Vihreä keittiö on jo pitkään ollut haaveeni, mutta kuten jossain kohtaa kirjoittelin, seitsemän vuotta on mielestäni liian lyhyt aika keittiön käyttöiäksi. Varsinkin kun purimme tästä jo kerran muutaman vuoden vanhan keittiön. Itseasiassa myös ihan tykkään meidän keittiöstä, joten värin tuominen tilaan koko keittiötä uusimatta oli mielestäni paras ratkaisu. Koska säästimme edellisessä remontissa kylmälaitteet ja oikeastaan koko niille omistetun nurkan, sen päivittäminen tuli nyt vihdoin ajankohtaiseksi ihan kylmälaitteiden uusimisen vuoksi. Halusimme tosiaan hyödyntää vanhat laitteet mahdollisimman pitkään, mutta nyt niiden elo oli asettumassa tiensä päähän.

Skafferista olen myös haaveillut jo pitkään. Meidän keittiö on melko tasan 50 neliötä (ja aika tarkkaan 5×10) ja tässä tilassa on siis aiemmin ollut kauppa. Meidän talo on rakennettu vuonna 1939 ja keittiö (eli kauppa) on laajennusosaa joka on kaiketi valmistunut joskus 1941-1942. Keittiön alla on myös kellarikerros, josta käsin meillä hoituu lämmitys. Puuvarastojen lisäksi kellarista löytyy työkaluvarastoa ja pyykkinurkki. Niin ja arkkupakastin!
Mutta siis se ajatus skafferista juuri tuossa keittiön nurkassa ei sinänsä ollut ihan täysin oma ideamme, sillä vanhoista piirustuksista käy ilmi, että samaisella paikalla on ennenkin ollut jonkinmoinen skafferin tyyppinen tila. Ehkä jokin kaupan komero tai muu vastaava. Ajatusta on kuitenkin ollut aikaa hauduttaa jo kohta 10 vuotta ja olen todella tyytyväinen, että pääsimme sen vihdoin toteuttamaan. Hyvää kannatti siis jälleen kerran odottaa!

Vihreä värikään ei ole ihan tuulesta temmattu idea, itse asiassa vihreistä keittiötrendeistä huolimatta sillekin löytyy selite kodistamme. Meillä on nimittäin kellarissa aivan ihanat vanhat peiliovet, ja tietenkin just tässä vihreän sävyssä. Myös yläkerrassa vinteille vievät ovet ovat samaa sarjaa. Harmi vain, että niiden eteen on aikanaan rakennettu toiset ovet eristykseksi. Nykyaisemmat. Joskus pohdimme karmien kääntämistä siten, että paksut peiliovet jäisivät näkyville, mutta homma on aika iso, eikä meillä taida enää olla voimia moiseen. Suurin remontti-into kun on mennyt kahden talon kunnostamisessa.

Kuten kaikki sävyt, myös vihreä elää valon mukaan ja tämä vanhanvihreä elää vahvasti auringon ja varjon vaihdellessa. Löysin kuitenkin koodin, joka vastaa mielestäni täydellisesti sitä vanhaa vihreää, jota meiltä löytyy ennestään. Sen kanssa suuntasin kulkuni paikalliseen rautakauppaan. Skafferi on maalattu Helmi-kalustemaalilla.

Koska tarkoitus ei ollut uusia koko keittiötä vaan enemmänkin lisätä tilaan väriä ja lämpöä, seinille valittiin tällä kertaa valkoisen sijaan lämmintä beigeä. Tikkurilan beige osoittautui neutraaliksi ja turvalliseksi.

Sama vihreä sävy päätyi vanhan klaffipöydän runkoon ja jalkoihin.

Yksi vaihtoehto kylmäkalustenurkan uusimiseen olisi ollut vastaavan lainen setti, kuin tässä jo olikin. 60+60+60, eli korkea kaappi, jääkappi ja pakastin. Pohdimme tätäkin vaihtoehtoa ja integroitavia kylmäkalusteita, mutta jotenkin tuo ei nyt sytyttänyt. Haluttiin jotakin vähän vähemmän keittiökalustetta ja tästä syystä skafferi ja vapaasti seisova kylmäkaluste tuntuivat parhaalta vaihtoehdolta. Koska skafferista tehtiin leveämpi kuin se vanha 60 senttiä leveä kaappi, halusin kutistaa kylmäkalusteet 120 sentistä tiivimmäksi paketiksi. Kylmäkalusteen koko piti kuitenkin vastata isoruokaisen perheen tarpeita ja halusin keittiöön myös pienen pakastimen. erilaisia vaihtoehtoja tutkiessamme päädyimme Smegin Colonial-jääkaappiin, joka oli oikeastaan vastaus kaikkiin tarpeisiimme: Kaunis, tilava ja sisältää myös pienen pakastimen. Pakollisesta pahasta saatiin siis keittiön katseenvangitsija. Jääkaappi rikkoo kivasti käsitystä perinteisistä kylmäkalusteista. Lämmin kerman sävy menee myös ihanasti yksiin tuon seinän sävyn kanssa.

