32

Ei paha, oikeastaan tuntuu ihan parhaalta iältä tämäkin.

Aamulla sain mieheni tekemän vihersmoothien, lapset lauloivat ja Tallinnasta (täältä) ostetut pari kassillistakin sai virallisesti avata tänään. Päivä toi mukanaan lisää lahjoja, ihania onnitteluja ja kukkiakin vielä.

Pernille Corydonin Kolibri korvakorut (täältä) olivat lahja minulta minulle, sillä saman sarjan kaulakoru on yksi ehdottomista suosikeistani. Olen huono vaihtelemaan korvakoruja, ja Pernillen niitit ovat jumittaneet korvissani jo ehkä liiankin pitkään. Kevään tullen on kiva vaihtaa, ja lintuaihe sopii ainakin vuodenaikaan.

Palailen huomenna edellisen postauksen kommentteihin. Kiitos niistä, jotenkin tsemppaavaa kuulla myös teidän tarinoitanne.

Mulle tämä päivä on syntymäpäivä, mutta meille kaikille se on myös naistenpäivä. Niinpä toivottelen oikein ihanaa naistenpäivää ja leppoisaa iltaa.

Sataa sataa ropisee… Jonkinlainen välimuoto kovien pakkasten ja vesisateen keskivaiheilta olisi myös kelvannut!

Eilinen päivä vierähti Helsingissä, tai oikeastaan vierähti vähän yötäkin, kun kotiin pääsin vasta ennen yhtä. En tiedä onko se sitä, ettei enää ole parikymppinen, mutta hitto vie olin aamu kuuden jälkeen tänään ihan töttöröö. Eli oikeastaan ihan hyvä tämä näinkin kypsä ikä, kun ei tarvitse miettiä sen enempää yöelämää. Riittää kun pääsee illalla ajoissa sänkyyn. 🙂

Sain jonkin verran meiliä tuosta Klaaran synttärikakusta, ja kyselyä, että miten se koristelu oli toteutettu. Ajattelin laittaa nyt pari havainnollistavaa kuvaa, sillä tämähän on oikeasti tosi helppo tapa koristella kakku! Kadehdin taitavia sokerimassaleipureita ja hienoja fantasiakakkuja, mutta omat taitoni eivät todella riitä moiseen. Ja, kuten joku jo kommentoikin, perinteisen täytekakun maku miellyttää enemmän, kuin nuo massakuorrutteet. Makunsa puolesta käpykakut, banaanikakut ja prinsessakakut ovat aina saaneet osaltani jäädä. Täytekakkukin menee vain jos se on suklainen, eli makumieltymyksiltäni olen ihan lapsen tasolla. 😉

Eli kaupasta valmista sokerimassaa, Korviin muotoillaan aika paksut köntit, ja niiden sisään lykätään puiset grillivarrastikut. Sokerimassoja saa eri värisenä, mutta myös tuollaisia väriaineita myydään, eli ei tarvitse ostaa montaa väriä. Värigeelejä sekoittamalla saa erilaisia sävyjä ja pelkällä valkoisella massalla pärjää aika pitkälle. Määrällisestihän massaa ei kakkuun kauheasti tarvita. Mustan sokerimassan ostin erikseen, mutta olisihan tuossa voinut käyttää lakunauhaa tai jotain vastaavaa.

Turkoosit silmät ja vaaleanpunainen nenä olivat siis itse värjättyjä.

Sokerimassa kaulitaan tomusokerin kanssa, ja muotilla sitten vain kivoja kuvioita, ihan kuin piparkakkuihin. Liimana toimi taas sokerikuorrute. Sitä käytin lähinnä siis silmiin ja viiksiin, muuten koristeet vain lykätään kermaan.

Samalla idealla voi koota melkein minkä tahansa hahmokakun. Kasvot voi tehdä joko kakun kylkeen, kuten itse laitoin, tai sitten kakun päälle. Korvien sijainti viittaa eläimeen. Esimerkiksi apinan korvat olisin asettanut kakun sivuille, ja koiran luppakorvat voisi vain laskea kerman päälle kakun reunoille.

Yksinkertainen idea, vain mielikuvitus on rajana!

Mukavaa tiistaita. Taidan leikata palan kakkua itselleni seuraavaksi!

