puutarhatöille. Taas pari perennapenkkiä tyhjennetty ja putsattu juolavehnästä, nokkosesta, rönsyleinikistä ja kaikista niiden kavereista. Aloitin heti aamulla, ja hups, ilta tulikin kovin nopeasti. Vielä ajattelin mennä kylvämään nurmikonsiementä, kun säätiedotus lupasi sateita viikonlopulle. Isoja alueita kun on ihan paljaana vielä järeämpien hommien jäljiltä. Huomenna tulee tosin kaivuri kiveä siirtämään, joten eiköhän sitä paikkausta ole edessä vielä monen monituista kertaa.

Kyllä tässä välillä tulee pohtineeksi, että ehkä pienempikin puutarha olisi riittänyt. Pari tuhatta neliötä olisi helpompi pitää kurissa, mutta sitten taas toisaalta, on tässäkin oma viehätyksensä. Ei ainakaan lopu tila kesken, ja aina löytyy tekemistä. 🙂 Tänä keväänä olen myös perustanut yhden ison perennapenkin ihan vain kasveista, joita on puutarhajätteen mukana levinnyt sinne tänne, ja muiden penkkien perkausjätteistä. Materiaalia on niin paljon, että siitä on riittänyt joka vuosi myös vanhempieni puutarhaan.

Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemättäkin. Ja se todellinen puutarhanhoitohan alkaa sitten joskus, kun lapset ovat isoja, ja mulla ei ole muuta kuin aikaa! 😉

Hirveä satsi kuvia, joita ilta-auringossa napsin. Näitä on kiva seurata itsekin vuosi vuoden jälkeen, ja nähdä työnsä tulosta.

Huomenna pyhitän ajan kaikille vastaamattomille kommenteille, mutta nyt kiiruhdan vielä hetkeksi ulos.

Ihanaa viikonloppua!

Save

Tuijottelin edellisiltana puutarhaa kuistin ikkunoista ja tuli pakottava tarve napata kuva. Ei mikään hyvä kuva (ei sen ollut edes tarkoitus päätyä blogiin), mutta enemmänkin kyse oli siitä tunnelmasta. Jokin kesäyöhön katsomisessa teki vaikutuksen.

Tämä viikko on ollut sellaista lomaan valmistautumista, ja jonkinlaista arjesta luopumista. Lahjoja opettajille ja hoitotädille. Pikkutakkia, sukkahousuja ja lauluharjoituksia. Klaaran loma alkaa tänään, ja Niilon virallisesti lauantaina päätösjuhlien jälkeen. Myös mieheni jää ensimmäiselle lomalleen sitten kahteen ja puoleen vuoteen. Ensimmäistä kertaa Klaaran syntymän jälkeen ollaan siis kaikki jonkinlaisella lomalla – ja yhdessä.

Eilen tuli kyynel silmään, kun poika kiikutti repussaan postia kotiin. Kirje koulusta; Ensi vuoden työjärjestys, ryhmäjako ja muita käytännön juttuja. Illalla tirauteltiin myös eskarin päättymiselle, taas jonkinlaiselle luopumiselle, yhden aikakauden päätökselle. Mikään ei ole siis muuttunut sitten viime elokuun, jolloin viimeksi kerroin kaikesta siitä tunnemylläkästä, mikä vanhasta luopumiseen ja uuden alkamiseen liittyy.

 

Maanantaina tässä talossa herätään nahkavekkareiden ääneen. Kesäyöhön aion katsoa joka ilta, ja aistia kaikki sen pienimmätkin vivahteet. Odotan illan myöhäisiä puutarhahaahuiluja, aamukahvia ulkona, linnunlaulua ja kesätuulen keveyttä. Paahtavan kuumaa hellettä, ukkosta ja sadepäiviä. Odotan oikeastaan samaan aikaan niin paljon, enkä kuitenkaan mitään.

Vatsassa kutittaa, ja silmäkulmissa on kosteaa. Tuntuu siltä, että kesä on täällä!