Pienen klaffipöydän paikalla oli aikaisemmin keittiöön rakennettu valkoinen taso, mutta nyt se ei enää mahtunut tuohon. Sain kuitenkin hienon lisätason kasvariin, joten hukkaan ei mennyt sekään kaluste. Pöydän kuvia jaoinkin tovi sitten instan puolella. Siellä siis kuva pöydästä vanhassa ulkoasussaan ja vanhalla paikalla.

Lattian maalaamisen lisäksi muuta ihmeellistä ei sitten tehtykään. Uutta ei siis tullut kuin skafferi ja jääkaappi, kaikki muu hoitui huonekaluvalssilla ja maalaamisella. Ero on kuitenkin kuin yöllä ja päivällä – siltä ainakin nyt tuntuu. Haaveissa ollut vihreä keittiö siis syntyi melko pienillä muutoksilla ja vihreällä hipaisulla.

Pieni wc on vihdoin valmis! Tai ainakin melkein valmis, mutta täällä ei taida koskaan olla mikään ihan valmista, joten ei jumituta siihen! Tämä meidän yläkerran vessa on kooltaan vain reilun neliön ja pelkästään allaskalusteen ja wc-istuimen mahduttaminen tilaan oli saavutus. Maailma on täynnä mitä suloisempia pikkualtaita, mutta tähän tilaan halusin mahduttaa myös käytännöllisyyttä ja siksi päädyimme vähän isompaan altaaseen. Otin siis huomioon myös hammastahnaa sylkevät kanssa-asujani ja tulevaisuuden teinitytön, joka kenties pesee täällä epäonnistuneita meikkejään (jos siis tulee yhtään äitiinsä). Koska vessassa tarvitaan säilytystilaa, halusin altaan alle myös kaapin. Se kätkee sisälleen siivousliinat ja -suihkeen sekä puhtaat pyyhkeet ja saippuan täyttöpussin. Lopulta kaikki saatiin kuin saatiinkin ahdettua tilaan, ja vaikka wc-istuin jouduttiin istumisen mahdollistamiseksi asentamaan vinoon, olen silti hurjan tyytyväinen lopputulokseen. Yläkerran pieni wc on nyt yhtä aikaa toimiva ja kaunis.

Tähän on tulossa siis vielä peilikaappi, mutta se odottaa yhä kasausta ja seinälle kiinnitystä. Tai oikeastaan yhtä maalauskierrosta, sillä sähkömiehen jäljiltä meidän himmeä maalipinta on paikoitellen liki musta. Samoin vasta maalatut ovenkarmit. Mutta niille ei nyt mahda muuta kuin tarttua toimeen eli sutiin ja rättiin. Peilikaapin sijaan jokin ihana vanha peili olisi varmasti paljon kauniimpi ratkaisu, mutta koska haluan sähköhammasharjat ja muut pakolliset pahat piiloon, kaappi on paras ratkaisu.

Tätä wc-tilaa rajoitaa seinät, jotka eivät ole oikeastaan mistään suunnasta suorat. Samoin lattia oli jo valmiiksi kovin kalteva. Vessassa kulkee myös iso piippu (altaan oikea reuna) ja sen vieressä komeilee paisuntasäiliö. Tilaa olisi siis puoli neliötä enemmän ilman noita, mutta minkäs teet. Teetimme melkein kaiken työn ammattilaisella, ja kyllä tuolla juuri ja juuri aikuinen mies mahtui kaakeleita seinille laittamaan. Onneksi tila on muodoltaan pitkänomainen, muuten kalusteiden sijoittelussa olisi ollut isompia ongelmia.

Seinillä on kiiltävä 15×15 laatta ja sama keskiharmaa Kiillon saumauslaasti kuin keittiössäkin. Seinien yläosa on maalattu Tikkurilan Harmony maalilla ja sävynä on X485 Kashmir. Se on kivan neutraali ja sopii mielestäni tuohon tilaan oikein hienosti. Se antaa kivasti luonnetta valkoiselle kaakelille ja tekee tilasta lämpimän. Huonekorkeus tuolla vessassa on kolmisen metriä, joten mitään ihan kokonaan kaakeloitua bunkkeria siitä ei kannattanut tehdä. Kaakeloidun alueen korkeudeksi laitettiin 165 centtiä ja näin vältettiin sellainen perinteinen puolipaneelifiilis. Korkea kaakelointi myös mahdollisti himmeän maalin käytön. Pieni allaskokonaisuus löytyi Ikeasta.

Ai niin, onhan minulla puinen naulakkokin ostettuna. Jotenkin ei vain tohtisi tehdä yhtään reikää uusiin seiniin!

 

Ps. Pahoittelut, että kuvat menevät täällä edelleen mössöksi. En onnistunut saamaan apua vaivaan.