Hiphei, ja sunnuntai-iltaa! Täällä viikonloppu on mennyt enemmän tai vähemmän synttärihumussa. Ensin valmisteluissa, ja tänään sitten tositoimissa, eli juhlimalla.

Oikein hauskat ja iloiset kekkerit, vaikkakin juhlakalu jännittämisen jälkeen vähän aluksi vierastikin vieraitaan.

Tarjoiluina tänään oli sekä suolaista että makeaa:

Jääkaappiin jäi puolikas kakku, kokonainen voileipäkakku ja yllin kyllin muutakin syötävää, eli ihan mentiin perinteisesti menekkiarvioissani. Toisaalta, ei ne ole juhlat eikä mitkään, jos ei jää vielä herkkuja tulevillekin päiville.

Vielä olisi kasa tiskiä ja muuta raivaamista, mutta sitten kutsuu kyllä jo sänky. Kiva, mutta raskaskin, viikonloppu alkaa olla takana. Pientä kriiseilyä siitä, että vauvani on nyt kolmevuotias, mutta eiköhän tästäkin yli päästä.

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja kaikkea hyvää alkavaan viikkoon!

Seitsemän vuotta sitten joulukuun alussa oli vähän samanlainen keli. Muistan, kuinka pallomahani kanssa kävellessä ihmettelin, kuinka korkealla jokiveden pinta oli. Taisi jossain päin Suomea olla tulviakin. Pajunkissat koristivat ojanpenkkoja ja meidän takapihalla kukki ruusu.

Itsenäisyyspäivän jälkeisenä yönä ei kuitenkaan satanut. Sää oli selkeä ja taivaalla tuikki tähdet. Sen verran jäi mieleen, kun vanhempani veivät minua yöllä synnyttämään. Ajatella, että siitäkin on jo seitsemän vuotta!!!

Eilen illa (jo ennen kymmentä!) makasin sängyssä, ja katselin ikkunasta kirkasta tähtitaivasta. Koska makuuhuoneessa ei ole minkäänlaisia verhoja, tuostakin ihanuudesta tulee nyt nautittua, ja täällä pimeässä, katuvalojen ulottumattomissa,  tähdetkin loistavat niin paljon kirkkaammin. Pitkän päivän jälkeen tähtitaivas tuntui turvallisen rauhalliselta ja sen tuikkeeseen oli ihana nukahtaa. Ehdinpä siinä tuijotellessani nähdä myös muutaman tähdenlennon, ja esittää hiljaa mielessäni toiveita. Sanotaan, että toiveitaan ei saa kertoa ääneen, mutta totean vain, että eipä nuo liittyneet lottovoittoon, remontin valmistumiseen, tai mihinkään muuhunkaan luksukseen. Kyllä ne toiveet liittyivät enemmänkin äitiyteen, vanhemmuuteen ja lapsiin.

Sanotaan, että elämä on ikuista oppimista ja kehittymistä, mutta kyllä viimeiset reilut seitsemän vuotta, ovat olleet ne kaikkein opettavimmat. Samaan aikaan, kun sisältäni on kuoriutunut ulos leijonaemo, olen joutunut painimaan myös eniten oman itseni kanssa. Riittämättömyyden- ja syyllisyydentunne, sekä peiliin katsominen, kuuluvat olennaisesti vanhemmuuteen ja äitiyteen. Nuoralla tanssimista, totesi mieheni eilen, kun vanhemmuuden kimuranttia luonnetta pohdin. Sitähän se todellakin on.

Eilen juhlittiin pienellä porukalla sukulaisten kesken, ja tänään vielä kaveriporukalla. Perinteisesti tästä on startannut ne kunnon jouluvalmistelut ja joulun odottaminen. Ja, vaikka tämä lämmin ja sateinen sää nyt jollain tapaa sitä joulufiilistä latistaa, muistutan itselleni, että joka vuosi se joulu on silti tullut. Satoi tai paistoi, oli vettä tai lunta.

Tänään kuitenkin paistaa, joten siitä pitää todellakin nauttia. Ihaillaan valoa ja aurinkoa, sillä elämään mahtuu kyllä niitä harmaampiakin päiviä.

Ihanaa maanantaita kaikille!