Perjantai jo! Niin ne viikot vierivät. Sairastuvan vuoksi moni homma jäi tekemättä, kuten Puuskaa odotellessa -postauksessa kirjoitinkin. Vaan yhden jutun olin tuosta listasta jättänyt pois. Nimittäin pihajutut! Tiedättehän ne kesäkukat, rikkaruohot ja voikukat. Nyt kun sairastelut on sairasteltu, on vihdoinkin näiden vuoro!

Nappasin eilen Prismasta mukaani rungollisen rosmariinin. Vaikka mulla jo yksi onkin, niin toiselle löytyy aina paikka. Pidän kovasti näistä rungollisista kasveista, niissä on sitä jotain. Aamulla piipahdin nopeasti Lidlissä hakemassa itselleni lounassalaatin, ja mukaan tarttui muutama laventeli – suosikkejani myös.

Mårbackat ovat kasvaneet siihen malliin sisällä, että peittävät keittiön ikkunaa jo kunnolla. Niinpä on niidenkin korkea aika päästä ulkoilemaan. Niin, ja tietty oliivipuu kaipaa sekin jo kesäisiä ilmoja ja aurinkoa!

Basilikat ja muut yrtit pääsevät tänään kunnon ruukkuihin. Istukas sipulitkin on vielä laittamatta maahan, joten koko viikonlopuksi taitaa riittää tekemistä!

Ei se nyt mitään kesää vielä viikonlopulle luvannut, mutta josko hiukan edes päästäisiin parempaan suuntaan. Mites teillä? Kaikki valmiina, vai pahasti vaiheessa? Vai jotain siltä väliltä?

Tallenna

Pakko myöntää, että sellainen kovin keväinen fiilis on tällä hetkellä aika kaukana. Palelin eilen jalkapallokentän laidalla paksuimmassa toppatakissani ja harmittelin, että lähdin matkaan pelkillä farkuilla. Silti pari tuntia aiemmin olin havahtunut siihen totuuteen, että koulujen loppumiseen on enää reilut kolme viikkoa! Vajaa kuukausi ja kesä on täällä!

Normaalisti tässä kohtaa kevättä mulla on ollut esikasvatettuna jos jotakin kesäkukkaa ja yrttiä, mutta tänä vuonna en ole kylvänyt mitään. Koko kevät on ollut niin yllätyksellinen, ja tuntuu, että jonkinlaisia pommeja on satanut niskaan vähän turhankin tiiviiseen tahtiin. Toisaalta, tänä aamuna tuli sellainen fiilis, että tajusin kaipaavani kaikkea sitä pientä mullan nyppimistä ja joka keväisiä rutiineja. Puutarhatyöt kun voivat olla hyvinkin terapeuttisia! 🙂

Tänään on siis aika kaivaa siemenpussit jemmoistaan, ja muuttaa muutama Hesarin sivu taimiruukuksi. Tarkoitus olisi myös istuttaa muutama perenna ja hedelmäpuu. Kenties se kevätfiilis tuleekin juuri tekemällä, eikä ihmeitä odottamalla. Aion ainakin kokeilla!

Suloista keskiviikkoa!

Tallenna

Huhhuh, viikonloppu todellakin hujahti ohi!
Olin päässyt totaalisesti unohtamaan, kuinka raskasta muuttaminen ja tavaroiden pakkaaminen on. Ihan kiva palauttaa ajan kultaamat muistot maan pinnalle, ja ravistella omia hamstraajan taipumuksiaan. Karsiminen, se tulee olemaan osa tämän vuoden toimintasuunnitelmaa! Vaikka täytyy kyllä sanoa, että useampi muutto muutamassa vuodessa, väliaikaisasuminen ja omaisuuden varastosijoittaminen ovat kyllä karsineetkin tavaranpaljoutta ihan mukavasti. Silti tuossa keittiöremontin yhteydessä tuli todistettua, että vuodessakin sitä kaikkea turhaa tulee tungettua kaappeihin ihan kohtuuttoman paljon.

Vähän kaksipiippuinen juttu silti, sillä pari peräkärryllistä ei riitä kuvamaan sitä tavaramäärää, joka meille muutti viikonlopun aikana, ja paljon on vielä kuljettamatta. Toisaalta, tasapainon nimissä, laitoimme myös saman verran tavaraa pois. No, katsotaan, onko kaikki nyt muka ihan niin tarpeellista ja tunnearvoilla ladattua, miltä tässä parin päivän aikana tuntui.