Huh, mikä viikonloppu! Tosiaan viikko sitten lauantaina meidän siivouspäivä kääntyi siihen, että mieheni ilmoitti haluavansa uudet sohvat ja niinpä me laitettiin vanhat sohvat myyntiin ja tilattiin uudet, joita oltiin toki suunniteltu jo pidemmän aikaa. Tai no, minä olin suunnitellut Ikean Stocksund -sohvia jo useamman vuoden, ja viime aikoina lähinnä odottelin, josko vaaleat päälliset tulisivat taas myyntiin. Sohvan kokoinen asia oli kuitenkin sellainen juttu, josta väännettiin useampaan otteeseen, ja lopulta tilanne oli vähintäänkin “patissa”. Ehkä tuo huomasi väsymykseni valkoisten päällisten pesemiseen tai jotain, mutta ajankohta oli otollinen ja puolisoni sai tahtonsa läpi. Eli tilattiin Soderhamnit, jotka taitaa olla nykyään yhtä suositut kuin nuo Ektorpit olivat aikoinaan.  Tosin asetin ehdoksi taas valkoiset päälliset ja kompromissi syntyi näillä ehdoilla.

Ehkä se väsymykseni valkoisiin sohviin oli myös jossain määrin totta, sillä seuraavana päivänä päätin itse, että miehen ehdottama beige olisi sittenkin parempi. No, ei sitä tilausta voinut enää muuttaa, joten nyt meillä on kahdet sohvanpäälliset, joista toiset pitäisi palauttaa takaisin. Ja kyllä mä nyt olen ihan tyytyväinen. Noissa inan tummemmissa kun ei ihan jokainen kissankarva pistä silmään. Ja olen toki tyytyväinen koko kokonaisuuteen. Meillä kun on siinä suhteessa kasvava perhe, että lapset venyvät ja sohvalla on useimmiten enemmän kuin ahdasta. Tästä syystä päätettiin myös vaihtaa erillinen sohvapöytä kunnon rahiin, jolla saa mukavasti lisätilaa löhöilyyn. Nyt kun lapset vielä jaksavat meidän kanssa löhöillä, pitää tietenkin panostaa puitteisiin.

No, uudet sohvat tulivat keskiviikkona ja vanhat jatkoivat matkaansa torstaina. Perjantaina aloitimme heti työpäivän päätteeksi olohuoneen raivauksen ja kokosimme tapetointipöydän valmiiksi. Noutopitsan jälkjeen päätettiin ryhtyä heti hommiin, jotta päästäisiin lauantaina vähemmällä. Lopulta ihan hyvä veto, koska muuten ei olisi viikonloppu riittänyt. Tapetointi nappaa ihmeen paljon aikaa. Ja sitten on kaikki se sähköjen ja listojen irrottaminen ja uudelleen laittaminen, maalaus ym. Kello taisi olla yli kymmenen kun lauantai-iltana saatiin sohvat kasaan. Sunnuntaina jatkettiin vähän kevyemmin ja vieläkin olisi tekemistä, mutta ehkä niitä paikkoja saa kuntoon vähän kerrallaan tällä viikolla. Suurin työ oli kassakaapin siirtämisessä. Se kun siirtyy pari senttiä kerrallaan kolmen ihmisen voimin. Eikä se muuten ole edelleenkään omalla uudella paikallaan, sillä puhti loppui vähän kesken. Saimme sen kuitenkin sen verran liikkumaan, että mahduimme kasaamaan sohvat. Jos omistaisi jotakin kovin arvokasta, tuolla se olisi hyvässä jemmassa. Tai ainakin kaappi itse on hyvässä jemmassa. Sitä kun ei kukaan kanna ääneti mihinkään.

Olohuoneen uusi vihreä ilme näyttää omaan silmääni aika täydelliseltä. Ja jos kohta 13-vuotias teini sanoo, että näyttää kodikkaalta, en mene asiaa kiistämään. Sillä onhan se nyt kodikas. Ja sanonta nälkä kasvaa syödessä piti taas kutinsa. Nyt nimittäin haluan tapetteja yhä enemmän joka huoneeseen. Ja tuo toinen haluaa isomman telkkarin. Joten onpahan kinasteltavaa myös tulevaisuuteen, eikä tarvitse tylsyyteen asti sohvalla löhötä.

Sen verran oltiin kuitenkin sunnuntaina jo voiton puolella, että pastan kanssa korkattiin oikein viinipullo. No, ehkä oltiin se myös ansaittu!

Hellurei!

Saan tosi paljon viestejä koskien meidän kodin remonttia, ja nyt kevään tullen huomaan taas kysymysten määrän kasvavan. Blogiani pidempään seuranneet tietävät siitä remontista enemmän ja tietävät myös, kuinka paljon olen asioista täällä blogissa kirjoittanut, ja että niitä vaihekuvia laitoin enemmänkin tuonne Facebookin puolelle. Koska en milloinkaan tägännyt varsinaisia remonttikuvia erikseen, kotia ja remonttia koskevat postaukset löytyvät kaikki saman “koti” tunnisteen alta. Nyt jälkeenpäin miettien se remonttitunniste olis voinut olla aika hyvä.