Ps. VAASAN -lahjakortit menivät Niinulle, Jessikalle, Maisalle, Naurispeltoon ja Marikalle. Voittajille on kaikille laitettu viestiä henkilökohtaisesti.

Loppuvuosi on ehdottomasti juhlakautta, ja pikkujouluhengessä keksii aina aihetta juhlille. Indiedaysin ja VAASANin yhteistyö sai minut järjestämään pikkujoulujen makeimmat etkot, ja kuplivan kanssa nautittiin VAASANin OOH -minikakkuja.

OOH -minikakut ovat sulattaen valmiita leivonnaisia. Minikakut sulavat huoneenlämmössä puolessa tunnissa, ja ovat valmiita tarjoiluun heti, mutta voit myös koristella leivoksia oman mielesi mukaan. Kuuden kappaleen pakkauksista löytyy mini mud cakes, mini porkkanakakut ja mini suklaakakut.

OOH -porkkana- ja suklaakakuissa on jo valmiiksi kuorrute ja koristelut, mutta koska halusin pikkujouluista tähtien tuiketta myös tarjoiluihin, tuunailin kaikkia kakkuja teemaan sopivaksi.

Tahmean suklainen mini mud cakes kätkee sisälleen vadelmaisen kirpeyden. Sen koristeluun käytin yksinkertaista tomusokeri-tuorejuusto -kuorrutusta, valko- ja maitosuklaalla höystettynä. Aikuisempaan makuun kuorrutteen voi taikoa vaikka kermalikööreistä, mutta itse pidättäydyin turvallisessa suklaassa joka sopii myös lasten suuhun. Leivosten koristeluun löytyy nykyisin kaupan hyllyiltä vaikka mitä, ja mielikuvitus onkin ainoa raja koristelupuuhiin. Meillä mentiin nyt kullan, lumen ja suklaan sävyissä, mutta kukapa kieltää pursottamasta leivoksille vaikkapa vihreitä kuusia näin joulun alla.

Porkkanakakuissa maistuu perinteinen leivonnainen. Kakku on tuorejuustohunnun alla, höystettynä saksanpähkinärouheella. Muutama kultalastu leivoksen päällä muutti sen ilmeen kuitenkin huomattavasti paremmin juhlaamme sopivaksi.
Pikkuruiset mini suklaakakut ovat porkkanakakkujen ohella kuin suupaloja. Marjaisa kuorrute ja suklaapalat tekevät pienestä leivonnaisesta herkullisen näköisen jo valmiiksi, mutta extra-annos suklaata tuskin haitannee tässäkään kohtaa.
Mini suklaakakut ja –porkkanakakut ovat molemmat vähälaktoosisia ja mini mud cakes on täysin laktoositon ja maidoton. Tarkemmat tuotetiedot leivoksista löytyy täältä.
Meillä suosikiksi valikoitui mini mud cakes. Ei vain ja ainoastaan maun vuoksi, vaan koska kuorruttamaton leivos on helppo taikoa omaan juhlaan sopivaksi ja koristella oman maun mukaan.

Miten ja missä sinä tarjoilisit OOH minikakkuja?!

Kerro oma ideasi ja voit voittaa lahjakortin VAASANin leipomomyymälään. Lahjakortteja (á 10 euroa) arvotaan viisi kappaletta! Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy viikon päästä, eli jätäthän kommenttisi viimeistään tiistaina 1.12. 2015

VAASANin pakastealtaan herkkuihin ja niiden tuunausvinkkeihin, voit tutustua kampanjasivulla.

Heti alkuun pahoittelut luokattoman huonolaatuisista kuvista. Taidan olla ihan vaan kiitollinen siitä, että satuin ainakin osittain mahtumaan näihin mieheni räpsimiin otoksiin. Välillä mietin, miten se kameran käsittely voikin olla niin vaikeaa, mutta kun siirrän ajatuksen johonkin toiseen instrumenttiin, ymmärrän, etten ehkä itsekään suoriutuisi kirkkaasti joka pestistä. Pysykööt siis suutarit lestissään – ainakin meidän taloudessa.

Älkää siis välittäkö kuvien varsin rakeisesta ja epätarkasta fiiliksestä. Pyysitte asukuvat tyllihameesta, ja tässä ne nyt olisivat.