Eilen saatiin huhkia ihan keväisessä säässä, juoda pillimehua lasten kanssa ulkona ja kulkea paitahihasilla. Tänään mentiin vähän vähemmän keväisessä säässä ja vesisateessa, mutta onneksi ehdin hiukan ikuistaa kameralle tuota kevään edistymistä. Siperiansinililjat, krookukset ja kevätkaihonkukat nostavat urheana päätään ja muistuttavat, että kevät saapuu tänäkin vuonna.

Raskas ja rankka viikonloppu takana, joten tänäänkin sänky kutsuu meitä väsyneitä ajoissa. Nyt vain odotellaan lauantain kaltaisia kevätpäiviä, että päästään kunnolla kruopsuttelemaan pihaa ja siivoilemaan myrskyn aikaansaannoksia.

Taidan sytytellä hiukan kynttilöitä luomaan rauhallista sunnuntai-illan tunnelmaa. Nautitaan, ja ladataan akkuja uuteen viikkoon.

Lauantaiaamupäivän joutilaat tunnit on kiva käyttää pieneen kesähaaveiluun. Olen ostanut joitakin ulkolaisia puutarhalehtiä, ja inspiroitunut erilaisista ideoista, joita voisi ehkä tulevien vuosien aikana toteuttaa. Hiljaa mielessäni olen myös alkanut haaveilemaan, että ehkä ensi kesänä voisin tarttua yksiöni kimppuun. Vaikka ihan vain lattioiden, seinien ja katon maalauksella voisi aloittaa, ja rappujutut jättää sitten myöhemmäksi. No, katsotaan, miten aika riittää.

Kesänkaipuussa maistuu myös mansikat. Tosin nämä ulkolaiset huijaavat aina tuoksullaan, mutta maku ei koskaan vedä vertoja kunnon suomalaiselle mansikalle.

Ai niin. Muistin juuri ostaneeni viime kesänä muutamat lavalaidat. Niillekin pitäisi keksiä paikka. 🙂

Leppoisaa lauantaita!

Meillä on jo täysin lumeton piha, mikä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että seuraavaksi seuraillaan, mitä maan uumenista alkaa pilkistää. Tänä vuonna jo aika hyvin muistankin, mitä missäkin kasvoi. Pari edellistä kevättä ovat olleet siinä mielessä yllätyksellisempiä. Viime kesänä paikkoja saatiin taas kivasti kuntoon, mutta kyllähän se vieläkin näkyy, että piha on ollut oman onnensa nojassa. Lisää raivaustyötä on siis tulevalle kesälle tiedossa. Myös nurmikon paikkauksia ja kanttauksia pitäisi laittaa kuntoon.

On hurjan kiva katsella kesäisiä kuvia näin keväällä. Jotenkin tuo lohduttoman musta maa ja märkä kurainen piha saavat ajatukset solmuun. Mutta helpottaa, kun tietää, että kohta ollaan taas tässä vaiheessa.

Tosin muutaman puun kaataminen olisi varmaan jälleen edessä. Niin, ja tietysti jos jonkinmoista oikomista ja puhdetta puutarha keväällä tuottaa, mutta se kaikki on oikeastaan vain tosi ihanaa!

Joko teillä on kovasti puutarhajutut mielessä?

Talossa valitsee outo hiljaisuus, jota rikkoo ainoastaan se syvä hengittämisen ääni, joka kahdesta lapsesta lähtee. Pienempi ei ole nukkunut kunnollisia päikkäreitä aikoihin, mutta tänään, arjen koittaessa, päätin laittaa rytmit kuntoon, ja päiväohjelman pelaamaan. Esikoinenkin jäi tänään kotiin pienen flunssan vuoksi ja nukahti keittiön sohvalle heti lounaan jälkeen. On niin hiljaista ja rauhallista, etten osaa oikeastaan tehdä mitään. Tässä hiiviskellessäni olen kuitenkin pannut merkille, mitkä lattialaudat narisevat pahiten. Pieniä juttuja, joita ei edes ajattele normaalisti, saati kuule kaiken muun menon ohessa.