Jonkin verran niitä remppa-aiheisia postauksia kysytään myös lisää, mutta en ole oikein osannut niitä toteuttaa. Näin jälkeen päin on jotenkin vaikea nähdä asioita ja toisaalta jos ihan suoraan sanon, niin en ole oikein parin viime vuoden aikana niitä kauheasti halunnut edes ajatella. Mutta, löysin muutaman vanhan kuvan (kiinteistövälittäjän ottamia (pahoittelut pienestä koosta) ja sitten itse napsimiani) ja ajattelin, että ehkä tällaiset “ennen ja jälkeen” -postaukset voisi olla kivoja. Tykkäsin ainakin itse taas vaihteeksi katsella näitä, vaikka edelleen se on jotenkin hirveän rankkaa.

Aloitetaan keittiöstä, vaikka se tavallaan olikin niitä viimeisiä remppakohteita. Ja tosiaan multa kysytään myös paljon olohuoneen korituoleista tai sohvapöydästä, ja ne siis ovat keittiössä, ei olkkarissa.

Nämä viimeiset kuvat on edelleen mun puhelimessa muistona karusta todellisuudesta. Molemmat on esikoisen ottamia, hän oli tähän aikaan hyvin innostunut kuvaamaan kaikkea. Sommittelu on todella rehellinen ihan mitä tulee sisustukseen tai väsyneen äidin silmäpusseihin. Puhelinten kameratkin on vähän näiltä ajoilta parantuneet, mutta ehkä näille kuville pieni kohina tekee lähinnä kunniaa.

Ensimmäinen kuva on joulukuulta 2012. Tätä joulufiilistä ei ehkä blogissa näkynyt, mutta tätä se oikeasti oli. Koko työhuone oli tyhjennetty (tehtiin uudet lattiat) ja kaikki vaan kannettiin keittiöön. Näkyy siinä myös muuttolaatikot ja porakonekin on näköjään lapsiystävällisesti keskellä lattiaa.

Toinen kuva on huhtikuulta ja siinä näkyy sitten jo lautaseinä joka tehtiin maaliskuun puolivälin jälkeen 2013. Mun vaatteet on rypyssä tuossa takana olevalla puusohvalla. Vaihdoin vaatteet keittiössä, koska se työhuone (ja sen yhteydessä oleva vaatehuone) olivat tässä kohtaa vielä kylmää varastotilaa. Niin ja viimeisessä kuvassa on myös Klaara, joka syntyi kaiken tämän keskelle tammikuussa 2013. Tuota mustaa senkkiä vasten nojailin koko aamun ennen kuin lähdettiin synnyttämään. Muistan, että isäni oli aika hiljaista miestä, kun saapui paikalle. Taisi olla vain mielissään, ettei tarvinnut enää toista kertaa viedä minua synnyttämään. Siinä nojaillessani maksoin pari laskua ja vastailin kommentteihinne.

 

Haluaisin kovasti vähän värikkäämmän keittiön jossa ei olisi tuota lautaseinää. Meillä oli edellisessä kodissa sellainen “duck egg blue” keittiön seinissä, ja siitä tykkäisin taas kovasti. Mieskin on sitä mieltä, että valkoista on liikaa. Mutta niin paljon en sitä maaliakaan nyt halua, että jaksaisin konkreettisesti tehdä asialle jotakin.

Ainakin pari postausta löytyy tuosta keittiön lattiaprojektista. Varaudu aina yllätyksiin -postaus, missä mennään -postaus sekä lattiarakkautta -postaus.

 

No, miten on? Kiinnostaako teitä tämän kaltaiset postaukset? Tämän nostalgiamatkan aikana ymmärsin ainakin itse sen, miksi ne silmäpussit jäi silmien alle pysyvästi. Yöllähän sitä remonttia tehtiin, kuinkas muutenkaan.

Mutta nyt toivottelen kivat tiistain jatkot. Mulla on jumppailta ja lupasin vielä sitä ennen lähteä ulos reippailemaan.

Ihanaa maanantaita, ja hei, juhannusviikkoa!
Sain viikonloppuna ihastella suomalaisia järvimaisemia ja voi että, miten onnellinen sitä onkaan kun saa asua tällaisessa maassa. Ja tuntuu ihan hassulta ajatella, että tuo sää tuosta jo loppuviikoksi kylmenisi. Olenkin juhannussään suhteen vielä aika optimistinen.