Hameen tilasin (näitä kyseisiä juhlia ajatellen) jo keväällä Zalandolta, eikä sitä (ikävä kyllä) taida enää olla valikoimissa. Pituus on mullekin aivan ihana, polven kunnolla peittävä. Väri on sellainen persikkainen vaaleanpunainen, tai lohenpunainen. Tosi ihana kaikin puolin koko hamonen, ja palveli kyllä eilisessä juhlassa moitteetta. Tuli jorattua ja pyörittyä tanssilattialla pikkutunneille saakka ja leveä helma oli oikein hauska.

Yläosaksi nappasin ihan H&M:n perusvalikoimista trikoopuseron pitkillä hihoilla. Kun korujen käyttäjänä olen noviisi, sai kaula-aukko toimia yksityiskohtana.

Tänään siivoiltiin vielä porukalla hääpaikka kuntoon ja halattiin vastanaineille viimeiset onnittelut. Juhla oli varsin hääparin näköinen, hauska, rento ja hersyvä. Eilinen päivä meni kyllä ihan vetistellessä, en muista koska olisin liikuttunut edes telkkaria katsellessa noin paljon. Onneksi illan mittaan vetistely vaihtui tanssiaskeliin ja nauruun. Ihana hääpari ja ihana juhla!

Nyt kuitenkin tavallisen sunnuntai-illan pariin. Huomenna on taas arki, ja siihen pitää valmistautua paitsi henkisesti, myös kunnon yöunilla.

Huomenna juhlitaan, nimittäin ihanien ystävien häitä!

Tämä ilta hurhati juhlavalmistelujen parissa, askarrellen ja juhlapaikkaa koristellen. Hyvässä seurassa ja uskomattoman hyvässä tunnelmassa.

Vaatteet on katsottu koko perheelle valmiiksi. Pari paitaa kaipaa vielä huomenna silitysrautaa, ja lasten jatkokamppeet pakkaamista. Lämpörullaa ja puuteria, niitä mahtuu varmasti myös huomiseen ennen hoohetkeä.

Rakkauden (ja naurun) täyteinen viikonloppu edessä. Voi että tätä on odotettu!

Mahtavaa viikonloppua myös teille!

Huh, mikä viikonloppu! Eilen starttasin jo kukonlaulun aikaan ystäväni polttareihin. Päivään mahtui paljon, ja aurinko helli läsnäolollaan. No, sään suhteen ainakin tänään on ollut sitten vähän eri meno. Kesän viimeiset jalkapallot pelattiin nimittäin aika lailla vesisateen armoilla, ja ukkosen säestämänä. Mutta pelattiin kuitenkin, ja sehän se on pääasia!

Loistava viikonloppu ja loistavaa seuraa. Silti tällaisen viikonlopun jälkeen on ihan kiva käpertyä kotiin nauttimaan sunnuntai-illan hiljaisuudesta. Rauhoittua, ja ladata akut uuteen viikkoon.

Toivottelen leppoisia viikon viimeisiä tunteja ja puhtia maanantaihinne!

Ps. Kuva on tasting-tilaisuudesta. 😉

Kesä ilman jätskiä? Pöh!
Maitoproteiini ja kalsium jaloimmassa muodossaan, sanon minä! 🙂

Clas Ohlson myi hauskoja pahvikippoja kera pienten lusikoiden, ja näihin saa taiottua hiukan jätskibaaritunnelmaa kotonakin. Kukin saa haluamansa näköisen annoksen koristelemalla pallonsa vaikkapa pienillä sydämillä ja suklaakastikkeella, kuten me teimme eilen. Harmittaa, etten ostanut näitä kuppeja keväällä enempää. Olisivat nimittäin kaverisynttäreillä aika näppärä ratkaisu.

Samoin kuin ei ole näillä kulmin jäätelöbaaria, ei ole myöskään leffateatteria ja mäkkäriä. Tänään kuitenkin lähdetään näitä kaikkia kohti. Klaara pääsee mummun ja papan hellään huomaan, ja isoveli pääsee vihdoin näkemään kätyrit.

Hauska päivä siis tiedossa. Säästä nyt viis!

Mukavaa viikonlopun aloitusta!