Nappasin pari kuvaa oliivipuusta, kun sitä menin eilen hehkuttamaan. Onhan siitä lehtiä tippunut ainakin yksi imurin pölypussillinen, mutta onpa niitä paljon jäljelläkin. Puu on todella tuuhea, koska koko kesän haaroitin sen oksia, napsaisemalla poikki kaikki uudet kasvustot.
Lokakuun lopussa kerroin, kuinka oliivipu muutti sisälle talvehtimaan, mutta koska sää tuolloin lähtikin taas lämpenemään, nostettiin puu takaisin kuistille. Sisätiloihin se muutti uudestaan vasta jouluaaton aattona, kun yöksi luvattiin kovaa pakkasta. Siitä saakka puu on nököttänyt työhuoneen ikkunan vieressä, nurkassa jossa ei oikeastaan mitään huonekalua voi pitää, koska vaatehuoneen ovi aukeaa tähän. Tämä on yksi talon kylmimmistä huoneista, ja siinä mielessä oliivipuulle ihan ykköspaikka, ettei tässä huoneessa ole lämpöpatteria ollenkaan. Muiden ikkunoiden läheisyydessä kun oliivi joutuisi kestämään pattereiden posotuksen. Työhuone on myös siitä oiva paikka kasville, että sen ikkunoihin paistaa päivä kirkkaimmin. Tänäänkin aurinko tuikki siihen malliin, että oikein häikäisi välillä.

Jatkan hiljaisuudesta nauttimista. Tätä harvinaista herkkua ei saa päästä menemään ohi tarttumatta sen ihanuteen. Luoja, miten rakastankin hiljaisuutta!

Kaikkea hyvää uuteen viikkoon!

Tallenna

Pakko myöntää, että onhan siihen viime vuoteen mahtunut myös paljon kivoja juttuja! Iloisia ja onnellisia hetkiä, uusia kokemuksia, itsensä voittamista ja sitä hyvää oloakin. Kokosin kuvia vuoden varrelta, sekaisin kaikenlaista 12 kuukauden ajalta.

Vuosi 2014 oli ehdottomasti remonttivuosi! Sauna, työhuone, vaatehuone, eteinen, keittiö. Remonttia, remonttia. Edellä mainittujen lisäksi on maalattu olkkaria ja sen kattoa, laitettu arkieteinen kuntoon. Kaikki tämä oli tietenkin helpompaa vauvavuoden jälkeen, mutta työtä on yhä ja jatkamme siitä, mihin jäimme. Myös puutarhassa tapahtui kesällä enemmän, kuin olin uskaltanut edes toivoa.

2014 oli myös reseptivuosi. Blogiin tallentui hurja määrä reseptejä ja ohjeita. Supersuosittuja olivat nutturapullat, mutta amerikkalaisten pannukakkujen ohje taitaa olla yksi vuoden luetuimmista postauksista. Myös pulled pork ja karamellisoidut punasipulit olivat suosittua luettavaa.

2014 blogin kautta tuli tehtyä myös useampi ulkomaanmatka. Catwalkilla ja ammattikuvaajien edessä tuli voitettua monet pelot ja kammot, ja olenkin useita kokemuksia rikkaampi. Sijoittuminen keväällä Indiedays Blog Awardseissa oli tietenkin yksi blogivuoden kohokohta, ja siitä suuri kiitos edelleen teille! Vuonna 2014 puhuttavimmat aiheet olivat nettikiusaaminen, syömishäiriöt ja perheenäidin treenaaminen. Kolme täysin erillistä aihetta, jotka valitettavasti nidottiin liian tiukasti yhteen.

Beauty osastolta suosituimmiksi postauksiksi nousivat rento nuttura hiusklipsin avulla, peittävä meikkipohja ongelmaiholle ja piiloon letitetty otsis.

Mahtuuhan sitä todellakin yhteen vuoteen vaikka mitä! Suuret kiitokset vielä matkaseurasta, ja loistavaa vuodenalkua!