Meidän juhannus menee aika perinteisellä tavalla, eli juhlitaan joko ennakkoon tai jälkikäteen, miten nyt sitten päätetäänkin. Mutta kyllä koti ja piha silti on kiva laittaa juhannuskuntoon. Olen jo pari kesää suunnitellut vanhan puutarhapenkin kunnostamista ja samalla kun olen surkutellut sen tilaa, välinpitämättömyyteni on vain kasvanut. Niinpä penkki on lojunut viimeiset pari-kolme talvea ulkona. Kyseessä on siis penkki tuosta kalustesarjasta, joka ostettiin kymmenen vuotta sitten ensimmäiseen omaan kotiin. Vaikka pöytä ja tuolit on ollut jo useamman vuoden varastossa, tämä penkki kuuluu kesäelämään ihan yhtä varmasti kuin kärpäset ja uudet perunat. Siinä on istuttu ja katseltu lasten kasvavan ja oppivan uusia taitoja. On ollut ensiaskeleita, pyörällä ajoa, jalkapallo, hiekkakakkuja ja sitten ihan vaan sitä kesäillan istumista saunan jälkeen tai puutarhaa ihaillen. Tuossa penkissä on lopulta ihan mielettömästi muistoja, ja sen sijaan, että olisin nähnyt penkin jätteenä, päätin laittaa sen kuntoon ja antaa sille vielä monia kesiä ja uusia muistoja. Ja huolellisen puhdistuksen ja parin maalikerroksen jälkeen siitä tulikin koko kalustesarjan kaunein ja valkoisin yksilö.

Tein Instagramiin storyn josta näkee, miltä tuo penkki näytti ennen projektiani. (Löytyy myös sieltä tallennetuista.) Kuvista ehkä ymmärrätte, että moni olisi kokenut penkin päivien olevan luetut. Mutta hei, vajaat pari tuntia ja vanha puutarhakaluste on kuin uusi. Ulkokalusteita maalatessa kannattaa kuitenkin muistaa, että maalin tulee olla nimenomaan ulos tarkoitettua. Itse käytin Colorian Deco Akva -kalustemaalia, jolla on maalattu meidän listoja ja ovia. Maali kuitenkin on siitä kiva, että se on tarkoitettu myös ulkokäyttöön, ja siksi tuollainen valkoinen kalustemaalipurkki on ihan loistava hätävara. Kelien puolesta maalauksen olisi voinut hoitaa ulkonakin, mutta täällä meillä on sellainen pöly ilmassa, että koin parhaaksi kantaa projektikohteeni sisälle jotta maalipinnasta tulisi mahdollisimman puhdas. Ja tulihan siitä ihana. Juuri sellainen puutarhapenkki, jossa kelpaa istua aamukahvilla ja haaveilla.

Niin että jos juhannuksen sää on edes jossain määrin kesäinen, taidan istua tuossa ja ihailla kesäyötä. Muistella vanhoja ja suunnitella tulevia. ♡

Perjantaita muruset!

Vaikka kesähuone rappuineen on pieni, täyttyi kokonainen imurin pölypussillinen hämähäkinseitistä, kuolleista öttimöntiäisistä (alalajina yöperhoset sekä kärpäset), hiekasta ja kuivuneista puidenlehdistä. No, siis kaikesta, mitä nyt kylmänä pidetty tyhjä tila on sisälleen imaissut vuosien varrella, ja mitä sinne on kengissä kuljetettu. Hus pois lähti seitit ja muu röhnä, ja jopas tuli heti eri näköistä. Siitä huolimatta nämä nyt ovat niitä ennen kuvia, eli tästä lähdetään liikkeelle, ja toivottavasti lopputulos on pikkuisen viehättävämpää nähtävää.

Tuossa juuri aamulla Marialle kirjoittelinkin, että jos nyt olisi taivaankappaleet oikeassa asennossa, ja tässä projektissa päästäisiin myös alkuun. Ensin oli tuo sairasteluputki, joka sitoi meidät sisätiloihin ja sitten puski kesä niskaan sellaisella vauhdilla, että oli pakko tarttua myös pihapuuhiin. Nyt on kuitenkin saatu ne hommat käyntiin ja nurmikkokin leikattu ensimmäistä kertaa, joten elämään mahtuu ehkä muutakin.

Vihertävä rappu tulee saamaan tietenkin valkoiset seinät ja katon. Lattiat ja rappu on tarkoitus maalata vaaleanharmaiksi ja sävyksi pyritään saamaan jokin vastaava sävy kuin kuistin lattiassa. Seinille olisi sitten tarkoitus ripustella olkihatut ja vanhat ongenvavat, jotta saadaan kunnon kesäfiilis heti tilaan tultaessa.

Vanhat sähkökalusteet antavat mukavasti tunnelmaa, ja itse asiassa olen löytänyt sellaisen vanhan lasisen lamppukuvunkin tuohon katon valaisimeen.

Itse kesähuone on pieni hellahuone, vaikka hella täästä on tosin joskus otettu pois. Sinänsä sillä nyt ei olisikaan kuin koristeen virkaa ajettavanaan, sillä tila lämpenee alakerran saunan kiukaan ja padan sekä pukutilan muuratun takan ansiosta. Lisäksi tuossa alla olevassa vaakakuvassa näkyy seinänpätkä, johon on tarkoitus laittaa sohvasänky, ja se tulekin aika lähelle tulisijan syvennystä. Ikean valkoista Hemnes sohvasänkyä tänne on ajateltu, ja tyyliltään se sopisikin tilaan täydellisesti.

Joku on joskus ksynytkin, että mihin joutui osa edellisen kodin vahoista huonekaluistamme, ja tosiaan varastossa on vanhoja tuoleja, hyllyjä, naulakoita ja pöytäkin odottamassa kesähuoneen valmistumista.