Valoisat kesäyöt, hyvä viini, loistava seura ja puutarhabileet. Kukapa ei tykkäisi. Indiedaysin ja Atlântico-viinin yhteistyökamppis tarjosi juomat, ja meille ei jäänyt kuin kesäyön ottaminen haltuun. Voitte kuvitella, että ajatukseni oli istua iltaa suuren kaapelikelan ympärillä koristevalojen luodessa tunnelmaa puun oksilta. Vaan säihin kun ei voi vaikuttaa, pitää olla luova. Puutarhabileet vesisateessa ja kylmässä yössä? Melkein, mutta onneksi on kuisti!

Voihan sitä kesäsäätä jäädä paikalleen parkumaan, mutta mihinkäs se siitä muuttuu. Ystävät kasaan, herkkuja pöytään, viiniä lasiin ja La Isla Bonita soimaan! “Melkein puutarhabileitä” ei sadekaan lannista!

Illan menu lyhykäisyydessään:

Broilerin koipia kera tomaatin ja rosmariinin
Pestoleipärullia
Pastasalaatti oliiveilla, aurinkokuivatuilla tomaateilla ja fetalla
Kevyesti grillattuja nektariineja mozzarellan ja balsamicokastikkeen kera,
sekä valkosipulilla ja yrteillä maustettuja ruisnachoja

Me punaviinin ystävät emme suinkaan hylkää tummaa ystäväämme kesän ajaksi. Tämän kesän uutuus Alkon hyllyllä on ekologinen Portugalilainen Atlântico-viini, joka hurmaa paitsi maullaan, myös loistavalla hintalaatusuhteella. Litran pullo maksaa nimittäin vain alle 10 euroa! 

Atlântico-viinissä kesä on ajateltu niinkin pitkälle, että viini on pakattu kestävään ja kevyeen muovipulloon, jonka kierrekorkki mahdollistaa niin paikanvaihdokset, kuin piknikkorin heilautuksetkin. Kukapa tahtoisi jättää jälkeensä mahdollisia lasinsiruja, tai pakata laukkuun puolikkaan pullon punaviiniä peläten sen vuotavan kassin pohjalle. Ympäristöystävällinen pullo on korkkia ja etikettiä myöden muovia ja 100% kierrätettävä.

Rento ja yksinkertainen ruoka sopii hyvin hauskaan illanviettoon. Hyvässä seurassa on kiva syödä sormin ja napostella pitkin yötä. Liian tuhtia ateriaa ei kannata ilta myöhään syödä, sillä täysinäinen vatsa laittaa äkkiä väsyttämään. Parempi onkin napostella hyvää ruokaa pitkin iltaa. Vähän kerrallaan ja tunnelmasta nauttien!

Omaan suuhuni keskitäyteläinen Atlântico on sopivan marjaisa. Ehdottomasti kesäinen punaviini, mutta juuri sitä lajia, jota minä nautin mieluiten ympäri vuoden. Kutsun tälläisiä viinejä seurusteluviineiksi. Ne sopivat ruuan kylkeen, mutta viiniä sopii siemailla ihan sellaisenaankin.

Kuisti on siitä passeli paikka istua iltaa, että ohjelmaan voi helposti mahduttaa myös kesäisiä ulkopelejä. Kyllä, vaikka vähän sataisikin. Petanquen heittäminen käy nopeasti sorapihalla, eikä ulkona tarvitse värjötellä omaa vuoroaan pidempään. Välillä voi tankata ja istua rauhassa rupattelemaan päivän polttavimmat.

“Onneksi oli muovipullo!” Tämä tuli todettua metallikuulan osuessa pulloon. Kun vaan olisi ollut se korkkikin paikallaan! 🙂

Mutta hei, olisi kiva kuulla, että mitenkä te muut olette piristäneet sateista ja kylmää alkukesäänne? Suotavaahan olisi, että ilmat lämpenisivät, ja ne ihan kokonaan puutarhassa vietettävät bileetkin saisi järkättyä, mutta siihen asti turvaudutaan muihin keinoihin. Kesä on ihan liian lyhyt säiden sättimiseen.

Tänään on ollut eka oikein kunnollinen kesäpäivä näillä kulmilla. Fudiskentän laidallakin tuli oikein kuuma. Että, ehkä tässä päästään puutarhabilettämäänkin vielä!

Ihanaa sunnuntain jatkoa. Me täällä ihastellaan edelleen Kylliä!

Tallenna