Sen verran täällä tehtiin pari vuotta sitten, että muovimatot revittiin pois, ja kaikki ne lukuisat pikkunaulat, joilla huopa ja matto oli kiinnitetty, nypittiin myös irti. Muuten tila on ollut siinä ostohetken kunnossaan valaisinta myöden.

Komeron vieressä näkyykin tuo tulisijan syvennys, ja muuri, joka lämmittää tänne yläkertaan asti.

Tuossa alla olevassa kuvassa näyttää, kuin katossa olisi pahat kosteusläikät, mutta vika on kyllä ihan kameran linssissä!

Muistanette ehkä, kun Maria poikkesi meillä keväällä ja tuolloin tosiaan sain ihan oikean maaliasiantuntijan kotikäynnille asti. Hyvin ammattimaisesti kollegani rapsuttelikin seiniä ja otti välillä pikapuheluita tarkistaakseen yksityiskohtia. Lähinnä pelotti se, voiko rapputilan vanhan maalin päälle maalata suoraan, vai joudutaanko vanha maali poistamaan, mikä tietenkin olisi äärimmäisen työlästä puuhaa. No, onneksi tähän ei jouduta, vaan hommaan päästään oikaisemalla. Muistanette ehkä, kun meillä sisälläkin roikkui tuo rapun maalaus pitkän aikaa, kun mietittiin, että miten hitossa homma saadaan kapeassa tilassa (johon telineet ei mahdu) hoidettua. Jatkovarsi tuntui ainoalta mahdollisuudelta, mutta maaliroiskeiden lentämistä pelättiin siinä määrin, että homma junnasi paikallaan ikuisuuden. No Maria piffasi silloin meille nuo paneeli pro kattomaalin ja paneeli pro seinämaalin, ja ne olivat niin älyttömän hyviä ja sudissa pysyviä, että niillä haluttiin jatkaa myös kesähuoneen kohdalla. Molemmat ovat siis valkoisia, samoin kuin himmeä Greenline sisustusmaali, jolla tullaan maalaamaan itse huoneen haltex katto sekä seinät. Kattoon tuo vallittiin siitä syystä, että se on tarpeeksi kevyt vahalle katolla, ja seiniin ajattelin sitä nyt lähinnä siksi, että haluan haistella kaikessa rauhassa, mikä tilan fiilis on. Valkoinen maali toimii sitten tarvittaessa vaikka pohjamaalina. Listat ja karmit maalataan nekin valkoiseksi kalustemaalilla, ja lattian suhteen mennään vesiohenteisella akvafloorilla. Mellä on nyt kolme erilaista harmaata, joista varmasti löydetään se tässä tilassa parhaiten toimivin harmaan sävy.

Meillä on myös jonkin verran yhä jäljellä sisällä käytettyä korkeaa jalkalistaa, ja siitä riittää hyvin listat myös tänne kesähuoneeseen.

Nämä nyt eivät ole mitään niin kovin kauniita kuvia, mutta ehkä enemmänkin informatiivisia. Otetaan sitten niitä sisustuskuvia, kun on vähän päästy sisustamaankin!

Jos muuten oikein jaksaisi askarrella, niin tuon alakerran sisääntulon alimman tason voisi vaikka maalata ruudulliseksi!

Että sellainen kierros ja sellainen kesähuone! Instagramiin laitoinkin tänään videonpätkän (stories) tuosta rapusta. Katsotaan josko sinne tulisi aina silloin tällöin laitettua muitakin juttuja!

Aurinkoa perjantaihinne!

Hello hello!

Lupasin teille pohjapiirustusta kodistamme, ja tässäpä sitä olisi tarjolla. Tosin nyt alkuun vain alakerran osalta, niin ei tule postauksesta kauhean pitkää. Eikä tuo pohjapiirros ole mikään luotisuora tai millintarkka, mutta ei kyllä ole talokaan, joten tämä riittänee tässä tapauksessa antamaan hieman sitä osviittaa huoneiden järjestyksestä.

Me tosiaan kuljetaan tuosta kuistin kautta yleensä sisään. Kuvia kuistilta löytyy täältä, mutta kaikkia postauksia en ole tähän kansioon vielä ehtinyt laittaa, joten kuistin kuvia on blogissa kyllä enemmänkin.

Kuistin jälkeen tulee meidän pikkueteinen, tai arkieteinen – tila,  johon ulkovaatteet ja kengät jätetään. Eteisestä ei ole montaa postausta blogissa, mutta pari (joista hahmottaa tilan funktion) laitoin pikkueteinen -tunnisteen alle. Löydät ne täältä.

Pikkueteisen rinnalle jää vaatehuone, josta erillistä kansiota ei ole, mutta kuvia löytyy kyllä joistakin postauksista. Koska kyseessä ei nyt kuitenkaan ole mikään muotibloggaajan walk in closet, vaan ihan tavallinen kahden aikuisen vaatehuone, tila ei noin sisustuksellisessa mielessä ole kovinkaan relevantti.

Ja sitten ollaankin jo työhuoneessa. Tässä huoneessa on tosiaan toinen alakerran tulisijoista, musta Upo, joka oli täällä jo valmiina kun muutimme. Nuohoojan kertomuksen mukaan sen paikalla on aikoinaan ollut puuliesi, ja tämä tila on tosiaan toiminut keittiönä.

Työhuoneen jälkeen ollaan sitten tuossa isommassa eteisessä. Tästä tilasta on aikoinaan lohkaistu myös meidän piskuinen kylppäri. Joku kysyikin eteispostauksessa kylppärin kuvia, mutta tosiaan niitä ei blogista löydy. Edellinen asukas oli juuri tehnyt kylpyhuoneremontin, ja päätimme heti, että kylppäri ei yksinkertaisesti kuulu remontin ensimmäiseen viisivuotissuunnitelmaan. Toki jouduimme sitäkin vähän järkeistämään peilikaapilla ja kääntyvillä suihkuseinillä (jotka vaativat vähän putkien uudelleen vetoa ym.), mutta noin muuten wc-kylppäri on edellisen asukkaan jäljiltä. Ja tosiaan kyseessä on tuollainen pienen kerrostalokylppärin kokoinen tila, joten mitään spa-osastoa meiltä ei löydy. Kylpyhuoneen kohdalla on aikaisemmin ollut ovi meidän nykyiseen pianohuoneeseen, eli tätä tarkoitin, kun kirjoitin tiistaina, että tämä puoli talosta on kokenut eniten muutoksia vuosien varrella.

Seuraavaksi keittiö. Eli talon laajennusosa, jossa on aikoinaan toiminut kauppa. Tämän 50 neliöisen tilan alla meillä on tosiaan kellarikerros, eli kyseessä on se talon lämpimin huone (kylmä ei hohkaa lattianraoista). Keittiön oleskelutilapäädyssä (bambutuolien takana) on muuri, joka lämmittää keittiötä sekin. Kellarissa on lämmityskattila, jossa meillä palaa miltei ikuinen tuli – ainakin talviaikaan. Puilla hoidetaan niin vesikiertoinen lämmitys, kuin käyttövedenkin lämmittäminen.

Tämä tila on se, missä meillä pääsääntöisesti arkea eletään. Keittiössä ollaan aina, ja useimmiten vieraatkaan eivät tämän pidemmälle meillä päädy. Eräs blogini ahkerimmista kommentoijista muistuttaa myös jatkuvasti, että blogissani on liikaa kuvia keittiöstä, joten tämän huoneen syvin olemus lienee teille kaikille jo selvä. Alla olevassa kuvassa näkyy ovi yläkertaan vieviin rappuihin ja piano-/olohuone -tilaan. Keittiön vesipisteen takana on eteisestä kulku kellariin, tieto, joka ehkä helpottaa huoneen hahmottamista. Niitä keittiökuvia viimeisen vuoden ajalta löytyy täältä, mutta onpa tilasta valtavasti blogissa myös niitä vanhempia kuvia, joita en ole vielä ehtinyt laittamaan tuonne keittiö-tagin alle.

Ja sitten on pianohuone. Huone joka sai nimensä miehen heräteostoksen pakkosijoittamisen myötä. Pianon takana näkyy yläkertaan vievät rappuset ja tähän tilaan tosiaan asennettiin kamina silloin heti muuttomme jälkeen.

Ja viimeisenä olkkari. Edelliseen huoneeseen isolla oviaukolla yhdistyvä (ja liukuovilla erotettava) tila, joka edellisen omistajan käytössä oli makuuhuone. Talon kylmin huone, josta on kulkuyhteys sinne meidän arkieteiseen, vaikka ovea ei juuri käytetä. Tarpeen tullen talon alakerran pääsee kuitenkin kävelemään ympäri.

Eli sellainen kierros. Osalle teistä tässä ei nyt ollut mitään uutta tietoa, koska kaikki nämä tiedot jo blogista löytyykin. Mutta kenties tosiaan tuon pohjapiirroksen (tai sitä muistuttavan) avulla voi hahmottaa paremmin huoneiden järjestyksen ja kuvien suunnan.

Tuolta blogin oikeasta laidasta löytyy tosiaan tuo avainsanapilvi, ja siitä eri huoneita. Niihin en ole kuitenkaan vielä ehtinyt kaikkiin kategorisoimaan postauksia kuin vasta viimeisen vuoden ajalta. Postauksia voi tietysti hakea myös tuolla haku-toiminnolla, joka löytyy sekin oikeasta laidasta. Joku kyselikin kuvia ja juttuja meidän pihasta ja puutarhasta, siitä minkä värinen talo meillä on jne. Esimerkiksi näitä juttuja löytyy tuolta puutarhassa– ja koti -tunnisteiden alta. Koti-kategoria pitää sisällään myös enemmän sitä remppaa ja taloa koskevaa sisältöä (kuten tulevaisuudessa myös tämän postauksen). Myös Instagramista löytyy joitakin juttuja, mitä blogissa ei ole, ja Facebookista tietysti ne kaikki ennen -kuvat ja kuvia remontin keskeltä.

Että sellainen! Nyt toivottelen teille oikein ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!

Tallenna

Miten voikin yhden pienen aulan laittaminen taas sekoittaa koko talon. Eli ei, meillä ei sen isompaa vappusiivousta varmaan suoriteta, tai ainakaan ei ihan koko taloa saada millään seesteisen siistiksi. Sitä vastoin, toivon todella, että viikonloppuna olisi aikaa saattaa tämäkin projekti loppuun!

Nyt olisi kaksi kerrosta kalkkimaalia seinillä ja ovet ja listatkin on jo sudittu kertaalleen. Järjestys ei taaskaan ole ihan loogisin, mutta seuraavaksi vuorossa olisi katon ja paneeliseinän maalaus. Mutta ehkä siinä vaiheessa kun saan repiä nämä maalarinteipit hittoon listojen ympäriltä, ollaan jo voitonpuolella! Tai ainakin tavarat saa heittää takaisin paikalleen ja muutkin huoneet palaavat normaalin järjestykseensä.

Kalklitirin San Saccaria todettiin aikanaan liian vaaleaksi olkkariin, mutta hämärässä aulassa se toimii paremmin kuin hyvin. Sävy erottuu paljon selkeämmin vasten valkoista, kuin miten se nousi esiin valoisassa pianohuoneessa. Katto, lattia, listat ja portaiden paneeliseinä jäävät valkoisiksi, joten kokonaisuudesta ei tullut lainkaan tunkkainen, vaikka luonnonvaloa tuleekin vain maakuuhuoneista.

Sanotaan, että valkoinen väri avartaa, mutta nyt väitän kyllä, että aula näyttää jopa suuremmalta, kun se sai hiukan kontrastia seinilleen.

Työn alla ja pahasti vaiheessa. Mutta hyvä siitä tulee!

Huisia vappuaatonaattoa!

Tallenna

Ja juuri kun pääsin esittelemään yläkerran siistiä kirjanurkkausta, meillä näyttääkin taas tältä. Kyllä, tämä on varmaan sitä (surullisen) kuuluisaa naisenlogiikkaa. Itse puhun kuitenkin mieluummin innosta ja innostuneisuudesta. Kuulostaa ainakin kauniimmalta.

Mutta hei, kalkkimaali… ei voi olla tykkäämättä!

Tallenna

Pyry pakkasen perästä, sanoo vanha kansa, ja onhan siinä jälleen kutinsa. Tosin on sitä pakkastakin edelleen, mutta ihanaa, kun viimein saadaan kunnolla lunta!

Nyt olisi kuvia makuuhuoneesta. Sähköjuttuja on vielä tekemättä, pitäisi miettiä valaistusta ja mahdollista sängyn vaihtoa. Säilytyskalusteita, patterinsuojusta… No, onhan noita! Pinnat ovat kuitenkin siistit ja puhtaat, huone on lämmin ja miellyttää jo silmäänikin. Kalusteiden ja sisustuksen kanssa en halua vielä liikaa hötkyillä, pitää ensin saada haistella ja maistella, mutustella ja ideoida.

Lattioiden uudelleen maalaus jätettiin suosiolla kevääseen, homman ehtii kyllä myöhemminkin. Seinillä on Kalklitir kalkkimaalia, ja tällä kertaa sävy concrete. Tähän päädyin Nougatin Sannan suosituksesta, ja sävy on kyllä ihana. Selkeästi harmaa, mutta ei missään nimessä synkkä. Meidän makkari on talon matalin huone, enkä halunnut missään nimessä tästä pimeää koppia. Katto on maalattu Colorian PaneeliPro Kattomaalilla, jonka blogikollegani Maria meille tarjosi. Maali oli muuten tosi ihana maalata. Kyllä sen huomaa, että maali on suunniteltu kattoon, sillä se ei roiskunut lainkaan siihen malliin, kuin tavallinen himmeä maali, jota ollaan myös käytetty katoissa. Tällä olisi tarkoitus vedellä vielä yläkerran aulan katto, kunhan keksin, miten saisin itseni turvallisesti rappusten ylle. Ovet ja listat on maalattu nekin Colorian maalilla, eli samalla kalustemaalilla, jolla listat maalattiin alakerrassakin.

Nougatista ostamani “kuusenkoristeet” päätyivät koristamaan makuuhuonetta hauskana ketjuna. Näissä on ehkä vähän sitä kevyttä tyyliä, jota makkariin haluaisin enemmänkin. Elloksen pellavaverhojen taakse piilotettiin pimentävä rullaverho, ja samalla saatiin huijattua ikkunaa vähän korkeamman näköiseksi. Ne kun olivat jotenkin niin epäsuhtaisen matalat, ja muistuttivat lähinnä postimerkkiä.

Tästä on hyvä jatkaa!

Lumista tiistaita!!!

Tallenna